Suomen metsissä on nyt 2,4 miljardia kuutiometriä puuta. Lukema ei ole ollut koskaan aikaisemmin Luonnonvarakeskuksen (Luken) mittauksissa yhtä suuri. Miksi ennätys ylittyi juuri nyt, Luken yliaktuaari Jukka Torvelainen?

– Soiden ojitus kasvatti metsämaan alaa etenkin 1960-luvulla. Tuolloin vajaatuottoisia alueita uudistettiin ja peltoja metsitettiin. 1970- ja 1980-luvuilla harjoitettiin melko intensiivistä metsänhoitoa. Viljelyllä syntyi tiheitä, hyvin kasvavia nuoria metsiä. Puuston ikärakenne on nyt sellainen, että metsä kasvaa aikaisempaa enemmän.

Yhteensä uutta puuta kasvaa metsiin 110 miljoonan kuutiometrin vuosivauhdilla.

Ennätyksiä lyötiin viime vuonna myös runkopuun hakkuumäärissä. Metsäteollisuuden käyttöön puuta hakattiin 62 miljoonaa kuutiometriä. Tämän lisäksi voimalaitosten ja kotitalouksien energiantuotanto kulutti noin kahdeksan miljoonaa kuutiometriä puuta. Yhteensä puuta siis korjattiin käyttöön noin 70 miljoonaa kuutiota.

Lukessa arvioidaan, että vuosittaisia hakkuita voitaisiin tällä vuosikymmenellä kasvattaa puuntuotannollisesti kestävästi vielä 11 miljoonalla kuutiometrillä.

Torvelainen muistuttaa kuitenkin siitä, että todellisuudessa hakkuiden lisäys voi olla vaativaa.

– Metsässä toiminta ei ole yhtä mutkatonta kuin esimerkiksi viljapellolla. Ei voida siitä laidasta lähteä keräämään vuotuista satoa, vaan puun saaminen markkinoille on monimutkaisempaa.

Hän nostaa esiin myös sen, että puustosta lähes kaksi kolmasosaa on yksityismetsissä.

– Yksityishenkilöillä on noin 380 000 vähintään yhden hehtaarin metsätilakokonaisuutta, joilla on yhteensä lähes 700 000 omistajaa. Tässä porukassa metsiä koskevat tavoitteet, elämäntilanteet ja taloudelliset tarpeet vaihtelevat huomattavasti.

Pohjoisessa riittäisi puustoa

Esimerkiksi Itä- ja Pohjois-Suomessa on jo Torvelaisen mukaan metsiä, joiden hoito on rempallaan.

– Yritykset ovat varmaan miettineet, miten puun hankinta ja kuljetukset saataisiin järjestettyä kannattavasti. Ensiharvennuksia jää kuitenkin tekemättä, kun puulle ei ole riittävästi kysyntää teollisuuteen tai energiantuotantoon.

Puun kysyntään vaikuttavat ensisijaisesti tuotteiden menekki, suomalaisen tuotannon kilpailukyky, puun hankintaa koskevat päätökset ja puumarkkinoiden tilanne, Torvelainen arvioi.

Etelä-Suomessa on puolestaan alueita, joiden hakkuumääriä on vaikea enää nostaa nykyisestä. Varsinkin suurempien käyttöpaikkojen lähellä hakkuumahdollisuudet hyödynnetään jo melko tarkkaan.

– Kun mennään Keski-Suomesta pohjoiseen ja itään, pelivaraa on enemmän, Torvelainen sanoo.

Pitkät kuljetusmatkat ovat kuitenkin hidastaneet metsäteollisuuden vahvempaa levittäytymistä kohti pohjoista. Torvelaisen arviolta puustomäärien puolesta siellä olisi mahdollisuuksia myös uusille investoinneille, joita onkin jo suunnittelupöydillä ja rahoitusneuvotteluissa.

Biotuotannon suurilla investointipäätöksillä on merkitystä paitsi paikallisille metsänomistajille myös kotimaisen puun kysynnälle.

– Kyllä metsänomistajien ja kansantalouden kannalta on erittäin hyvä, jos pystytään käyttämään nykyistä enemmän kotimaista raaka-ainetta.

Viime vuosien kehityssuunta on ollut kotimaisen metsänomistajan kannalta mainio, koska kotimaisen puun kysyntä on kääntynyt kasvuun, Torvelainen sanoo. Vuonna 2016 ulkomailta tuotiin puuta lähes kymmenen miljoonaa kuutiometriä. Kymmenen vuotta sitten lukema oli vielä kaksinkertainen.

Hyvä metsänhoito on tulevaisuuden metsien perusta

Jotta myös tulevaisuudessa on monimuotoisia ja hyvätuottoisia metsiä, tulee puuston hoitoon jaksaa kiinnittää huomiota, Torvelainen muistuttaa.

– Nyt tilanne näyttää siltä, että metsiä hoidetaan huomattavasti aikaisempaa vähemmän. Jos ollaan halukkaita lisäämään metsäteollisuuden puun käyttöä, puuta kasvavista metsistä pitäisi pitää huolta.

Puun tuottaminen ja tehokas metsänhoito eivät hänen mukaansa ole pelkästään taloudellisen tuoton tavoittelua. Niissä otetaan huomioon myös metsien monimuotoisuus, suojelu ja erilainen virkistyskäyttö. Samoin hiilen sidontaan, veden laatuun ja muihin niin sanottuihin metsien ekosysteemipalveluihin kiinnitetään huomiota.

– Onneksi näitä tavoitteita ja käyttömuotoja voidaan edistää yhtä aikaa. Jos esimerkiksi hakkuumahdollisuuksia kasvatetaan jossakin, toisia alueita voidaan jättää muiden käyttömuotojen tarpeisiin.

Yleensä eri palveluita on myös mahdollista saada samoilta alueilta, Torvelainen sanoo.

– Puun lisäksi metsä tuottaa monimuotoisuutta, virkistyskäyttöä ja muita ekosysteemipalveluita, jotka huomioidaan toimenpiteissä.