Mari Pantsarilla ei ole ollut ikinä piin kovia urasuunnitelmia. Hän ei ole halunnut olla suuryrityksen johtaja tai korkeatasoinen virkamies. Hän on aina vain halunnut ymmärtää, kuinka yhteiskunta toimii ja kuinka siihen voidaan vaikuttaa. Ja sen hän on todella saanut uransa aikana nähdä, vaikkei ole tehnyt päivääkään oman alansa eli analyyttisen kemian töitä.

Huhtikuun alussa Pantsar oli käymässä Pietarissa. Siellä on venäläisten osallistujien lisäksi muiden EU-maiden yritysjohtajia ja yhteiskunnallisia vaikuttajia. Tunnelma on hyvä ja ilmastonmuutos todettiin yhteiseksi uhkaksi.

Kilpailukyvyn vahvistaminen ja ilmastonmuutoksen torjunta kuuluisi olla jokaisen maan tärkeimpiä tavoitteita. Sitä myös pohdittiin Pietarissa. Hyvien keskusteluiden lomassa muuan saksalainen yritysjohtaja tulee puhumaan Pantsarin kanssa. Hän kysyi, miksi Saksan pitäisi tehdä mitään ilmastonmuutoksen eteen, kun se on niin pieni maa – ja onhan Kiina. Pantsarin kasvoille nousi pieni epätoivon häivähdys. Jos Saksa ajattelee olevansa liian pieni maa tekemään mitään ilmastonmuutoksen eteen, ja jos kaikki sen kokoiset ja sitä pienemmät maat vapautetaan tästä yhteisestä työstä, olemme pulassa.

Valoa kuitenkin on. Pantsarin yleistunnelma ilmastomuutoksen torjunnasta on toiveikas . Hänen mielestään Suomi on tehnyt paljon asian eteen verrattaessa muihin maihin, joskaan ei riittävästi.

– IPCC:n karmiva 1,5-asteen raportti herätti meidät myös täällä Suomessa siihen, että meidän pitää todella kiristää kunnianhimoamme ilmastotavoitteiden kanssa.

Ja kiristämistä todella on. Aikaisemmin ajateltiin, että ilmastonlämpeneminen 2 asteeseen on vaarallista. Nyt tuoreimmat raportin mukaan 1,5 asteen lämpeneminenkin on jo uhka maapallon kantokyvylle ja biodiversiteetille. Nyt ilmasto on jo lämmennyt noin asteen.

– On iso vaara, että menemme yli 1,5 asteen.

Pantsar tunsi ensimmäistä kertaa paloa luontoon ammatillisesta näkökulmasta akateemisen alku-uransa jälkeen. Tuolloin hän meni konsultiksi toimistoon ja pääsi tekemään maaperäriskien arviointia. Vuoden aikana hän ymmärsi selkeästi sen, että kaikki hienot kokeet, joita oli tehty kemian laboratorioissa, tapahtuivat myös luonnossa. Pantsar innostui todella siitä, kuinka aivan peruskemialla pystyy selittämään luonnon toimintaa. Tällöin hän alkoi toden teolla tekemään ympäristökemiaa instrumenttianalytiikan sijaan.

EU ei tee niin paljon kuin voisi

Jos EU:lla olisi riittävän kova ilmastopolitiikka, ei Suomen tarvitsisi olla mikään mallioppilas. Ikävää toki on se, että Sitran johtajan mielestä EU ei ainakaan tällä hetkellä näytä tekevän niin kunnianhimoista ilmastopolitiikkaan kuin pitäisi.

– Maaliskuussa käydyssä EU:n huippukokouksessa Saksa yllättäen siirtyi niiden maiden joukkoon, jotka vastustavat kunnianhimoisia toimia. Tämä oli todella suuri pettymys.

Brexitin toteutuessa myös yksi kunnianhimoisimmista ilmastonmuutostyön tekijöistä katoaa.

–Jos EU:lla ei riitä kunnianhimo, vaihtoehto on, että jotkut maat tekisivät yksinään tai yhdessä tarvittavia toimia. Ja loisivat mallin, jolla pystyttäisiin osoittamaan maailmalle, että päästöt voidaan saada laskuun hyvinvoinnin kasvaessa.

Pantsarin mielestä esimerkkiä voisivat näyttää vaikkapa Suomi, Ruotsi ja Tanska.

EU on ollut Pantsarin mielestä aina ilmastonmuutostyön edelläkävijä, vaikka hän sitä vähän läksyttääkin. Enää ei kuitenkaan riitä, että tehdään asioita vähän paremmin. Tavoitteet eivät ole tällä hetkellä linjassa 1,5 asteen ilmastotavoitteen kanssa. Hänen mukaansa oikeistopopulismin nousu on osaltaan vaikuttanut EU:n ilmastopolitiikan jähmeyteen.

