– Olin kärsinyt häntäluun seudulla olleesta kivusta vuodesta 2004 lähtien. Kivut alkoivat lapseni syntymän jälkeen ja luulen, että jokin synnytyksessä tapahtunut oli niiden aiheuttaja. Lääkäri arveli, että kivut helpottaisivat, kun häntäluu poistetaan, mutta siinä kävikin päinvastoin, Virpi Paasisalo, 50, kertoo.

Suomen Kipu Ry:n puheenjohtajana toimivan Paasisalon kivut voimistuivat välittömästi leikkauksesta heräämisen jälkeen ja hänellä todettiin leikkauksen aiheuttama hermopunosvaurio.

– Pääsin heti hyvään hoitoon ja sain kipuihini toimivan lääkityksen. Sen lisäksi sain melko nopeasti neurostimulaattorin, jota voi huonolla tuurilla joutua odottamaan pitkään.

Epäonnisen leikkauksen aikaan 42-vuotias Paasisalo työskenteli Mikkelissä liikenneasemalla. Sitä ennen hän oli työskennellyt Helsingissä tilankäytönsuunnittelijana. Työt loppuivat kuin seinään.

– Eihän kukaan nelikymppinen halua vapaaehtoisesti työkyvyttömyyseläkkeelle. Hermovaurion takia työskentely oli kuitenkin mahdotonta. En voi edelleenkään istua kuin varovaisesti vasemmalla pakaralla ja sekin on hyvin hankalaa. Kun varon vaistomaisesti kehon oikeaa puolta, terveemmän eli vasemman puolet lihakset ja nivelet rasittuvat ja alkavat kipuilla. Kipu on läsnä kellon ympäri, mutta sen kanssa on oppinut elämään, hän toteaa.

Yksilöllistä hoitoa

Pohjola Sairaalassa työskentelevä fysiatrian erikoislääkäri LT Kia Pelto-Vaseniuksen mukaan kipupotilaita tulisi hoitaa aina yksilöllisesti ja kokonaisvaltaisesti.

– Oleellista on alkuvaiheen hyvä ja oireenmukainen sairauden ja kivun hoito. Jos kipu syystä tai toisesta pitkittyy, hoidon tavoitteena on kivun lievittäminen, toimintakyvyn ylläpito ja elämänlaadun parantaminen.

Kroonisen kivun hoito koostuu yksilöllisesti räätälöidystä ja kokonaisvaltaisesta hoidosta, joka sisältää lääkinnällisen kuntoutuksen lääkkeettömin kipuhoidoin, tarvittavan kuntoutumista edistävän lääkityksen sekä psyykkisen tuen.

Pohjola Sairaalan fysioterapeutti Viivi Hyppösen mukaan kipua hoitavien ja kuntouttavien keinojen valikoima on varsin kattava.

– Akupunktio, lymfaterapia, faskiamanipulaatio, psykofyysinen fysioterapia, mindfullnes, sähkökipuhoito (TNS), allasterapia, kinesioteippaus, painevaatteet ja harjoitteluterapia, hän luettelee fysioterapian keinoja.

– Etukäteen ei voi koskaan tietää, mikä hoito auttaa kenellekin. Kokeilujen kautta etsimme kullekin potilaalle soveltuvat keinot, Hyppönen jatkaa.

Helsingin Pohjola Sairaalan kipufysioterapiaa toteuttavia fysioterapeutteja on kaksi.

– Tarvittaessa voimme ohjata potilaita vastaanotolle sen mukaan, millaisesta hoidosta potilas hyötyy eniten. Meidän lisäksemme tiimissä on myös toimintaterapeutti, joka valmistaa esimerkiksi yksilöllisiä lepolastoja ja tukia sekä kartoittaa apuvälineitä, jotka voivat helpottaa kivun kanssa elämistä, Hyppönen kertoo.

Vertaistuesta voimaa

Virpi Paasisalon mukaan kivun määrää tai päivittäistä voimakkuutta on hankala kuvailla.

– Se johtuu siitä, että kipukynnys ja kivun tuntemus ovat niin yksilöllisiä. Asteikolla yhdestä kymmeneen minun nelonen voi olla jonkun toisen kymppi.

Paasisalon tuntema kipu on sähköiskun tai paineen kaltaista ja hyvin paikallista.

– Jos koiran häntä hipaiseekin oikeaa pakaraa, se tuntuu kuin tuhannen voltin sähköiskulta. Sen kaltaisia kipuväläyksiä mahtuu huonoihin päiviin useita. Hiuksista minua saa kiskoa vaikka kuinka, mutta niskavilloista jos vähänkin nippaisee, niin kipu on aivan sietämätöntä.

Paasisalo käy säännöllisesti allasterapiassa, sillä se on ainoa liikuntamuoto, joka ei aiheuta hänelle minkäänlaista kipua. Hän myös lenkkeilee kahden koiransa kanssa, huolehtii omakotitalosta ja touhuaa sen minkä pystyy lastensa kanssa.

– Lisäksi saan palveluseteleitä fysioterapiaan ja toimintaterapiaan. Minun hoitopolkuni on ollut hyvä ja selkeä, koska kivulle oli heti alusta alkaen selkeä aiheuttaja. Kaikkien kipupotilaiden kohdalla niin ei ole ja moni kipupotilas onkin pudonnut diagnoosin puutteen takia yhteiskunnan tukiverkkojen ulkopuolelle, Paasisalo toteaa.

Hän toimii vertaistukihenkilönä verkossa sekä Mikkeliin perustamassaan kipupotilaiden vertaistukiryhmässä.

– Hyvän ja moniammatillisen kivunhoidon tasapuolinen saatavuus on tärkeää, mutta myös vertaistuki on valtavan tärkeää. Parhaiten kipupotilasta ymmärtää toinen samanlainen, Paasisalo toteaa.

​