Lopetusuhan alta miljoonaluokan investointiin – osakeyhtiö oli keino kehittää tilaa yhteisvoimin
Lisää aiheesta
Tilojen yhdistyminen voi olla keino viedä kumpaakin eteenpäin ja jatkaa toimintaa. Maitotaipale Oy toi yhteen kaksi tilaa, jotka tavoittelevat nyt yhdessä parempaa tulosta.
Joitain vuosia sitten Mikko Lihavaisen Pohjois-Karjalassa sijaitseva maitotila oli valinnan edessä: navetalle oli jo kertynyt sen verran ikää, että edessä oli joko sen uusiminen tai toiminnan lopetus. Jos tilakokoa olisi lähdetty kasvattamaan omin voimin, olisi tarvittu lisää peltoa. Se osoittautui hankalaksi tehtäväksi.
– Uuden rakentamiseen ei ollut maitotilana mahdollisuuksia. Tällä alueella ei oikein pysty vuokramaan tai ostamaan lisää peltoa, se on niin kysyttyä.
Toiminnan lopettaminen ei kuitenkaan tuntunut hyvältä ratkaisulta. Niinpä Lihavainen alkoikin pohtia toista vaihtoehtoa: jos peltoa ei saisi hankittua lisää itse, voisiko apu löytyä toisesta tilasta?
– Selvitimme, olisiko tässä lähellä yhteistyökuvioista kiinnostuneita ihmisiä. Naapurimme innostuikin lähtemään pelto-osakkaaksi. Totesimme, että ainoa järkevä muoto toiminnalle on osakeyhtiö.
Keskustelu tilojen yhdistämisestä alkoi nelisen vuotta sitten. Tuolloin mukana oli kolmaskin tila, mutta vuosien kuluessa se jäi osakassuunnitelmista kokonaan pois.
Viime vuoden elokuussa alkunsa sai osakeyhtiö nimeltä Maitotaipale Oy. Sen osakkaina on Lihavaisen lisäksi tämän vaimo Titta Pehkonen ja heidän naapurinsa Jorma Pitkänen.
Yhteistyöllä eteenpäin
Maitotaipale oli mahdollisuus kehittää maitotila kerralla nykyaikaiseksi. Yhteisvoimin osakeyhtiö toteutti noin 1,5 miljoonan euron investoinnin uuteen tuotantotilaan, jossa on kaksi lypsyrobottia. Kolmannelle on jo paikka valmiina.
Uusi pihatto avattiin loka–marraskuun vaihteessa. Lehti-ilmoitus uuden tilan avoimista ovista toi paikalle satoja kiinnostuneita tutustumaan uusiin tiloihin.
Nyt uudet asukkaat ovat ottaneet tilan haltuun. Lehmiä tilalle saapui myös kahdelta lopettaneelta tilalta Rääkkylästä ja Tohmajärveltä.
– Samalla lehmämäärä noin kolminkertaistui. Ennen meillä oli 50 lehmää, ja nyt on 148:lle paikka uudessa, Lihavainen kertoo.
Arki ei ole muuttunut osakeyhtiön myötä erityisen paljoa. Toki nykyään osakkaat saavat kuukausipalkkaa, mutta roolitus on melko samanlainen kuin ennen. Lihavainen vaimoineen vastaa navetan arjesta, ja heidän tilitoimistoa pitävä naapurinsa hoitaa kirjanpidon ja tekee satunnaisesti peltotöitä.
Osakeyhtiö oli tiloille sopiva ratkaisu, joka auttoi niitä ratkaisemaan toimintaan ennen liittyneet pulmat: maitotila sai yhdistymisen myötä lisää peltoalaa käyttöönsä ja viljatila nostettua kannattavuutta laajentamalla toimintaansa viljan viljelystä.
Lihavainen arvioi, että tällaisessa tilanteessa osakeyhtiö on erittäin toimiva ratkaisu. Osakeyhtiö voi siis olla tapa kehittää tiloja yhteistyössä ja täyttää niiden tarpeet.
Yhteistyö loi pohjan kattavalle investoinnille
Tilan investoinnin suunnittelu aloitettiin jo vuosia sitten. Vuonna 2010 pariskunta teki pienen laajennuksen vanhaan navettaan.
– Päätimme silloin, että se on viideksi vuodeksi, sitten uusimme koko navetan.
Yhteistyökuviot venyttivät viiden vuoden kahdeksaan, mutta tämä päätös on Lihavaisen mukaan kannattanut. Selvää on, että investointi olisi toteutunut erilaisessa muodossa, jos Lihavaisen maitotila olisi jatkanut toimintaansa yksin.
– Ilman yhteistyötä olisimme tehneet todennäköisesti pienemmän, jos olisimme tehneet sen jo vuonna 2015. Ihan hyvä näin.
Nyt toteutettu investointi on Lihavaisen mukaan keskimääräistä suurempi. Se suunniteltiin huolellisesti, eikä maidon hinnan heilahtelu saanut vedettyä investointisuunnitelmia jäihin.
– Investoinnin takaisinmaksuaika on 15 vuotta. Siinä ajassa maidon hinta ehtii nousta ja laskea aika monta kertaa. Yksittäisen vuoden perusteella ei tällaisia investointeja pidä tehdä. Jos sitä alkaa miettiä, ei pysty ikinä investoimaan. Jos investointia alkaa harkita korkean hinnan aikaan, rakentamisen aikaan hinta on jo matalalla. On vain katsottava keskihintaa.
Lisää yhteistyötä?
Luonnonvarakeskus Luken tilastojen mukaan lypsykarjatalouksien määrä on laskenut Pohjois-Karjalassa tasaista tahtia. Vuonna 2011 niitä oli 649, ja viime vuonna niitä oli enää 438. Koko maassa pudotusta on tullut lähes 9 600 lypsykarjataloudesta noin 6 700 tilaan.
Lihavainen arvioi, että tämä kehitys kannustaa tiloja todennäköisesti entistä enemmän yhteistyöhön tulevina vuosina.
– Lopettajia on Pohjois-Karjalassa paljon, ja aika vähän tulee uusia tiloja, ehkä 1–2 uutta vuoteen.
Yhteistyö voi myös olla tapa jatkaa toisten tuottajien työtä. Kun yksi tila lopettaa, voivat sen eläimet ja pellot mahdollisesti siirtyä toisille, jatkaville tiloille, kuten Maitotaipaleen tapauksessa on käynyt.
Näin lopetuspäätöksen tehneiden tuottajien elämäntyö voi jatkua uudessa muodossa.