Arktisen alueen narratiivi muuttuu

Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Harri Mikkola arvioi, että olosuhteet, joissa Islanti ottaa puheenjohtajan nuijan vastaan, ovat jopa vaikeammat kuin Suomella kaksi vuotta sitten.

– Yhdysvaltojen presidentti Donald Trumpin arktinen politiikka on selkiytynyt, eikä se ole kovin nätti näky. Arktisessa yhteistyössä painotetaan ilmastotyötä ja kestävän kehityksen periaatteita. Nämä eivät ole kovin voimallisesti läsnä Trumpin ulkopoliittisissa linjauksissa, Mikkola sanoo.

Arktisen alueen geopoliittinen asema on muuttunut, mikä näkyi konkreettisesti Yhdysvaltojen ulkoministeri Mike Pompeon puheessa toukokuussa Arktisen neuvoston päätöskokouksessa Rovaniemellä.

– Siellä rikottiin kaksi periaatetta. Pompeon puheen myötä ensimmäistä kertaa historiassa pöydälle nostettiin turvallisuuspolitiikka. Sen on katsottu olevan Arktisen neuvoston toimialan ulkopuolella, sanoo Jari Vilen, joka työskentelee Euroopan komission puheenjohtaja Jean-Claude Junckerin neuvonantajatiimissä.

Toinen on se, että tähän asti Arktisessa neuvostossa on saavutettu konsensus kaikissa keskeisissä päätöksissä.

– Tällä kertaa päätöskokouksessa yhteinen julistus jäi tekemättä johtuen Yhdysvaltojen kannasta ilmastonmuutokseen, Vilen sanoo.

Olosuhteet hedelmälliselle yhteistyölle ovat siis heikentyneet.

Mikkolan mukaan sillä on suuri merkitys, millaisen ylemmän arktisen virkamiehen Yhdysvallat seuraavaksi lähettää neuvostoon. Myös Yhdysvaltojen tulevat vaalit vaikuttavat: Jos Trump valitaan jatkokaudelle, yhteinen julistus jää todennäköisesti vastakin tekemättä.

Vilenillä on tehtävänään laatia seuraavalle komissiolle pohdinta EU:n tulevasta arktisen alueen politiikasta. Raportin työnimeksi on valittu Walking On Thin Ice.

– Minusta se kertoo kaiken olennaisen EU:n tämänhetkisistä toimista arktisella alueella, Vilen sanoo.

Hänen mukaansa ilmastonmuutoksen tunnustaminen ja huomioiminen on keskeisin asia EU:n arktisessa strategiassa. Tasapaino luonnon ja taloudellisten aktiviteettien kanssa on löydettävä.

Harri Mikkolan mukaan Suomi pyrkii tulevina vuosina jatkamaan työtä arktisen yhteistyön ylläpitämiseksi. Tuoreessa hallitusohjelmassa lukee, että Suomi tekee uuden arktisen strategian ja ottaa keskeisen roolin EU:n arktisen politiikan vahvistamisessa.

Arktisissa kysymyksissä Suomella on tavallaan luonnollinen tila olla aloitteentekijä. Mikkolaa pohdituttaa, kuinka vahvasti Suomi pyrkii vaikuttamaan EU:n arktisen politiikan kehitykseen.

– Jää nähtäväksi, voisimmeko olla se paljon puhuttu EU:n arktisen politiikan johtovaltio, Mikkola sanoo.

Tuleeko arktisesta alueesta suurvaltojen taistelutanner?

Toukokuussa Rovaniemellä arktisen politiikan narratiivi muuttui toisenlaiseksi. Syyt keskustelun muutokselle ovat Kiina ja arktisen alueen geopoliittisen aseman muutos.

Kiina ei ole arktinen maa, mutta se viittaa välillä itseään ”melkein arktisena valtiona”.

– Kiina on tehnyt paljon työtä, jotta se näyttäytyisi alueella ei-aggressiivisena, yhteistyökykyisenä toimijana, Mikkola sanoo.

Kun Yhdysvallat vetäytyi Pariisin ilmastosopimuksesta, Kiinaa on toivottu kansainvälisen ilmastopolitiikan johtajaksi. Maa on tehnyt investointeja pohjoisilla alueilla ilmastonmuutokseen liittyen; esimerkiksi Huippuvuorilla Kiinalla on oma tutkimusasema.

