Harjavallan Nakkikeisari viettää vapaa-aikansa grillikärryssä
Lisää aiheesta
Teemu Varho käyttää kaiken vapaa-aikansa myymällä grilliruokaa kesätapahtumissa. Satakunnassa hänet tunnetaan 18-vuotiaana Nakkikeisarina.
Mikä saa 18-vuotiaan nuoren miehen käyttämään vapaat viikonloput myymällä grilliruokaa markkinoilla? Sitä täytyy kysyä harjavaltalaiselta Teemu Varholta. Tai Nakkikeisarilta, niin kuin hänet toreilla tunnetaan.
Varho on aina ollut luonteeltaan sosiaalinen, utelias ja kova tekemään töitä. Siksi hän kymmenvuotiaana pyysi ja pääsi paikallisen markkinakauppiaan mukaan kiertämään toreja ja markkinoita ympäri Suomea. Reissaamisen ja vaihtuvien maisemien ohella nuoreen miehenalkuun teki vaikutuksen kauppiaiden yhteishenki.
– Parhaat jutut kuulee aina aamulla, kun markkinamyyjät kokoontuvat kahville vaihtamaan kokemuksia tapahtumista, Teemu Varho sanoo.
Oman tiensä kulkija
Tänä kesänä Varho toteutti unelmansa omasta yrityksestä, joka myy ruokaa erilaisissa tapahtumissa. Hän on tehnyt töitä isänsä grillivaunussa 14-vuotiaasta asti, ja näiden vuosien aikana heräsi ajatus omasta bisneksestä.
– Oma grillivaunu on aina ollut toiveissani. Yhteistyö isän kanssa on sujunut tosi hyvin, mutta osataan me olla eri mieltäkin. Kun minä myyn, sipuli ja kurkkusalaatti ovat pöydällä tietyssä järjestyksessä ja isällä juuri toisin päin, Varho sanoo ja nauraa.
Viime talven aikana Varho kävi katsomassa monta eri vaunua, kunnes laadukas ja siisti runko vihdoin löytyi. Siitä Varho lähti tekemään oman näkemyksensä mukaista grillivaunua. Hän suunnitteli sisätilat toimiviksi ja asensi tarvittavat koneet ja laitteet. Myös teippaukset vaunun kylkiin Varho ideoi itse ja tilasi teipattavat tekstit mainostoimistosta.
– Minulla on yleensä selkeä visio siitä, mitä haluan. Niin myös tämän vaunu suhteen. Oma tahtoni on ollut vahva pienestä pitäen. Olen ollut aina myös kauhean kova vänkäämään, Varho toteaa.
Omilla säästöillä yrittäjäksi
Grillivaunun hankkiminen on yksi esimerkki nuoren yrittäjän päättäväisyydestä. Hän on säästänyt aiemmin kesätöistä tienaamansa rahat ja elänyt nuukaillen, jotta voisi tehdä haluamiaan hankintoja. Vaunuidean kuultuaan vanhemmat yrittivät ensin toppuutella, mutta poika oli päätöksensä tehnyt.
– Tiesin, että oma grillivaunu on minun juttuni, joten päätin sijoittaa rahani siihen. Sitä paitsi vaunun tarkoitus on tuottaa voittoa, joten ajan myötä saan rahani takaisin, kertoo Varho, joka rahoitti hankinnan kokonaan omilla säästöillään.
Myös ajoitus oli tärkeä. Varho halusi odottaa, että täyttää 18 vuotta, jotta saa perustamansa osakeyhtiön omiin nimiinsä. Huhtikuussa hän pääsi ensimmäisen kerran myymään oman vaunun ruokaa harjavaltalaisen tanssipaikan pihassa, ja ensimmäinen markkinakeikka koitti vappuna.
– Oli hienoa, kun sain omalla vaunulla lähteä keikalle, muistelee Varho.
Yrittäjä viihtyy markkinoilla mainiosti, mutta kaikkein hienointa oli silti vaunun rakentaminen.
– Pääsin toteuttamaan omia suunnitelmiani. Opiskelen Seinäjoella maarakennuskoneen kuljettajaksi, ja keväällä oli kova polte päästä viikonlopuiksi kotiin vaunua tekemään.
Yrittäjyys verissä
Yrittäminen on luonteva uravalinta Varholle. Hän sanoo perineensä asenteen isältään.
– Isän yrityksen kautta yrittäjyys ollut meidän arjessa läsnä aina. En ole vain katsonut vierestä, vaan minut on pienestä pitäen laitettu töihin.
Varho on muun muassa leikannut nurmikkoa lapsesta asti sekä omalla ja isovanhempien että kesämökin pihalla.
– Tänä vuonna vannoin, että yhtään nurmikkoa en enää leikkaa. Veli on saanut hoitaa ne hommat.
