Akseli Reho takoi yrityksellään miljoonaomaisuuden, mutta todellinen jättipotti löytyi sapattivapaalta
Lisää aiheesta
Yritys menestyi erinomaisesti, mutta Akseli Reho päätti irtautua kovasta vauhdista ja jäi sapattivapaalle. Sitä hän suosittelee kaikille, jotka haluavat toteuttaa haaveitaan.
Kova kasvukiito, menestys, yrityskaupat Amerikkaan, miljoonaomaisuus – entinen yrittäjä Akseli Reho ehti saavuttaa älytekstiiliteknologiaan keskittyneellä yrityksellään Clothing+:lla paljon.
Onnistunut yrityskauppa toi hänelle miljoonaomaisuuden, ja tahti amerikkalaisen omistajan kanssa jatkui kiivaana myös yrityskaupan jälkeen.
Pari vuotta sitten hän kuitenkin alkoi pohtia, oliko töihin vahvasti sitoutuminen ainoa asia, jonka hän haluaa saavuttaa elämäänsä.
– Työ oli mukaansatempaavaa ja työyhteisö todella mainio. Saimme firman lentämään. Työ oli myös sitovaa ja aikaa vievää: tuli matkusteltua paljon ja oltua töissä pitkään. Missään tapauksessa se ei ollut ikävää, vaan suorastaan todella kivaa.
Yrityksen menestyessä perheen lapset kasvoivat, ja Reho alkoi pohtia uutta mahdollisuutta.
– Ajatus sapattivapaasta kumpusi lapsista. Kun ensimmäinen lapsi oli nelivuotias ja kaksoset yksivuotiaita, aloin pohtia, että olisi makeaa, jos pystyisi viettämään hyvin intensiivisen vuoden heidän kanssaan.
Hyppy pois vauhdikkaasta yritystyöstä
Tuolloin hän eli vielä yrityksen vauhtivuosia. Työelämän ja lapsiperhearjen yhteensovittaminen oli kuitenkin kimuranttia.
– Kun aloin haaveilla sapattivapaasta, alkoi silmäillä myös omien tekemättömien asioiden listaa. Oli kaikennäköistä remonttia ja kunnostusta, jotka saivat lisää tuulta purjeisiin.
Niinpä Reho päätti aloittaa keskustelun firman ostaneiden amerikkalaisten kanssa. He eivät hihkuneet innostuksesta, mutta yhteisymmärrykseen päästiin.
– Kerroin amerikkalaisille, että menossa on nyt iso murros ja minulla on paljon tekemättömiä asioita sekä pienet lapset kotona. Kysyin, voinko pitää pienen hengähdystauon. Heille se oli yllätys, eikä niinkään mieluinen uutinen.
Parin viikon pohdinnan jälkeen he kuitenkin suostuivat.
Sapattivapaa toi uuden suunnan
Kun sapattivapaata oli kulunut puoli vuotta, Reho sai puhelun. Hänen toivottiin palaavan pikaisesti töihin. Siihen mennessä hän oli kuitenkin saanut työelämään etäisyyttä.
– Olin tajunnut, kuinka paljon olen velkaa vaimolleni kaikesta lastenhoidosta ja tekemisestä. Oli helppo sanoa, että en keskeytä vapaata. Mieluummin laitetaan pillit pussiin ja jatkan sapattia ja keksin muuta tekemistä.
Niinpä yrityksen ja Rehon tiet erkanivat. Näin jälkikäteen katsottuna Reho arvioi, että oli suorastaan onnenkantamoinen, että asiat menivät juuri näin.
Niinpä yrittäjänä toimiminen jäi. Entä mitä sen tilalle tuli? Sapattivapaa jatkui entistä huolettomampana ja toi Rehon mukaan tarpeellisen tauon ja aikaa tehdä arkisia asioita: olla lasten, vaimon ja ystävien kanssa, ulkoilla ja hoitaa pitkäksi venähtänyttä to do -listaa.
