– Suomessa jo 70–80 prosenttia ihmisistä asuu kaupunkialueilla. Kaupungistumisen kehitys on niin pitkällä, ettei ilmiölle oikeastaan voi enää mitään, tiivistää Suomen Akatemian Ketterä kaupunki -tutkimuskonsortion johtaja, dosentti Helena Leino Tampereen yliopistosta.

Monissa länsimaissa kaupungistuminen on edennyt vielä pidemmälle, ja sama megatrendi muuttaa nyt vauhdikkaasti Aasiaa ja Afrikkaa. Esimerkiksi Kiinassa on jo yli sata kaupunkia, jossa asuu vähintään miljoona ihmistä. Kuvaava esimerkki muutoksesta on myös Nigerian Lagos. Vuonna 1960 tässä rannikkokaupungissa asui noin 200 000 ihmistä. Sen jälkeen Lagosin asukasluku on noin satakertaistunut lähes 20 miljoonaan.

– Kolmen vuosikymmenen päästä noin 80 prosenttia maailman ihmisistä ja 90 prosenttia taloudesta on kaupungeissa, kertoo Sitran ennakoinnin ja strategian johtaja Paula Laine.

Hän muistuttaa, että ihmiskunta on historiallisen suurten muutosten edessä esimerkiksi ilmastonmuutoksen ja teknologian kehittymisen vuoksi. Monet tällaisista haasteista ratkaistaan – tai siinä epäonnistutaan – pitkälti kaupungeissa.

– Esimerkiksi ekologisen kestävyyskriisin ja kaupungistumisen välillä on erittäin mielenkiintoinen kohtalonyhteys. Jos kaupungit onnistutaan muuttamaan ekologisesti kestäviksi, ongelma olisi ratkaistu, sanoo Laine.

Toistaiseksi pysäyttämätön megatrendi

Kaupungistuminen voimistuu tyypillisesti silloin, kun maatalouden työvoimaa siirtyy uusiin työpaikkoihin esimerkiksi teollisuuteen ja palveluihin. Työvoiman muutto kaupunkiin johtaa itseään ruokkivaan ilmiöön.

Kaupunkeihin keskittyy taloudellista toimintaa, koulutusta ja innovaatioita, mikä johtaa suurempaan tuottavuuteen ja vaurauteen. Tämä synnyttää lisää työpaikkoja ja palveluja, ja houkuttelee kaupunkiin yhä enemmän ihmisiä. Samalla maaseutu näivettyy, mikä voimistaa ilmiötä edelleen.

– Ihmiset muuttavat kaupunkeihin työpaikkojen, koulutuksen, palvelujen ja jopa tapahtumien perässä. Tutkimusten mukaan työttömätkin ovat työttöminä mieluummin kaupungissa, jossa työllistymismahdollisuudet ovat maaseutua paremmat, kertoo Helena Leino.

Ilmiölle on odotettu vastareaktiota, sillä kaupunkiasumiseen liittyy monia epäkohtia. Esimerkiksi asuntojen kalleus, asumisen ahtaus, ruuhkat ja ympäristön saastuminen voisivat ajaa ihmisiä pois kaupungeista. Muutto maaseudulle olisi monille myös aidosti mahdollinen etätyön yleistymisen vuoksi. Harva kuitenkaan ryhtyy tuumasta toimeen.

– Aina on yksittäisiä ihmisiä, jotka muuttavat pois kaupungeista, mutta se ei ole trendi. Kaupungistumisen vastavoimat ovat marginaalissa, eikä käännettä ole näköpiirissä. Pelkään pahoin, että Suomessakin väestö jatkaa keskittymistä kaupunkeihin, Leino arvioi.

Tämä ei tarkoita sitä, etteikö maaseudulle jäisi toimivia elinkeinoja. Leino arvioi, että jos Suomessa todella tajuttaisiin maaseudun matkailuarvo, monille alueille saataisiin uudenlaista taloudellista menestystä. Väestö ja palvelut keskittyvät kuitenkin kaupunkeihin.

Kaupungit nousevat ratkaisijan asemaan

Kun ihmisasutus keskittyy kaupunkeihin, niiden merkitys yhteiskunnassa kasvaa. Kaupunkien ratkaisut esimerkiksi kaavoituksessa, liikenteessä ja teknologian käytössä sanelevat pitkälti tulevien vuosikymmenten kehitystä. Sitran Paula Laineen mukaan ilmassa on tiettyä toiveikkuutta.