Kiina näyttää hakevan yhteistyötä Venäjän kanssa, koska se on kiinnostunut energiavaroista ja merireiteistä. Arktiset reitit linkitettiin juuri Kiinan euraasialaista infrastruktuuria luovaan Belt And Road -hankkeeseen. Näin maa on osoittanut innokkuutensa olla aktiivisempi toimija arktisen alueen politiikassa. Pompeo teki puheessaan selväksi, että tämä ei käy.

– Kiina pelaa pitkää peliä ja jatkaa investointien tekoa. Samalla se haluaa painottaa, että se kunnioittaa arktisten valtioiden päävastuuta alueen hallinnoimisesta, Mikkola sanoo.

Eikä pidä unohtaa Yhdysvaltojen roolia. Pompeo nosti puheessaan esiin Yhdysvaltojen halukkuuden taloudelliseen yhteistyöhön arktisella alueella.

Jari Vilenin mukaan olisi äärettömän arvokasta, jos EU ja Yhdysvallat löytäisivät kestävän arktisen yhteistyön.

Unionin tulee kuitenkin toimia omista lähtökohdistaan:

– Emme reagoi vain siten, miten Yhdysvallat ja Kiina haluavat, vaan siten, että tasapaino luonnon, talouden ja geopolitiikan kanssa säilyisivät, Vilen sanoo.

Globaalit ratkaisut ensiarvoisen tärkeitä ilmastonmuutoksen torjunnassa

Jään sulaminen avaa uusia kaupallisia ja liikenteellisiä mahdollisuuksia arktisella alueella.

– Tieteelliset tutkimukset sanovat yksiselitteisesti, että jos ilmaston lämpeneminen yritetään rajata kahteen asteeseen, kaiken arktisen alueen kaasun ja öljyn pitäisi pysyä maassa, toteaa Harri Mikkola.

Tämä on myös kansainvälisen ympäristöjärjestö WWF:n kanta.

– Vaikka arktinen alue sulaa kaksi kertaa nopeammin kuin muu maapallo, suurimmat syyt johtuvat alueen ulkopuolisista tekijöistä, sanoo kansainvälisen WWF:n erityisasiantuntija Lotta Manninen.

Liikennepäästöinä syntyvä musta hiili tulee Kiinasta ja Intiasta, joten päästöihin tulee puuttua siellä. Kun musta hiili laskeutuu vaaleille pinnoille, eli lumelle ja jäälle, se sulattaa niitä entistä nopeammin.

Arktisen neuvoston työryhmissä tehdään alueellista työtä mustan hiilen vähentämiseksi. Esimerkiksi kansainvälisessä merenkulkujärjestö IMO:ssa saatiin aikaan raskaan öljyn polttokielto arktisilla alueilla. Kielto tosin pitää vielä panna toimeen.

Koska taloudellinen toiminta kasvaa jään sulaessa, kysymys kuuluu, miten se voidaan tehdä mahdollisimman kestävällä tavalla.

WWF:n raportti Arctic Blue Economy‍ sisältää arktisen sinisen talouden suosituksia ja periaatteita, jotka tulisi ottaa huomioon ennen kuin mitään uutta taloudellista toimintaa aloitetaan. Tavoitteena on, että esimerkiksi ilmastonmuutokseen liittyvät riskit huomioidaan kaikissa investoinneissa.

Tiedemiesten tekemät hyvät suositukset eivät jalkaudu poliittisiksi päätöksiksi

Arktisen neuvoston työryhmissä tehdään korkealaatuisia politiikkasuosituksia. Mikkolan mukaan ongelma on se, että näitä suosituksia ei implementoida lainsäädäntöön eli niitä ei pystytä tai haluta ottaa käytäntöön arktisissa valtioissa.

Syinä ovat teolliset intressit ja aluepoliittiset kysymykset.

– Esimerkiksi Venäjän kansantalous on kriittisesti riippuvainen öljynporauksesta ja perinne ympäristönsuojelussa on mitätön. Samalla maan intressinä on ylläpitää arktista yhteistyötä. Keskusteluihin siis kannattaa osallistua, mutta he eivät ole pakotettuja tekemään yhtään mitään, Mikkola sanoo.