EU:n päästövähennystavoite on, että vuoden 1990 päästöistä pitäisi vähentää 40 prosenttia vuoteen 2030 mennessä. Tämä ei ole Pantsarista ollenkaan riittävää, vaan tavoitteen pitäisi olla vähintään 55 prosenttia. Hän ei kuitenkaan näe, että EU:n tai Suomen pitäisi valita voittajateknologioita. Esimerkiksi tuuli- ja aurinkoenergian rinnalle voi nousta muita teknologioita.

– Tämän jälkeen yritykset voivat kilvoitella siitä, mitkä ovat kustannustehokkaimmat ratkaisut. On tärkeää, että päätetyt tavoitteet ovat sitovia, koska jatkuvasti muuttuvat toimintaympäristöt ovat myrkkyä yrityksille.

Yhteiset ja sitovat tavoitteet, jotka pysyvät EU:n komissiokausista toiseen, ovat paras ratkaisu pitkällä tähtäimellä. Pantsar toimii CLC:n (Climate Leadership Coalition‍) hallituksen sihteerinä, jonka tarkoituksena on vaikuttaa Suomen elinkeinoelämän ja tutkimusorganisaatioiden yleiseen kilpailukykyyn ja valmiuteen vastata ilmastonmuutoksen ja luonnonvarojen riittävyyden tuomiin uhkiin sekä kykyyn hyödyntää näiden synnyttämiä liiketoimintamahdollisuuksia. CLC on ehdottanut, että EU:n pitäisi asettaa nollapäästötavoite viimeistään vuoteen 2050 ja tämän lisäksi laskea hiilibudjetti, eli kuinka monta tonnia EU saa päästää hiilidioksidia ilmakehään. Tämän jälkeen pitäisi laskea välitavoite vuodelle 2030 ja 2040 sekä miettiä, kuinka päästövähennykset ja hiilinielut toteutetaan.

– Tämä malli mahdollistaisi selkeän rungon sille, kuinka paljon voimme laskea hiilidioksidia ilmakehään. Sitran mielestä jokaiselle sektorille tulisi luoda strategia miten päästövähennykset tehdään. Nyt tavoitteet ja suunnitelmat ovat aivan liian hähmäisiä.

Miksi vasta nyt?

Pantsarin mukaan nopeat ja radikaalit toimet ovat ainoa ratkaisu ilmastonmuutoksen hillintään. Sitran Hiilineutraali Kiertotalous -yksikön johtajalta kysytään usein, miksi juuri nyt olisi kiire tehdä jotain, kun ilmaston tilasta on puhuttu jo paljon yli kaksikymmentä vuotta? Jopa neljäkymmentä vuotta sitten tiedettiin lähes yhtä paljon kuin tiedetään tänä päivänä. Kysyjältä unohtuu, että ilmakehään on kerääntynyt koko ajan yhä enemmän hiilidioksidia ja nyt raja on uhkaavasti tulossa vastaan.

– Saisimme päästää maailmassa vielä noin 420 gigatonnia hiilidioksidia ilmakehään, sen jälkeen lämpenemisessä mennään yli 1,5 asteen. Viime vuonna päästettiin 42 gigatonnia ja määrä näyttää vain kasvavan. Nykytahdilla olemme kymmenen vuoden jälkeen lähellä katastrofaalista tilannetta, jossa esimerkiksi kuivuus vaikeuttaa monilla alueilla ruoantuotantoa ja sään ääri-ilmiöt aiheuttavat tuhoja.

​

​

​

​

​

​

​

​

​

​

Pantsar pelkää, että ilmaston lämpenemistä ei saada rajoitettua 1,5 asteeseen. Hänen mielestään mitkään poliittiset järjestelmät eivät näytä pystyvän tekemään niin nopeita ratkaisuja kuin olisi tarve. Hänen mukaansa saatamme mennä väliaikaisesti yli 1,5 asteen ja siksi on ensisijaisen tärkeää, että otamme käyttöön ja kehitämme ratkaisuja, joilla pystytään poistamaan ilmakehän hiilidioksidia.

– Tässä ratkaisussa on äärisäiden aiheuttamien ikävien vaikutusten lisäksi sekin huono puoli, että vuosi vuodelta se tulee meille kalliimmaksi. Menetämme luonnon biodiversiteetin, ja on myös aiheellista kysyä: kuinka käy hyvinvointiyhteiskunnan, jos tulevaisuudessa suuri osa julkisesta rahoituksesta on pakko käyttää ilmastotoimiin? Lisäksi yksityistä rahaa on saatava mobilisoitua ilmastotoimiin paljon nykyistä nopeammin ja enemmän.

