Matka tuhlaajasta sijoittajaksi vaati identiteetin muutoksen. ”Ensimmäinen rahastosijoitus oli käänteentekevä hetki”

Helena Rostedt muistaa hyvin ajan, jolloin saattoi jättää laskut avaamatta, koska raha-asiat ahdistivat niin paljon. Kahden pienen lapsen yksinhuoltaja oli tehnyt pätkätöitä ja hanttihommia ja tottunut ajattelemaan, että rahat eivät koskaan riitä.

– Niinpä käytin rahaa, jota minulla ei ollut. Ostin vaatteita osamaksulla ja koitin paikkailla tilannetta lainailemalla parikymppiä sieltä ja toisen täältä. Tämä tietysti vain pahensi asiaa. Vuokrat olivat välillä myöhässä ja koin jatkuvaa huonommuutta pienituloisuudestani, Rostedt sanoo.

Ostamisella hän hoivasi yksinäisyyden tunnetta ja halusi tuntea kuuluvansa joukkoon.

– Se on helppo huomata näin jälkeenpäin. Taustalla oli vahvoja tunnesyitä. Elin tuilla, mutta yritin pitää yllä samanlaista elintasoa ja tavoittelin samoja asioita kuin lähipiirini, jossa saattoi olla kaksi työssäkäyvää aikuista jakamassa kulut.

Esimerkiksi kesäloman viettäminen lasten kanssa oli Rostedtille kipeä paikka. Tuntui, että olisi pitänyt tarjota mansikkalaatikot ja huvipuistot, kuten muutkin ympärillä.

– On helppo sanoa, että maksutontakin tekemistä löytyy lasten kanssa. Siitä menee kuitenkin ilo, jos se on se ainoa vaihtoehto.

Sijoittaminen ei olekaan miljonääreille?

Syksyllä 2016 Rostedt kyllästyi kulkemaan kaupassa laskimen kanssa. Hän kirjoitti Googleen: ”kuinka päästä eroon pienituloisuudesta”. Hakutuloksiin tuli sijoittamiseen liittyviä sisältöjä, ja niitä Rostedt alkoi ahmia.

– Innostuin erityisesti blogeista. Niiden kirjoittajat olivat helposti lähestyttäviä, tavallisia ihmisiä, jotka sijoittivat tavallisista tuloista pieniä summia. Ymmärsin, ettei sijoittaminen olekaan vain miljonääreille, Rostedt nauraa.

Köyhyyteen kyllästynyt yksinhuoltaja osti ensimmäistä rahastoaan 15 eurolla.

– Olen kuullut kritisoitavan, ettei pienillä summilla sijoittaminen rikkaaksi tee. Ei teekään, mutta sillä on valtava henkinen merkitys! Tuntuu, että identiteettini rahankäyttäjänä alkoi muuttua sinä päivänä, kun aloitin sijoittamisen.

Yhtäkkiä alkoi tuntua, että vaurastuminen voisi olla mahdollista.

– Tuohon saakka olin aina syyttänyt olosuhteita siitä, ettei minulla ollut rahaa. Milloin vika oli Kelan, joka ei antanut tarpeeksi rahaa, milloin huonon joukkoliikenteen, joka ei mahdollistanut töihin menoa.

Noihin aikoihin Rostedt myös tapaili miestä, joka kertoi sijoittavansa lapselleen.

– Kun näin salkun summan, olin aivan äimänä. Miten jonkun lapsella on tuollainen summa rahaa, eikä aikuinen itse tarvitse niitä! Tämä oli käänteentekevä kokemus, sillä kyse oli jälleen ihan tavallisesta palkansaajasta.

Ennen aina syytin olosuhteita siitä, ettei minulla ollut rahaa. Milloin vika oli Kelan, joka ei antanut tarpeeksi rahaa, milloin huonon joukkoliikenteen, joka ei mahdollistanut töihin menoa.

Kolme unelmaa: työ, parisuhde ja auto

Rostedt kiinnostui rahasta eri tavalla kuin koskaan ennen. Tuhlari-identiteetti muuttui vähitellen budjetoija-identiteetiksi.

– Aloin budjetoida tietyt tuet tiettyihin menoihin. Kun lapsilisät tulivat tilille kuun 26. päivä, kirjoitin summan viereen ruutuvihkoon, mitkä laskut maksan niillä.

Marraskuussa 2018 Rostedt sai ensimmäisen vakituisen työpaikkansa – pankista.

– Raha ja säästäminen olivat todellakin vieneet minut mennessään. Pankissa oli töissä samanhenkisiä ihmisiä, ja aloin kiinnostua myös osakesijoittamisesta. Tuona syksynä kaikki aiemmat unelmani kävivät toteen: sain vakituisen työpaikan, parisuhteen ja auton. Asioita, jotka monelle varmasti ovat itsestäänselvyyksiä.

Pieniin tuloihin tottuneelle palkasta sivuun laittaminen oli helppoa.

– Vuonna 2019 tein testin ja saavutin 11 000 euron osakesalkun. Laskin, paljonko palkasta pitää laittaa sivuun, ja sitten laitoin ja sijoitin ne rahat. Seuraavan kolmen vuoden aikana salkkuni kasvoi 30 000 euroon.

Salkkua on nyt hieman jouduttu realisoimaan, sillä Rostedt osti miehensä kanssa puolitoista vuotta sitten sijoitusasunnon. Lisäksi sijoituksia on käytetty neljännen lapsen vanhempainvapaaseen ja häihin, joita vietettiin tämän vuoden toukokuussa. Rostedt on myös tuore yrittäjä, ja se on tarkoittanut tulojen hetkellistä pienenemistä.

– Se, että säästöjä on jouduttu käyttämään, ei tunnu ollenkaan pahalta. Nyt minulla on entiseen verrattuna uudenlaiset aivot, joiden avulla voin saada lisää rahaa. Kun perheemme talous on taas hiukan kiristynyt, olemme joutuneet vähentämään esimerkiksi ulkona syömistä ja reissuja. Jännä huomata, että valitsemme mieluummin kotieläinpihan kuin huvipuiston, vaikka huvipuistoonkin olisi varaa. Nyt se on oma valinta.