– Kaupungit ovat aika aktiivisia toimijoita esimerkiksi ekologisen kestävyysongelman ratkaisemisessa. Ne tekevät kunnianhimoisempia päästörajoitusten tavoitteita kuin kansallisvaltiot, hän toteaa.

Esimerkiksi Lontoo, Washington, San Francisco, Vancouver ja Berliini tavoittelevat vähintään 80 prosentin vähennystä kasvihuonepäästöihin vuoteen 2050 mennessä. Seattle, Oslo, Kööpenhamina ja esimerkiksi Helsinki pyrkivät täysin hiilineutraaleiksi.

Kaupungit ovat ylipäätään nousemassa suurempaan poliittiseen rooliin. Laine muistuttaa, että demokratia on menettänyt puhtiaan kaikkialla läntisessä maailmassa, ja geopoliittiset jännitteet vaikeuttavat ylikansallisten ratkaisujen löytämistä. Kaupungeissa päätöksenteko on ratkaisukeskeisempää ja eturistiriidat pienempiä. Ilmiö on ollut havaittavissa myös Suomessa.

Toiveikkuuden rinnalla on kuitenkin huolia. Esimerkiksi kasvihuonepäästöjen hillitseminen ei koko maailman mittakaavassa ole vielä juuri onnistunut. Kaupungit luovat vaurautta, ja vauraaseen elämäntyyliin kuuluu suurempi kuluttaminen.

– Iso kysymys on se, millaiseksi muodostuvat kaupunkilaiset elämäntavat ja millaiseksi muodostuu kaupunkilainen infrastruktuuri, sanoo Laine.

Kysymys on vielä avoin, sillä esimerkiksi robotisaation, sisäviljelyn ja automatisoidun liikenteen aiheuttamat muutokset saattavat muokata radikaalisti kaupunkien toimintaa.

Millaisia kaupungeista tulee?

Yksi kaupungistumisen haasteista on ihmisten elämänlaadun huomioiminen. Kehittyvissä maissa kaupungistuminen johtaa usein slummiasumiseen. Länsimaissa haasteet ovat yleensä toisenlaisia.

– Maailmaan on syntynyt ketjumaisia "McDonalds-kaupunkeja", joilla ei oikein ole omaa luonnetta. Kaupungit alkavat näyttää samalta kaikkialta, kertoo Helena Leino.

Jos suunnittelussa huomioidaan yksinomaan liike-elämän tarpeita, kaupunki voi muuttua miellyttävästä ja persoonallisesta asuinpaikasta enemmän kauppakeskuksen suuntaan.

Vielä suurempi ongelma on asumisen kalleus. Keskustojen asunnot siirtyvät rikkaiden omistukseen tai vuokrattavaksi turisteille. Tavalliset asukkaat joutuvat muuttamaan lähiöihin. Leinon mukaan ongelma on todellinen, ja monissa eurooppalaisissa kaupungeissa on herätty etsimään tähän ratkaisuja.

– Meidän tutkimusprojektissa lähdetään siitä, että asukas on tärkein henkilö kaupungissa. On tärkeää miettiä, miten kaupungista tehdään houkutteleva ja hyvä asuinpaikka hänelle, Leino sanoo. Tämä heijastuu takaisin yrityksiin, jotka valikoivat millaiseen kaupunkiin päättävät toimintonsa keskittää.

Ketterä kaupunki -hankkeessa luodaan esimerkiksi yhteiskehittämisen (co-creation) malleja, joilla kaupunkien asukkaat voivat osallistua kaupunkien kehittämiseen. Kiinnostavia esimerkkejä Euroopasta on tuotu Suomeen kokeiltavaksi. Kaupungeissa on esimerkiksi vuokrattu haasteellisia kiinteistöjä tai alueita nimelliseen hintaan yhdistyksille, jotka ovat pyrkineet luomaan niistä elinvoimaisempia.

Kaupunkeihin kehitetään myös uudentyyppisiä kortteleita, joihin rakennetaan asuntoja eri sukupolville. Samaan kortteliin yhdistetään myös asukkaille sopivia palveluja ja heidän itsensä luomaa toimintaa.

Uudentyyppisten ratkaisujen ennakkoluuloton hakeminen on tärkeää. Kun kaupungistuminen etenee, kaupungeissa tehtävät päätökset vaikuttavat yhä enemmän koko ihmiskuntaan.