Viime vuosina viljojen maailmanlaajuiset sadot ovat pysyneet tasaisen korkealla. Vaikka osassa maailmaa on koettu vaikeitakin oloja, ovat viljavarastot yhä hyvällä tasolla.

Pellervon Taloustutkimus PTT:n maatalousekonomisti Tapani Yrjölä arvioi, että sama kehitys jatkuu myös kuluvana satovuonna. Luvassa ei hänen mukaansa pitäisi olla suuria hyppäyksiä.

– Viime vuodet ovat olleet sellaisia, että on tullut ennätyssatoja toisensa perään. Maailmanlaajuisesti kokonaissato on kasvanut, vaikka alueellisia ongelmia on ollut vähän joka vuosi. Päättymässä oleva satokausi oli viiteen vuoteen ensimmäinen, jolloin ei tullut isompaa satoa kuin edellisenä vuonna.

Silti sato, joka saatiin, on kuitenkin toisiksi suurin, joka pelloilta on kerätty.

Satovuodelle 2018–2019 odotetaan Yrjölän mukaan maailmanlaajuisesti melko samanlaista kehityssuuntaa ja satotasoa.

– Tänä satovuonna tuotanto ei hirveästi tämän hetken tiedon mukaan ole muuttumassa. Viljojen kulutus kasvaa, ja hinnoissa on pientä painetta ylöspäin, mutta ei mitään mahdottoman vahvaa. Hurjia rakettimaisia nousuja tai ”putoaa kuin kivi” -laskuja ei ole luvassa.

Venäjän asema viljamarkkinoilla vahvistunee

Euroopassa ja Yhdysvalloissa satovuosi 2017–2018 osoittautui Yrjölän mukaan haastavaksi ja varsinkin Euroopan pohjoisosissa sadot jäivät selvästi tavallista heikommiksi.

Kyseisenä satovuonna onnistuminen nojasi erityisesti entisen Neuvostoliiton alueeseen. Venäjältä, Ukrainasta ja Kazakstanista kerättiin todella hyviä satoja.

– Ensimmäistä kertaa Venäjä oli maailman suurin vehnän viejä. Se meni Yhdysvaltojen ohi, koska siellä ei riittänyt viljaa vientiin asti.

Yrjölä kertoo, että kyseisellä alueella on myös potentiaalia nostaa tuotantotasojaan ja vastata kasvavaan kysyntään.

– Pidemmällä aikavälillä Venäjä, Ukraina ja Kazakstan ovat alueena todella merkittävä tekijä viljamarkkinoiden kannalta. Siellä on periaatteessa maailman parhaat olosuhteet viljantuotantoon. Puhutaan mustan mullan alueesta, joka on optimaalinen viljantuotannolle ja jossa sääolot ovat melko hyvät. Hehtaarisadot ovat kuitenkin vaatimattomia.

Esimerkiksi Venäjällä viljojen keskimääräiset hehtaarisadot ovat toistaiseksi olleet matalampia kuin EU:n alueella. Vuonna 2016 koko EU:n viljojen keskisato oli Maailmanpankin mukaan ‍noin 5 200 kiloa hehtaarilta, kun Venäjällä vastaava luku oli noin 2 700. Euroopan suurin keskisato, reilu 8 200 kiloa hehtaarilta, saatiin Irlannissa. Suomessa keskisato oli tuolloin noin 3 600 kiloa hehtaarilta.

Hyvä taloustilanne heijastuu viljamarkkinoihin

PTT:n ennusteen mukaan satovuonna 2018–2019 maailmantalouden hyvä vire nostaa viljan kysyntää. Kun ihmisillä on käytössä enemmän tuloja, lihankulutus nousee. Se vahvistaa rehuviljojen kysyntää, ja niiden hinnat nousevat hieman ylemmäs.

– Maailmantalous on piristymässä. Se tarkoittaa, että ruuan kysyntä muuttuu. Kehittyvissä maissa talous kasvaa, eikä ihmisillä ole niin tiukkaa rahasta.

– Suurin viljamarkkinoihin vaikuttava tekijä on kehittyvien talouksien ja eläintuotteiden kysynnän kasvu, Yrjölä jatkaa.

Lihan kysynnän nousu ja vaurastuminen painottuvat nyt ja tulevina vuosina hänen mukaansa Aasiaan, erityisesti Kiinaan ja Intiaan.

– Kysynnän muutos kehittyvissä talouksissa vaikuttaa hintatasoihin eniten isossa kuvassa. Se tulee pitkälti siitä, miten Kiinan taloudessa menee. Sillä on iso merkitys viljamarkkinoille. Kiinan vaurastuminen näkyy globaalissa markkinassa.

Kotimaan hintakehitys seuraa maailmanmarkkinoita

Suomi on yksi niistä maista, joiden viljasato onnistui viime satovuonna tavallista heikommin. Märkä syksy heijastui erityisesti leipävehnän hintaan nousupaineina. Kysyntä oli kovempi kuin tarjolla ollut vehnäsato.

– Viime vuonna oli hankala kesä ja hankala syksy, ja meillä oli vähän leipäviljalaatuista vehnää. Siitä seurasi, että meillä oli viime talvena Euroopan kalleinta leipävehnää. Tuottajahinnat olivat Euroopan huipputasoa.

Tämä on Yrjölän mukaan osoitus siitä, että markkinat toimivat niin kuin niiden pitääkin. Syynä muuta Eurooppaa matalampaan hintatasoon eivät ole Yrjölän mukaan esimerkiksi Suomen syrjäisemmän sijainnin takia korkeammat kuljetuskustannukset, vaan ennemminkin se, että markkinoilla on ollut ylitarjontaa.

Kuluvana satovuonna hinnat elävät pitkälti maailmanmarkkinoiden mukaan.

– Toki kotimaiset satotasot vaikuttavat hintaan, mutta kehitys tulee pääasiassa maailmanmarkkinoilta.

Mitä hinnannousu vaatisi?

Luonnonvarakeskuksen ennakkotilaston ‍mukaan tänä vuonna kasvoivat ohran (+ 7 %), kuminan (+ 15 %) sekä rehunurmen viljelyala (+ 6 %), joka on suurin yli 20 vuoteen. Sen sijaan kauran (- 4 %), vehnän (- 12%) ja rukiin (- 45 %) viljelyalat pienenivät. Hehtaarisatojen nousu voi kuitenkin kompensoida viljelyalan laskua jonkin verran.

ProAgria on arvioinut, että tänä vuonna sadosta voidaan menettää jopa viidennes. Yrjölän mukaan lopulliset vaikutukset hintoihin selviävät, kun vilja on laareissa.

Millainen shokin pitäisi olla, jotta hinnat lähtisivät noususuuntaan?

– Leipäviljaan tarvitaan paljon pienempi shokki kuin rehuviljaan. Puhutaan siitä, että viidesosa sadosta on menetetty. Jos menetykset kohdistuisivat pääosin leipäviljaan, se näkyisi hinnassa.

Jos vastaava menetys kohdistuisi rehuviljaan, todennäköisesti heilahdus hintaan ei olisi niin suuri, koska sitä on Yrjölän mukaan tuotettu viime vuosina niin paljon, että sitä on runsaasti varastoissa. Siitä ei tulisi pulaa niin helposti, eikä hintoihin siten kohdistuisi niin voimakkaita nousupaineita.