Matti Pikkujämsä: "Varaudun sijoittamalla suomalaiseen designiin”

Palkittu lastenkirjojen kuvittaja ja taiteilija Matti Pikkujämsä ei alkujaan uskonut kuvittajan työn riittävän toimeentuloon. Ensimmäinen isompi palkkakin piti kuluttaa saman tien Japanin-reissuun, jos se vaikka jäisi ainoaksi. Tulevaan hän varautuu sijoittamalla suomalaiseen designiin.

Millainen oli lapsuutesi?

Kasvoin Limingassa Oulun alapuolella. Se oli hyvin keskiluokkaista elämää: isäni oli rakennusinsinööri joka myi saunoja, äiti toimi perhepäivähoitajana. Kotona oli aina siistiä ja aina ruokaa.

Jo lapsena hahmotin, että on monenlaista perhettä ja monenlaista elämää. Toiset kävivät etelänmatkoilla ja ostivat videoita sun muita, toiset eivät, ja se oli ihan ok.

Ensimmäiset kesätyöpaikkasi?

Tein pikkuhommia joista sain rahaa, mutta kulutuskaan ei ollut valtavaa. Asioin kirppiksillä, ja jos tarvitsin rahaa johonkin järkevään niin sain.

Erityisesti jäi mieleen kesä, jolloin olin töissä valvojana Vilho Lammin museossa. Sadepäivinä siellä ei joskus käynyt yhtäkään vierasta. Kerran nukuin museon puupenkillä ja heräsin siihen, kun mummolauma hälisi ympärilläni, mistä niitä lippuja saa. 

Miten työllistit itsesi aikuistuttuasi?

En ajatellut kuvataiteista uraa ennen opiskeluja. Silloinkin ajattelin että tulen elämään köyhänä. Opiskelin ensin vuoden graafista suunnittelua Lybeckerillä Raahessa. Pääsin TaiKiin heti seuraavana vuonna.

Siellä huomasin, että vahvuuteni on kuvitukset. Sain onnekkaasti töitä Hesarista, sen Nyt-liitteestä ja esimerkiksi Glorian Ruoka & Viini -lehdestä…. Ajattelin, että saattaisin pärjätä.

Heti saatuani ekan isomman palkan vuonna 2000 matkustin Japaniin. Ajattelin että en välttämättä toista kertaa saa omaa rahaa, nyt se pitää käyttää. Jännää tuo tilapäisyyden kuvitelma, että kohta tämä loppuu, kaikki on vain sattumaa!

Mistä puroista leipäsi tulee?

Perustin verkkokaupan 5−6 vuotta sitten, se on tärkein tulon lähde. Myyn kuvituksia, tekstiilisuunnittelua, vapaata taidetta: maalauksia, piirroksia, grafiikkaa, vanerireliefejä. Japaniin teen paljon myös tilaustöitä.

Afrikan Tähdessä leopardista tehtiin rosvo. Sillä pääsimme otsikoihinkin.

Olen myös kuvittanut lastenkirjoja alusta asti. Kun Afrikan Tähti-peli täytti 70 vuotta, minut valittiin tekemään sille uusi kuvitus. Pelin säännöt piti pitää entisellään. Kun aihe on vähän tulenarka, päätimme jättää ihmishahmot pois ja tuoda eläimet tilalle. Leopardista tehtiin rosvo. Siitä pääsimme otsikoihinkin: ”Rosvo poistuu Afrikan Tähdestä!”

Töistäni suurin osa menee Suomeen, muuten esimerkiksi Japaniin, USA:han ja Keski-Eurooppaan. Instagram on tärkein kanava.

Olemme kumppanini kanssa myös julkaisseet kolme CupOfTherapy – kirjaa mielenterveydestä. Nyt meillä on työn alla kirja rahasta, jossa aihetta lähestytään tunteiden ja visuaalisuuden kautta.

Mitä raha sinulle merkitsee?

Hyvä että rahasta puhutaan avoimemmin kuin ennen. Raha on iso osa ihmisyyttä, arvosti sitä tai ei. Esimerkiksi monissa peleissä kerätään rahaa: meille opetetaan pienestä pitäen, että voittaja on se joka kerää eniten rahaa.

Olen luovempi ja nukun paremmin, jos ei ole rahahuolia.

Kotoa opin kohtuullisuuteen. Nuorena hakee rahastakin jotain eeppistä: kun sain mahdollisuuden käyttää rahaa, piti kokeilla sitä. Ostaa esimerkiksi jotain vaatteita, mitä en ollut aiemmin saanut. Nykyään elämän ei tarvitse olla sillä tavalla jännittävää. Järkevän rahankäytön tuoma rauha riittää.

Suurin riski minkä olet ottanut?

Jäänyt freelanceriksi. Vaatii paineensietokykyä, kun ei ole koskaan ollut kuukausituloa.

Mihin sijoitat?

Olen kerännyt arvokasta suomalaista designia. Se on tuonut turvan tunteen ja pientä puskuria. Estetiikka taitaa kuitenkin olla tärkeämpää kuin taloudellinen turva. En tiedä kuka niitä ostaisi esimerkiksi sodan tullen.

Minulla on osakeyhtiö, liiketila ja työntekijä. Ajattelen niitä sijoituksina myös, ja tavallaan ylellisyytenä.

Myös personal traineria ajattelen sijoituksena, se edistää työkykyäni. Tuottavuuteni ja tulot ovat nousseet personal trainerin myötä, ja uskon pystyväni tekemään pidempään töitä. 

Intohimokin on sellaista, että sitä ei saa tuhlata.

Kalliit vaatteet ja luksus eivät ole minulle tärkeitä, vaikka en askeetikko olekaan.

Miten löydät tasapainon työn ja intohimon välillä?

En tee iltaisin tai myöhään yöllä töitä. Intohimokin on sellaista, että sitä ei saa tuhlata. Taisi olla Hemingway joka sanoi, että kun tulee tunne että alkaa luistaa, on parasta jättää kesken ja jatkaa seuraavana päivänä.

Oppi, jonka haluat jakaa?

Ei ole taiteen laadusta pois, jos elämä on turvallista. Ihminen ei jaksa pelkkää seikkailua. Olen luovempi ja nukun paremmin, jos ei rahahuolia.

Miten olet varautunut eläkepäiviin?

Minun tyyliseni tapa varautua on pientä varastosäästämistä koko ajan, mutta en osaa ajatella eläkeaikoja. Ei tästä työstä jäädä eläkkeelle. Taiteilijuus on osa minuutta, vaikka nykyään ymmärrän, että on realistista, että jonain päivänä en enää jaksa tai pysty. Siihen tarvitaan taloudellista turvaa.