WWF on tehnyt Arctic Council Conservation Scorecard‍ -mittariston, joka mittaa sitä, miten Arktisen neuvoston jäsenmaat ovat panneet toimeen neuvostossa yhteisesti sovittuja suosituksia.

Mittaristosta on selvinnyt, että arktiset valtiot eivät ole panneet tarpeeksi voimaan ilmastonmuutokseen liittyviä yhteisiä suosituksia. Esimerkiksi laivaliikenteen lisääntymiseen Jäämerellä ei ole tarpeeksi varauduttu.

– Maiden tulisi siis itse toimeenpanna käytäntöjä, joita Arktisessa neuvostossa on annettu. Muuten työssä ei ole järkeä, Lotta Manninen sanoo.

Kuinka alkuperäiskansojen tarpeista huolehditaan tasavertaisesti?

Arktisella seudulla asuu noin neljä miljoonaa ihmistä, joista 10 prosenttia kuuluu johonkin alkuperäiskansaan. Kansat eroavat suuresti tavoiltaan ja arvomaailmaltaan.

Alkuperäiskansojen tilanne vaihtelee paljon maittain. Ulkopoliittisen instituutin tutkija Harri Mikkolan mukaan Pohjoismaissa on alettu ymmärtää alkuperäiskansojen kulttuurien ainutlaatuisuutta ja niitä on alettu suojella.

– Kun arktinen alue globalisoituu ja sinne tulee suuria toimijoita, on vaarana, että alkuperäiskansat jäävät jalkoihin, Mikkola sanoo.

Turismi tulee lisääntymään merkittävästi ilmastonmuutoksen myötä. Euroopan komission neuvonantaja Jari Vilen ei osaa vielä arvioida, mitä vaikutuksia matkailulla on ympäristöön ja luontoon sekä asumiseen ja elämiseen alueella.

Keskeisimpänä on Islanti, jonka kansantaloutta turismi ja kalastus pitävät pystyssä. Islannissa matkailun negatiiviset vaikutukset ovat kasvaneet nopeasti, kun esimerkiksi asuntojen hinnat ja yleinen hintataso ovat nousseet paikallisille lian korkeaksi.

– Meidän tulee pohtia, miten me arktisena yhteiskuntana varaudumme matkailuun ja millä volyymilla haluamme sitä, Vilen sanoo.

WWF:n tutkija Lotta Mannisen mukaan ilmastonmuutoksen näkökulmasta arktisten alkuperäiskansojen tulevaisuus ei näytä valoisalta. Ilmastonmuutos uhkaa perinteisiä elinkeinoja, ruokaturvaa ja infrastruktuuria.

– Muutos on ihan valtava, ja se tapahtuu heillä juuri nyt. Joillakin alueilla ilmastonmuutos uhkaa konkreettisesti yhteisöjä. Esimerkiksi Alaskassa talojen alta katoaa maa pois eroosion myötä.

Alkuperäiskansojen edustajat ovat pysyviä osallistujia Arktisessa neuvostossa. Tarvitaan kuitenkin lisää resursseja siihen, että he voivat konkreettisesti osallistua kaikkeen neuvoston toimintaan.

WWF tekee kaiken mahdollisen työn yhdessä alkuperäiskansojen kanssa.

– Parhaillaan laadimme karttaa Jäämeren merellisten suojelualueiden verkostosta yhteistyössä alkuperäiskansojen kanssa. Otamme heidän perinteisen ja paikallisen tietämyksensä mukaan ja näin sen pitäisi mielestämme olla, Manninen toteaa.

Fakta:

Arktisella alueella tarkoitetaan maapallon pohjoisinta osaa, mutta rajoille ei ole selkeää määritelmää.

Suomen lisäksi arktisia valtioita ovat Kanada, Yhdysvallat, Venäjä, Ruotsi, Norja, Tanska ja Islanti.

Arktinen neuvosto on vuonna 1996 perustettu yhteistyöfoorumi, jossa nämä kahdeksan valtiota keskustelevat ja tekevät päätöksiä arktisen alueen asioista.

​

Artikkelin kuvat ovat Huippuvuorilta.

​

Lue myös edellinen Chydeniuksen artikkeli Arktinen alue kuumenee - Suomi on matkalla seudun solmukohdaksi.