Jokainen vuosi on ilmaston sekä ihmisten hyvinvoinnin kannalta olennainen. Pantsar peräänkuuluttaa sitä, että mitä nopeammin teemme omat päästövähennyksemme, sitä edullisemmaksi se tulisi ja sitä vähemmän meidän tarvitsisi tulevaisuudessa tehdä kalliita jälkitoimenpiteitä.

​

Suomenkin teoilla on iso merkitys

Ilmastonmuutosdenialisteja, eli ihmisiä, jotka epäilevät ihmisen aiheuttamaa ilmastonmuutosta, ei juurikaan enää ole. Toimijadenialisteja sen sijaan on. He keskittyvät kiistelemään siitä, kenen pitää tehdä ja mitä. Tähän samaan keskustelu liittyy se, kuinka Suomen pienenä maana ei pitäisi tehdä mitään toimia ilmastonmuutoksen eteen, koska sillä ei ole todellisia vaikutuksia. Vain muka Kiinan ja muiden isojen maiden toimenpiteillä on väliä. Pantsar on tästä kuitenkin täysin eri mieltä.

– Kun keskustellaan siitä, mikä merkitys viiden miljoonan ihmisen päästöillä on kokonaiskuvassa, niin aivan hyvin voisimme jakaa kaikki maailman ihmiset viiden miljoonan ihmisen ryhmiin ja sanoa, ettei millään näiden ryhmien toimilla ole väliä, koska ryhmät ovat niin pieniä.

Jokaiselle ilmastomuutossivistyneelle on itsestäänselvyys, että meidän pitää luopua nopeasti fossiilisista polttoaineista ja lisätä hiilinieluja. Ikävintä on, etteivät nämäkään toimenpiteet enää yksin riitä. Ilmakehässä on jo liikaa hiilidioksidia. Pantsarin mielestä on kiinnitettävä huomioita myös tuotteiden kulutukseen ja valmistukseen. Luonnonvarojen käyttöönotto ja prosessointi aiheuttaa yli puolet maailman ilmastopäästöistä ja on suurin syy lajien sukupuuttokriisiin. 80 prosenttia maailman eliölajeista kuolee sukupuuttoon sen takia, että otamme globaalisti koko ajan enemmän luonnonvaroja käyttöömme.

– Meidän pitäisi siirtyä kiertotalouteen ja käyttää niitä materiaaleja, joita jo on yhteiskunnassa, jotta ei tarvitsisi ottaa niin paljoa neitseellisiä luonnonvaroja käyttöön.

Teemme Pantsarin ajatuksissa suurimman virheen siinä, että katsomme ilmastomuutosta yhdestä siilossa, biodiversiteettiä toisessa ja luonnonvarojen ylikäyttöä taas omassaan, vaikka pitäisi katsoa juurisyytä, joka on kulutus ja tuotanto.

Pantsar peräänkuuluttaa kuluttamiskulttuurin muutosta. Hänen mielestään hyvinvointimme on liian pitkään pohjautunut omistamiseen ja kuluttamiseen. Jokaisella pitäisi olla mahdollisuus olla omistamatta tavaroita.

Jyrki Kataisen hallituksen aikaan Suomeen perustettiin cleantechin strateginen ohjelma, johon Pantsar valittiin vetäjäksi. Se oli pienen mietinnän paikka. Pantsar viihtyi todella hyvin silloisessa työpaikassaan. Silti jokin sisällä sanoi, että kun hän on nähnyt niin pk-yrityksen, yliopistomaailman, globaalin pörssiyrityksen kuin kuntasektorin olisi hienoa myös ottaa haltuun valtio.

Tarvitsemmeko verouudistuksen?

Suurin osa politiikoista ymmärtää kiireen. He tietävät, että tarvittavia ratkaisuja on jo olemassa ja mitä pitäisi tehdä, jotta ilmastonmuutos saadaan hillittyä. He tietävät myös, kuinka kiertotalous toimii, ja rahatkin toimenpiteisiin olisi. Pantsarin mukaan ilmastonmuutos ei ole teknologinen tai taloudellinen ongelma, vaan yhteiskunnallinen. Tärkeintä olisi saada ihmiset hyväksymään asia, mutta se on samalla vaikeinta.

– Näimme tämän myös eduskuntavaaleissa. Puolue, joka sanoo, ettei meidän enää tarvitse tehdä juuri mitään ilmastonmuutoksen eteen, meinasi olla voittajapuolue. Se kertoo siitä, kaikki eivät ymmärrä ilmastotoimien välttämättömyyttä.

