Kotimaiset marjat ovat nyt suosittuja. Ympäristötietoisuus on saanut kuluttajat innostumaan niistä entistä enemmän.

– Kotimaassa on hyvin kysyntää marjoille, ja kysyntä on vahvassa kasvussa. Lähellä tuotetut kasvikset ja marjat ovat paras ratkaisu, kun halutaan syödä ilmastoystävällisesti, kertoo hedelmän- ja marjanviljelijäin liiton toiminnanjohtaja Miika Ilomäki.

Marjat ovatkin hänen mukaansa ilmastoruokaa, ja niitä viljellään noin 1 600 avomaantuotannon marjatilalla. Kysynnän kasvusta kertoo viljelypinta-alan nousu.

Marjoja viljeltiin avomaalla viime vuonna 6 700 hehtaarin alalla, kun vastaava lukema oli vuonna 2014 noin 5 800 hehtaaria.

Vuosikymmenten myötä marjatilojen määrä on laskenut, mutta vaikuttaa siltä, että suurin lasku on taittunut. Viiden viime vuoden ajan marjatilojen määrä on pysynyt melko samana.

– Yritysten määrä on pysynyt tasaisena, mutta viljelypinta-alat ovat kasvaneet jonkin verran. Kysyntään on vastattu.

Mansikka ykkönen

Suosituin kotimainen marja on yhä mansikka, ja sitä viljellään 1 100 tilalla noin 4 200 hehtaarin alalla. Sen viljelypinta-ala on kasvanut viime vuosina eniten, noin 800 hehtaarilla. Lajikkeita on viljelyssä 20.

Toiseksi suosituin marja on mustaherukka ja kolmanneksi kysytyin on vadelma. Ilomäki kertoo, että eniten nostetta on pensasmustikan kysynnässä. Tähän on vaikuttanut muun muassa metsämustikan heikohko sato.

Kotimaisten marjojen suosiosta ja uusista marjoista puhuttaessa katse kääntyy länsinaapuriimme Ruotsiin. Sieltä trendit saapuvat usein Suomeen.

– Ruotsalaiset ovat nyt löytäneet karviaisen. Tämä näkyy varmasti lähivuosina myös Suomessa.

Innovaatioilla lisää satoa

Viljelijät ovat vastanneet kasvaneeseen kysyntään pinta-alan kasvattamisen lisäksi kehittämällä viljelytekniikoitaan. Ilomäki arvioi, että innovaatioissa piilee laajemminkin mahdollisuuksia alan kehittämiseen.

– Viljelijät pyrkivät vastaamaan marjojen kysyntään uusilla viljelytekniikoilla. Kuluttajat haluavat tuoretta, lähellä ja puhtaasti tuotettua marjaa.

Yksi esimerkki viime vuosikymmenen aikana yleistyneistä ratkaisuista on kasvutunneli. Sen avulla marjojen kasvukautta on saatu pidennettyä.

– Se on kevytrakenteinen siirreltävä tunneli, jossa on muovikate päällä. Sen avulla saadaan vakaammat kasvuolosuhteet.

Katteen avulla lämpösummaa kertyy enemmän. Näin kausi voidaan aloittaa aiemmin keväällä ja sitä voidaan jatkaa pidemmälle syksyyn, kun lämpöä on saatavilla.

Hyvät kokemukset kiertävät

Ilomäki kertoo, että kasvutunneli on saapunut Suomeen Manner-Euroopasta. Siellä tekniikkaa on hyödynnetty 15–20 vuotta ja Suomessa 5–10 vuotta.

Se on hänen mukaansa hyvä esimerkki siitä, kuinka uudet innovaatiot yleistyvät hyvien kokemusten myötä.

– Ei uusien innovaatioiden käyttöönotto ole sen kummempaa, oli kyse sitten marjanviljelystä tai kännykän kehittämisestä. Positiiviset kokemukset edistävät innovaatioiden käyttöönottoa.

Alan viljelijät ovat Ilomäen mukaan hyviä verkostoitumaan. Toisten tilojen onnistuneet kokemukset ja mahdolliset opintomatkat ulkomaille ovat tärkeitä myös oman tilan kehittämisessä.

Uusi tieto muokkaa olemassa olevia käytäntöjä. Esimerkiksi Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Saila Karhu on tutkinut pensasmustikan viljelyä kasvutunneleissa. Tutkimuksen tulos oli, että se tosiaan kannattaa.

Myös lajikkeiden jatkuva jalostus on tärkeä tapa kehittää alaa.

Kohti robotiikkaa?

Ajankohtainen kysymys alalla on myös työvoiman saanti.

– Se on kynnyskysymys. Tarvitsemme kausityövoimaa marjojen poimintaan. Se tarkoittaa noin 15 000 työntekijää joka kesä.

Seuraava askel teknologisessa kehityksessä voisikin Ilomäen mukaan olla marjanpoiminnan automatisointi. Marjanpoimintarobotteja kehitellään paljon varsinkin marja-alan kärkimaassa Hollannissa. Automatisoinnin avulla tuotantoa voitaisiin saada kustannustehokkaammaksi.

Täysin utopistinen ajatus ei myöskään ole marjanviljelyn ympärivuotisuus. Marjoja tuotetaan jo kasvihuoneissa.

– Keväällä ensimmäiset mansikat tulevat kasvihuoneista. Sen jälkeen viljely siirtyy kasvutunneleihin ja sieltä avomaalle. Kauden lopussa viljely palaa takaisin kasvutunneleihin ja viimeiseksi kasvihuoneeseen.

Ilomäki arvioi, että marjojen ympärivuotinen viljely on hyvin mahdollista – varsinkin, jos tuotanto saadaan tehokkaaksi ja kustannukset sellaisiksi, että viljely kasvihuoneissa on kannattavaa.

Vaikka jokin viljelytapa kehittyisi nopeasti, ei se todennäköisesti tarkoita jonkin toisen loppua.

– Toinen tuotantotapa ei sulje pois toista. Uskon, että tulevaisuudessa mennään käsi kädessä kaikki kolme tuotantotapaa. Kaikille on hyvin kysyntää.