Euroopan komission valmistelema, eurooppalaista rahoitusjärjestelmää uudistava kestävän rahoituksen luokittelu eli taksonomia herättää huolta myös suomalaisella metsäsektorilla ja metsänomistajien keskuudessa.  

Kestävän rahoituksen luokittelu on osa EU:n kestävän rahoituksen toimenpidesuunnitelmaa, jolla rahoitusmarkkinoita ohjataan edistämään EU:n kestävän kehityksen tavoitteita.

Uhkana luokittelun leviäminen

Taksonomian avulla EU luokittelee ympäristön kannalta myönteistä liiketoimintaa, jotta sille voitaisiin tarjota rahoitusta edullisemmin ehdoin.

Alkuvaiheessa luokittelu huomioi ilmastonmuutoksen kannalta myönteistä toimintaa, mutta jatkossa mukaan tulevat myös muutoin ympäristön kannalta myönteiset liiketoiminnot.

– Yksi yleisimmistä väärinkäsityksistä on, että taksonomia luokittelee ympäristön kannalta vahingollisia yrityksiä, vaikka se nimenomaan luokittelee ympäristön kannalta hyödyllisiä liiketoimintoja, sanoo OP Yrityspankissa kestävän yritysrahoituksen tuotteista vastaava Asko Siintola.

Luokittelu herättää myös huolta: mikään yritys ei haluaisi joutua edullisimman rahoituksen ulkopuolelle. 

Suomen metsäsektorillakin uuden rahoitusmallin etenemistä on seurattu otsa rypyssä.

– Kaikkein edullisimman vihreän rahoituksen ulkopuolelle joutumisen lisäksi suurimmat pelot liittyvät siihen, että luokittelua sovellettaisiin sellaisiin tarkoituksiin, joihin sitä ei ole suunniteltu, Siintola sanoo.  

Siintola tunnistaa pelkojen aiheellisuuden. Olisi naivia ajatella, että uhkia ei olisi, hän sanoo.

– Kun kestävyysluokittelu on kerran tehty, olisi hyvin helppoa ottaa se ehdoksi muuallekin, vaikka kyse olisi alun pitäen ollut nimenomaan rahoitusalan suunnitelmasta ja sijoittamista helpottavasta kehyksestä.

Kiertotietä myös puunmyyntiin?  

Taksonomiaan kuuluvilla toimialoilla suunniteltu ilmastokriteeristö kattaa eurooppalaisista suuryrityksistä noin 40 prosenttia ja kasvihuonepäästöistä liki 80 prosenttia.

Suuret yhtiöt joutuvat tulevaisuudessa raportoimaan taksonomian mukaisesta toiminnastaan osana vastuullisuusraportointiaan. Periaatteena on, että omaa taksonomian mukaista toimintaansa raportoimalla yhtiö voisi houkutella edullisempaa rahoitusta.

Mutta jos taksonomia koskettaa suoraan vain suuria yrityksiä, onko sillä mitään vaikutusta teollisuudelle puuta myyvään metsänomistajaan?

Vaikka metsäteollisuus ei ole valmistamiensa tuotteiden osalta mukana taksonomian ilmastokriteereissä, metsätalous on päätynyt mukaan luokitteluun ilmastonäkökulmasta.

Siintola näkee taksonomian vaikutukset metsänomistajiin mahdollisena siinä tapauksessa, että puuta ostava yhtiö haluaa raportoida taksonomian mukaista liiketoimintaansa hankkimansa puun toimintamenojen osalta. Silloin yhtiö voisi raportoida alihankintaketjujensa toiminnasta myös puunhankintaoperaatioiden osalta.  

Uhkan lisäksi mahdollisuus

Siintola haluaa kuitenkin nähdä taksonomian myös mahdollisuutena, ei vain uhkana suomalaiselle metsänomistajalle.

Hän korostaa, että taksonomian avulla ei pyritä sulkemaan mitään toimialoja pois vaan löytämään kultakin toimialalta ympäristön kannalta parasta toimintaa.

Siintola heittää ajatuksen, että jos puuta ostava teollisuus voi tavalla tai toisella hyötyä taksonomian mukaisesta raaka-aineesta, se voisi palkita tällaista raaka-ainetta todistettavasti tuottavan metsänomistajan.          

– Yhtiölle voi sijoittajaehtojen näkökulmasta olla edullista kasvattaa taksonomian mukaisen vihreän raaka-aineen osuutta. Tällöin se voisi esimerkiksi tarjota niiden ehtojen mukaan ostamalleen puulle edullisempia ehtoja.

Hän korostaa, että taksonomian mukaisessa toiminnassa metsänomistajan näkökulmasta olisi kyse vapaaehtoisesta toiminnasta, ei pakkokeinosta, johon kaikkien on lähdettävä mukaan.

Tällä hetkellä kyse on Siintolan mukaan vasta spekulaatioista, sillä käytettävissä ei ole käytännön markkinakokemuksia. Myös sisältöjen määrittely on osittain kesken.

– Ydinkysymys on, maksaisiko taksonomian mukaisuuden todentamisesta aiheutuva lisääntyvä hallinnollinen työ itsensä takaisin toimijan saamina parempina ehtoina vai ei.