Säästä ja ilmastosta riippuvainen luonnonvara-ala on joka hetki viljelyteknisten haasteiden edessä.

– Ikinä ei tiedä, millainen sato tulee. Ilmastonmuutos on suuri kysymysmerkki ja tuo vielä uusia haasteita tullessaan: ääri-ilmiöitä eli kuivuutta ja rankkasateita, tauteja ja tuholaisia kenties. Avaintekijä on, miten lajikehitys pysyy muutoksissa mukana, Hedelmän- ja Marjanviljelijäin liiton toiminnanjohtaja Miika Ilomäki pohdiskelee.

Erittäin tärkeää on se, millaiset talviolosuhteet meille muodostuvat ilmastonmuutoksen myötä.

– Koska hedelmä- ja marja-alan kasvit ovat monivuotisia, talvehtiminen on yhtä tärkeää kuin kasvukauden aikaiset olosuhteet. Jos lumipeite puuttuu, kasviston suojaksi on laitettava harsoja.

Jatkuva lajikevalinta auttaa sopeutumaan

Luonnonvara-alalla lajeja kehitetään jatkuvasti ilman ilmastonmuutostakin – se auttaa tuleviin muutoksiin sopeutumisessa.

– Uusia lajikkeita tulee viljelyyn koko ajan. Lajikevalintaa ja jalostusta tehdään sen mukaan mitä kuluttajat haluavat, ja miltä marjat näyttävät ja maistuvat. Ensi keväänä on taas uutta tulossa.

Talvehtiminen on yhtä tärkeää kuin kasvukauden aikaiset olosuhteet.

Ilomäki seuraa mielenkiinnolla etenkin hedelmäpuolen kehitystä. EU:hun liityttäessä pelättiin, että tuontiomena korvaa kotimaisen, mutta toisin kävi.

– Kotimainen tuotanto vastasi kotimaiseen kysyntään ja lähti kehittymään. Omenat ovat marketeissa ykköspaikalla, ja kuluttajat odottavat niitä. Varastointimenetelmätkin ovat parantuneet niin, että kotimaista omenaa saadaan maaliskuuhun asti.

Ahvenanmaalla viljellään päärynöitä, luumuja – ja aprikooseja

Omenanviljely siis osataan nyt hyvin. Ahvenanmaalla ja Turun saaristossa onkin jo katsottu seuraavan hedelmän eli päärynän puoleen.

– Siellä löydettiin lajikkeet, jotka pärjäävät päärynän menestymisalueen pohjoisrajalla. Viime syksynä kaupoissa havaittiin suurta kiinnostusta ja kuhinaa kotimaisten päärynöiden ympärillä. Varmasti kehittyy ja kasvaa tämäkin suunta, Miika Ilomäki vakuuttaa.

Tänä kesänä Ahvenanmaalla on aloitettu aprikoosin lajikevalinnat.

Hän kertoo, että varsinkin Ahvenanmaalla viljelijät ovat erittäin innokkaita etsimään ja kehittämään uutta viljeltävää.

– Kun päärynät saatiin menestymään, viljelijät suuntasivat katseensa luumuun. Lajiketestaukset alkoivat viisi vuotta sitten, ja niiden tuloksena ensimmäiset kuluttajaerät saapuvat kauppoihin syksyllä. Tänä kesänä Ahvenanmaalla onkin sitten aloitettu aprikoosin lajikevalinnat.

– Rypäleitä ei vielä viljellä kaupallisesti, mutta jos lämpimät kesät jatkuvat, niin miksei niidenkin lajikehitys lähtisi vauhtiin. Aikaa menee aina vähintään viisi vuotta ennen kuin esimerkiksi talvenkestävyys on selvillä, Ilomäki muistuttaa.

Smoothiekulttuuri lisännyt marjojen käyttöä

Kaikkiaan hedelmän- ja marjanviljelyn näkymät ovat Suomessa vakaat. Tilojen lukumäärä väheni 2010-lukuun asti, mutta sen jälkeen määrä on pysynyt tasaisena. Luonnonvarakeskuksen tilastojen mukaan maassamme on noin 1 600 marjatilaa ja reilut 300 kaupallisesti merkittävää omenatilaa.

– Kun vanhoja tiloja loppuu, uusia tulee tilalle. Myönteistä on myös se, että viljelypinta-alat kasvavat vuosi vuodelta. Tilakoko on kasvanut korona-aikanakin.

Päämarjakasvi on mansikka, jonka viljelyala oli lähes 4 500 hehtaaria vuonna 2020. Sen ja muiden marjojen kysyntää pitävät yllä myös ruokatrendit.

– Ihmiset haluavat syödä lähellä tuotettua, kasvispainotteista ja terveellistä ravintoa. Smoothiekulttuuri on myös lisännyt marjojen käyttöä niin tuoreena kuin pakasteina, Ilomäki mainitsee.

Myyntikanavia on useita: itsepoiminta, suoramyynti, kaupanedusmyynti, torimyynti ja vähittäiskauppa. Jokainen niistä edustaa noin viidennestä myyntivolyymista.

– Itsepoiminta ja suoramyynti tiloilta ovat edelleen suosittuja Suomessa. Asiakas saa marjat tuoreina ja ostaa samalla elämyksiä ja näkee maaseutua. Toisaalta kaupoista ostettavan marjan määrä on kasvanut viime vuosina.