Maaseutunäkökulma on Suomessa usein kovin yksioikoinen. Maaseutualueilla asuvien ja yrittävien ihmisten mielipiteet eivät kuulu riittävästi eivätkä näy päätöksenteossa.

Näistä lähtökohdista syntyi tarve yhteiselle keskustelufoorumille, jossa syntyviä ideoita ja ajatuksia tuodaan päättäjien tietoon. Maaseutuparlamentti järjestettiin Suomessa nyt jo toisen kerran, tällä kertaa virtuaalitapahtumana syyskuussa 2021.

Maaseutuparlamentti tuo yhteen ihmisiä, joita yhdistää innostus kehittää maaseutua: yhdistysaktiiveja, kyläkehittäjiä, yrittäjiä, tutkijoita ja asiantuntijoita, rahoittajia ja päättäjiä sekä opiskelijoita, työikäisiä ja eläkeläisiä kylistä ja kaupungeista.

Ei ole olemassa vain yhdenlaista maaseutua, jolloin jokin toimenpide vaikuttaisi kaikkialla samalla tavalla.

– Päätökset vaikuttavat eri tavoin harvaan asutulla maaseudulla, maaseututaajamissa tai saaristossa, Antonia Husberg maa- ja metsätalousministeriöstä kuvaa. Hän on Maaseutuparlamentin päätuottaja ja maaseutupolitiikan neuvoston vt. pääsihteeri.

Maaseutuparlamentti-tapahtuman ja sitä edeltävän Ideafestivaali – keskusteluja hyvästä elämästä maaseudulla -kampanjan aikana käydyt keskustelut, ideat ja työpajojen tulokset kiteytettiin kolmeen ajankohtaiseen, kehitettävään painopisteeseen.

1. Maaseutukuva muodostuu kaikkien maaseuduilla ja kaupungeissa asuvien puheista

Maaseudusta puhuttaessa puhutaan usein väestökehityksestä ja siitä, kuinka nuoret muuttavat pois opiskelemaan ja työhön. Osa maaseudulla asuvista nuorista on varttuessaan saanut kuulla, ettei maaseudulla ole työtä eikä tulevaisuutta. Heistä ehkä tuntuu, ettei ole vaihtoehtoja ja on pakko muuttaa pois, vaikka ehkä haluaisikin jäädä maaseudulle.

Antonia Husbergin mukaan näin ei tarvitsisi olla. Maaseutubarometri 2020 -tutkimus osoittaa, että nuoret mieltävät maaseudun innovatiivisena ympäristönä ja näkevät biotaloudessa uusia mahdollisuuksia. Mielikuvat ja puhe maaseudusta nostettiin tarkoituksella kärkeen Maaseutuparlamentin julkilausumassa, jonka kirjoittamisessa nuoret olivat tiiviisti mukana.

– Puhetapa lähtee meistä jokaisesta. Sen sijaan, että toisteltaisiin stereotyyppisiä mielipiteitä maaseudusta, pitäisi tuoda esille myös tutkittua tietoa. Esimerkiksi monet Ruralization-tutkimushankkeen trendianalyysin tulokset sekä Suomen itsenäisyyden tutkimusrahasto SITRAn Megatrendit-katsauksen tulokset yhdistyvät maaseutuun.

2. Poliittisessa päätöksenteossa tulee tehdä näkyviksi päätösten maaseutuvaikutukset

Poliittisia päätöksiä tehdessä pitäisi aina arvioida niiden vaikutuksia myös maaseudulla asuviin ihmisiin ja siellä toimiviin yrityksiin ja yhteisöihin. Arviointia pitäisi toteuttaa sekä ennakoivasti että osana toimeenpanoa ja sen seurantaa.

Arviointia varten tarvitaan nykyistä parempaa tilastointia, joka tunnistaa myös ihmisten monipaikkaisuuden ja tilastovinoumat. Tilastoissa puhutaan usein keskiarvoista, joissa maaseutualueiden todellisuus jää piiloon.

Husberg ottaa esimerkiksi joukkoliikenteen. Tilastojen mukaan moni suomalainen pääsee osalliseksi joukkoliikenteestä, mutta kartalta tarkasteltaessa joukkoliikennettä ei ole suuressa osassa maata.

Väestötilastojen luvut poimitaan vuoden viimeisenä päivänä. On paljon kuntia, joiden väkiluku kasvaa merkittävästi kesäkaudella – joka on nykyään aiempaa pidempi ajanjakso. Monipaikkaisuusilmiö on kasvanut myös koronan myötä.

Tilastotiedot vaikuttavat esimerkiksi päätöksiin, joilla mahdollistetaan etätyötä ja -opiskelua. Onko joka puolella yhdenvertaiset mahdollisuudet käyttää nopeita verkkoyhteyksiä? Monipaikkaista arkea varten tarvitaan joustavia julkisia palveluita, ja monikuntalaisuuden vaihtoehtoja olisi selvitettävä kokeiluilla.

3. Maaseudun ja koko maan kestävyyssiirtymä edellyttää kokonaisvaltaisia ja paikkaperustaisia ratkaisuja

Ketään ei saisi jättää yksin ilmastokriisin hidastamiseksi. Mitä esimerkiksi tuetaan, ja onko kaikilla mahdollisuus tehdä ilmaston kannalta hyviä valintoja?

Maaseutuparlamentissa toivotaan, että ilmastotoimia kehitetään myös erilaisten maaseutualueiden näkökulmista ja niille toimiviksi paikkaneutraalin, eli käytännössä kaupunkinäkökulman sijasta.

– Toimenpiteissä olisi huomioitava paitsi taloudellinen, myös ekologinen ja sosiaalinen kestävyys, Antonia Husberg sanoo.

Maaseudulla ilmastoteot liittyvät myös luonnonvarojen hyödyntämiseen. Siksi luonnonvarojen kestävää hyödyntämistä pitää arvioida paikallisyhteisöjenkin näkökulmasta. Ekologisen kestävyyden lisäksi vaikutuksia tulee arvioida myös elinkeinotoimintaan sekä kulttuuri- ja kiinteistöjen arvoihin. Jos toimenpiteiden haitat paikallisyhteisölle ovat suuremmat kuin hyödyt, ne pitää jättää tekemättä.

Maaseutuparlamentin työn tuloksia viedään päättäjille ja ne otetaan osaksi kansallista maaseutupoliittista työtä. Siitä vastaa maaseutupolitiikan neuvosto, jota johtaa maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä.

Seuraava Maaseutuparlamentti järjestetään kolmen vuoden päästä.