– Se, että sai hoitaa tekemättömien asioiden listaa ja vetää kohtia ylitse, vapautti aivokapasiteettia. Nyt on kellari siivottu, valokuvat järjestelty ja pyörä huollettu, ja siitä tulee hirveän hyvä mieli. Töihin palaaminen on aivan erilaista, kun tekemättömät asiat eivät ole huonontamassa omaatuntoa.
Töitä perheen ehdoilla
Reho saavutti yrityksellään sen, mistä suomalainen lottokansa haaveilee joka lauantai-ilta. Hän päätti kuitenkin palata takaisin työelämään miljoonaomaisuudesta huolimatta.
Työ löytyi omalta kylältä täysin uudelta alalta. Hän aloitti työskentelyn energia-alan yhtiössä kehitysjohtajana. Palkkatyö on sopinut hänelle erinomaisesti, ja se on osoittautunut hyväksi jatkumoksi sapattivapaalle. Se tarjoaa mielekkäitä haasteita ja istuu lapsiperhearkeen.
– Tämä sopii superhyvin minulle. Ei täällä tehdä hirveästi ylitöitä, eikä ole kauheasti ulkomaanmatkustusta. Nykyiseen asetelmaan sopii todella hyvin tällainen tavallinen työnteko.
– Tässä ei ole yrittäjä, mutta kyllä tässä annetaan paljon tilaa ja luotetaan ja annetaan tehdä parhaansa, Reho jatkaa.
Kenelle sapattivapaa sopii?
Rehon tapaus ei ole se kaikkein tyypillisin, sillä sapattivapaan suunnittelu ei vaatinut suuria taloudellisia järjestelyjä. Kaikille vastaava ei ole mahdollista. Reho pohtii, että hän olisi toteuttanut sapattivapaan myös ilman vastaavaa taloudellista vakautta.
Kun ajatus sapattivapaasta kirkastui, suurin askel oli rohkeuden kerääminen ja töistä irtautuminen. Siirtymä kiinnostavasta työstä erilaiseen arkeen mietitytti. Puolentoista vuoden irtiotto kuitenkin osoitti, että sapattivapaa oli oikea ratkaisu.
– Aivan vilpittömästi suosittelen kaikille, jos vain on mahdollisuus. Siinä ajatukset ja oma jaksaminen, kaveruussuhteet, suhde lapsiin ja vaimon tyytyväiseksi tekeminen mahdollistuvat yhtäkkiä.
Irtiotto toi myös lisää virtaa. Reho toivookin, että työpaikoilla sapattivapaa nähtäisiin keinona tukea työntekijöiden hyvinvointia.
– Voisin kuvitella, että tällä on kansantaloudellistakin vaikutusta, kun on viettänyt tuollaisen hengähdysvuoden, kasaillut ajatuksia ja tehnyt itsestään ja perheestään tyytyväisemmän. Omassa maailmassani tämä on paras investointi, jonka olen tehnyt.
Sapattivapaata harkitsevia Reho kannustaa kirjoittamaan listan omista haaveista ja asioista, jotka haluaa omassa elämässään toteuttaa.
– Ovatko nämä niin tärkeitä asioita, että kymmenen vuoden päästä harmittelen, etten tehnyt niitä? Sieltä se vastaus löytyy, haluaako pitää sapatin.
Osalla tilanne voi toki myös olla sellainen, että aikaa haaveiden toteuttamiselle on jo nykyisellään, eikä muutosta tarvita. Reholle sapattivapaa toi kuitenkin uuden suunnan ja oli keino toteuttaa itselle tärkeitä asioita.
Palkkatyö on tuonut uuden intohimon energia-alan kysymyksiin. Työ sekä lasten koulu ja harrastukset lomittuvat entistä paremmin aikatauluun.
Ja mikä parasta, todennäköisesti myös lapset muistavat yhdessä vietetyn ajan vielä vuosien päästä.