Uudella eduskunnalla ja sen hallituksella on suuri tehtävä saada ilmastonmuutoksen torjumisen ja sen toimenpiteiden taakse koko Suomen kansa. Jos ihmisiä ei saada asian taakse, syntyy helposti vastareaktio, joka voi Pantsarin mielestä pahimmallaan kärjistyä Ranskan kaltaisiin keltaliivien mellakoihin. Silloin kukaan poliitikko ei halua tehdä poliittista itsemurhaa.

Pantsar puhuu myös muista instrumenteista, jotka tarvitaan ilmastomuutostyöhön. Näistä yksi olisi laaja kestävän kehityksen verouudistus. Verotushan on kieltojen jälkeen yksi vaikuttavimmista keinoista.

Uudelle hallitukselle esitetään, että päästöjä aiheuttavaa toimintaa pitäisi verottaa enemmän. Vastapainoksi taas ihmisten tuloveroa ja yrityksien yhteisöveroa sekä työntekijöiden eläkemaksuja voisi alentaa. Tällöin palkasta käteen jäävä osuus olisi isompi. Myös henkilöt, joilla ei ole toimeentuloa, voisivat saada kertasummapalautuksia.

– Tavallaan ostettaisiin ihmisten hyväksyntä. Toivotaan, että tämä uudistus menee läpi.

Verouudistuksen läpimeno olisi myös hyvin vahva signaali yrityksille sen suhteen, että kannattaa tehdä tuotteita ja palveluita, jotka aiheuttavat mahdollisimman vähän päästöjä. Tällöin se mahdollisesti voisi vaikuttaa menekkiin ja alentaa hintoja. Lisäksi tarvitaan myös lisää tietoa kuluttajille eri tuotteiden hiilijalanjäljestä, jotta kuluttajat pystyvät tekemään kestäviä valintoja.

Hallitukselle selkeät tavoitteet

Pantsar toivoo, ettei Suomessa tarvitsisi mennä kieltojen maailmaan. Ennemminkin vaikutettaisiin kulutukseen ja annettaisiin ihmisille mahdollisuus valita kestäviä tuotteita ja palveluita siten, että niitä olisi markkinoilla saatavilla edullisempaan hintaan. Hänen mukaansa on myös erittäin vaarallista ajatella, että pelkästään päästöjen kompensaatioilla ongelma voitaisiin ratkaista ja voidaan jatkaa kuten tähänkin asti. Kompensaatiokohteita ei löydy kattamaan koko maailman kasvavia ilmastopäästöjä ja esimerkiksi puiden istutus vähentää päästöjä vasta vuosien kuluttua, kun toimenpiteitä pitää tehdä heti.

Sitra on selvittänyt siitä, kuinka moni ihminen lopulta huomio ostopäätöksessään ilmastonmuutoksen. Lopputulos on – ei kovinkaan moni. Yli 70 prosenttia kuluttajista sanoo, että ympäristöasiat ovat tärkeitä, mutta kun mennään konkreettisesti kaupan hyllylle, valinnat eivät olekaan aina niin rationaalisia.

Pantsar ehdottaa tiiminsä kanssa seuraavalle hallitukselle kahdeksan kohdan tavoitteet, joista yksi on, että Suomella pitää olla sektorikohtaiset päästövähennyssuunnitelmat. Tämän lisäksi Suomen pitää kiristää päästövähennystavoitteitaan vuoteen 2030 mennessä, jolloin ne olisivat vähintään 60 prosenttia. Vuoteen 2040 Suomi olisi jo nettonegatiivinen, eli imisi ilmastosta enemmän hiilidioksidia kuin mitä päästäisi sinne. Lisäksi hallitukselle ehdotetaan, että Suomessa olisi numeraaliset tavoitteet kiertotalouden edistämiselle ja neitseellisten luonnonmateriaalien käytölle.

– Hollannissa tavoitteena on puolittaa luonnonvarojen käyttö vuoteen 2030 mennessä. Meillä pitäisi myös olla tällaisia tavoitteita. Samalla voisimme miettiä päätöksen vaikutuksia tuleville sukupolville.

Jotta kaikki tämä tultaisiin saavuttamaan, Pantsarin mielestä se vaatii yksin ja ainoastaan poliittista rohkeutta. Hän yhtyy Business Finlandin johtokunnan puheenjohtajan Pertti Korhosen sanomaan mietteeseen siitä, että on moraalisesti väärin käyttää veronmaksajien rahoja ympäristöä tuhoavaan toimintaan.