Eipä pihahommiin olisi aikaa ollutkaan. Varho teki kesän päivätöitä maanrakennusalan yrityksessä, ja kaikki liikenevä vapaa-aika kului Nakkikeisarina oman yrityksen pyörittämisessä. Yrittäjyydessä Varhoa viehättää erityisesti se, että saa olla oman itsensä pomo.
– Tämä on minun juttuni, jonka eteen puurran. Teen paljon töitä ja saan itse työstäni myös palkinnon.
Myyntivaltteina maku ja nopeus
Varho on ollut aina kova leipomaan, mutta kokkaustaitoja ei hänen hommassaan kuulemma varsinaisesti tarvita. Grillaamisen hän hallitsee isän grillivaunussa karttuneella kokemuksella. Kokemuksesta on ollut apua myös tuotevalikoiman hahmottelussa.
– Satakunnassa porilainen on hyvä ja tunnettu tuote. Aidossa porilaisessa on reilu jahtimakkarasiivu kahden paahtoleivän välissä. Rohkeimmille se myydään tuplana eli kahdella makkarasiivulla ja kolmella paahtoleivällä. Tuore sipuli kruunaa nautinnon. Hodari parilla nakilla on myös hyvä tuote, Varho luettelee menestyneimpiä annoksiaan.
Varho kehuu itse valmistamansa porilaisen makua miltei täydelliseksi, mutta valikoimaa miettiessä pitää ottaa huomioon muitakin asioita.
– Jos asiakas joutuu odottamaan tilaustaan 10 minuuttia, palvelu on liian hidasta. Porilainen valmistuu 40 sekunnissa. Homma rullaa ja asiakasmassa virtaa.
Entä mikä Nakkikeisarille itselleen maistuu?
– Nakkimuki Yyterin sinapilla. Se on muihin sinappeihin verrattuna aika makea ja siksi hyvä kaveri nakeille. Porilaiseen sen sijaan sopii paremmin tujumpi sinappi.
Tukea tarvitaan
Yrittäjä tarvitsee aina tukea, mutta erityisen tärkeää se on nuorelle tekijälle. Varholla kannustajia on riittänyt.
– Kaverit kyselevät, missä olen viikonloppuna myymässä, jotta pääsisivät taas syömään, kun aiemminkin oli kuulemma niin hyvää. Kun olin viimeksi lähdössä vaunun kanssa kotipihasta, naapuri tuli sanomaan, että on se hienoa, kun oman kylän poika yrittää. Tällaista tukea ja kannustusta saan paljon.
Isä on toiminut neuvonantajana ja esikuvana, vaikka kaksikon mielipiteet eivät aina kohtaakaan. Nykyään isä on myös hyvä kirittäjä, kun molemmat kiertävät markkinoita.
– On meillä pientä kilpailua siitä, kumpi myy paremmin.
Myös entiset pomot saavat Nakkikeisarilta kiitosta.
– Olin kesällä 2016 töissä Tori- ja markkinakaupan palvelukeskuksessa ja pääsin kiertämään tapahtumia Itä-Suomea myöten. Tahto ruveta yrittäjäksi vahvistui erityisesti pomoni Ari Kallaksen ansiosta.
Veri vetää tien päälle
Varhon tulevaisuudensuunnitelmat ovat vielä auki. Opintojen jälkeen edessä on armeija, mutta nakkikeikat tulevat nekin jatkumaan. Varho suhtautuu niihin kuitenkin enemmän harrastuksena kuin työnä.
– Veri vetää markkinoille. Samalla pääsen kiertämään maata, ja Suomen kartta hahmottuu vähän tarkemmin.
Tien päälle houkuttelee myös homman sosiaalisuus. Uusien ihmisten tapaaminen on yrittäjälle mieleen. Kohtaamisissa voi aina oppia myös uutta.
– Jos kysyt Ahlaisissa ihmisiltä, että oletteko te ahlaislaisia vai porilaisia, niin vastaus on, että vähän molempia. Ja kun Jalasjärvellä kysyy, että oletteko jalasjärveläisiä vai kurikkalaisia, niin kukaan ei sano, että kurikkalaisia, hän kiteyttää.
Nakkikeisarin vinkit aloittavalle yrittäjälle
Usko omaan asiaasi. Epäilijöitä riittää, mutta vain uskomalla itseesi voit onnistua.
Ole sosiaalinen. Jaa omia kokemuksiasi, mutta kuuntele myös asiakkaiden ja yhteistyökumppaneiden palautetta. Heiltä voit saada vinkkejä, joilla kehittää omaa toimintaasi.
Ole sitkeä. Yhdestä huonosta päivästä ei saa lannistua.