Jos pölyttäjiä ei olisi, vaikutukset esimerkiksi ruokaturvaan olisivat dramaattiset: noin 75 prosenttia maailman tärkeimmistä ruokakasveista on riippuvaisia pölyttäjien työstä. 

– Ruokakori olisi paljon värittömämpi ilman pölyttäjiä. Suomessa ainoastaan viljat ovat täysin tuulipölytteisiä, mutta esimerkiksi hedelmät ja marjat tarvitsevat pölyttäjiä, huomauttaa WWF:n suojeluasiantuntija Eeva-Liisa Korpela.

Suomessa erityisesti tattari, rypsi ja härkäpapu ovat riippuvaisia pölyttäjistä. Myös maailmalta tulevat kahvi, kaakao ja pähkinät tarvitsevat pölyttäjiä.

Pölyttäjien taloudellinen arvo näkyväksi

Korpela koordinoi työssään hankkeita, joissa kunnostetaan perinneympäristöjä pölyttäjiä varten. Pölyttäjähyönteiset ovat lähellä hänen sydäntään.

Pölyttäjillä on arvo itsessään lajina, kuten muillakin lajeilla. Niiden taloudellista merkitystä ei kuitenkaan voi olla myös huomioimatta. Olisi vaikeaa kuvitella, ettei lähimetsästä saisi mustikkaa tai omassa pihassa ei kasvaisikaan omenaa tai herukkaa, Korpela sanoo.

Korpela on ollut mukana Suomen ympäristökeskuksen vetämässä hankkeessa, jonka pohjalta julkaistu Pölyhyöty-raportti tarkastelee pölyttäjiä myös taloudellisesta näkökulmasta. Hyönteispölytyksen maataloudelle tuottama taloudellinen lisäarvo on tärkeää tehdä näkyväksi, jotta voidaan perustella pölyttäjien suojelua edistäviä toimia.

Mitä nämä toimet sitten ovat? Pölyttäjien elintilaa pyritään lisäämään ennallistamalla perinneympäristöjä ja villiinnyttämällä kotipihoja Ala villiksi-kampanjan‍ avulla.

– Jos pihassa on pelkkää nurmikkoa ja pari koristepensasta, on melko pienilläkin toimenpiteillä mahdollista auttaa pölyttäjiä, Korpela vinkkaa.

Lahopuu on luonnon oma hyönteishotelli

Suomalaiset mansikat ja mustikat ovat meille tärkeitä, mutta moni saattaa yllättyä, että olemme myös globaalisti merkittävä kuminan tuottaja. Suomessa tuotetaan jopa 20–30 prosenttia maailman kuminasadosta. Kuminaa pölyttävät muun muassa kukkakärpäset.

Korpela on huolissaan aiemmin monipuolisesta lajistostamme.

– Esimerkiksi mesipistiäisissä ja perhosissa on lajeja, jotka ovat taantumassa elinympäristöjen katoamisen myötä. Perinneympäristöt, kuten niityt, kedot ja hakamaat, ovat vähentyneet. Niitä on raivattu pelloiksi ja osa on kasvanut umpeen.

Pölyttäjillä on lajista riippuen monenlaisia pesäpaikkoja. Hyönteishotellin perustaminen omalle pihalle on Korpelan mukaan hyvä idea ja paahteiset hiekkarinteet tärkeitä mesipistiäisille.

– Myös lahopuun säästäminen on tärkeää ja etenkin keloontunut puu on luonnon oma hyönteishotelli. Jos lahonnut puu pitää kaataa, voisi jättää vähän korkeamman kannon, jolloin pölyttäjät pääsisivät pesimään siihen. Ylipäätään omaa pihaa voisi oppia katsomaan pölyttäjien näkökulmasta ja jutella lastenkin kanssa siitä, että onpa kiva juttu, että pörriäiset ovat löytäneet pesän juuri meidän pihastamme.


OP ja WWF tekevät monivuotista yhteistyötä, sillä kestävä ja hyvinvoiva talous on riippuvainen luonnosta. Luontokadon pysäyttäminen on lähivuosien tärkeimpiä yhteisiä haasteitamme. Lue lisää OP:n sivuilta‍‍ ja ala villiksi!