Suomalainen metsä on kuin aarrearkku, josta paljastuu jatkuvasti uusia aarteita.

– Vaikka meillä on vain muutama valtapuulaji, niistäkin löytyy jatkuvasti ositteita ja komponentteja, joita ei vielä osata hyödyntää, kertoo Luonnonvarakeskuksen (Luken) tutkimuspäällikkö Tuula Jyske.

Jyske korostaa, että erityisesti start up -puolella on nähty viime vuosina monia kiinnostavia innovaatioita. Lukella on tutkimuslaitoksena lakisääteisiä viranomaistehtäviä, ja Luke myös tutkii ja kehittää suomalaista biokiertotaloutta.

Jysken mukaan Luken vahvuus on monipuolinen ymmärrys raaka-aineista – raaka-aineiden lähteiltä niiden kestävään hyödyntämiseen.

– Esimerkiksi erilaisilla kasvatusmenetelmillä on erilainen vaikutus sekä metsän kasvuun että biodiversiteettiin. Kokonaisvaltainen ymmärrys tarkoittaa, että biokiertotaloudessa ymmärretään paitsi hiilen kiertoon, myös elonkirjoon ja elinkeinoihin liittyvät tekijät, Jyske tiivistää.

Puun kuorikin taipuu moneksi

Jos Suomen metsäteollisuutta mietitään, pelkästään siitä tulevat sivuvirrat ovat massiiviset. Esimerkiksi puun kuorta poltetaan energiaksi miljoonia tonneja vuosittain, mutta kuorelle olisi mahdollista keksiä myös muuta käyttöä. Jyske kertoo, että käyttökohteita riittää lääkekehityksestä kosmetiikan ja elintarvikkeiden säilyvyyden parantamiseen. Esimerkiksi kuusenkuoresta on pystytty erottelemaan lukuisia mielenkiintoisia yhdisteitä, joilla puu suojautuu ulkoisia uhkia, kuten hyönteisiä ja patogeeneja vastaan.

Metsäteollisuus on tärkeä osa Suomen vientiä, mutta metsäviennin jalostusastetta on mahdollista nostaa. Luonnonvarakeskus tutkii, miten esimerkiksi teollisuuden sivuvirtoja olisi mahdollista hyödyntää, sillä pelkästään puun kuorta poltetaan energiaksi miljoonia tonneja vuosittain.

Muun muassa erilaisilla polyfenoleilla on antioksidatiivisia ja antibakteerisia vaikutuksia. Erityisesti puubiomassoista saatavien komponenttien viruksia tuhoavat ominaisuudet ovat herättäneet korona-aikaan kasvavaa kiinnostusta.

Vastaavasti hemiselluloosa, jota saadaan esimerkiksi sahanpurusta, voisi olla omiaan korvaamaan stabilointiaineita esimerkiksi elintarvikkeissa ja kosmetiikassa. Sahanpurusta on mahdollista eristää myös hiilihydraatteja, jota voitaisiin käyttää tuottamaan yksisoluproteiinia. Tällä tavoin olisi mahdollista korvata esimerkiksi kalanrehussa tuontisoijaa.

Koska erilaisia teollisuuden sivuvirtoja on valtavasti, eri biomassoista saatavia raaka-aineita olisi mahdollista yhdistää luovasti ja innovatiivisesti esimerkiksi biohajoaviksi pakkausmateriaaleiksi.

Korkeamman lisäarvon metsästys

Uusien yhdisteiden tutkimisen lisäksi työsarkaa riittää siinäkin, miten metsästä saataisiin nykyistä korkeampaa lisäarvoa. Käytännössä tämä on mahdollista esimerkiksi jalostusastetta nostamalla. Korkeammalla jalostusasteella tarkoitetaan esimerkiksi sitä, että paperin raaka-aineen, eli sellun, tuottamisen lisäksi raaka-aineet jalostettaisiinkin korkeamman jalostusasteen tuotteeksi, kuten tekstiileiksi ja puu- ja korjausrakentamisen tuotteiksi.

Käytännössä korkeampaa lisäarvoa on mahdollista saada myös hyödyntämällä kaikki materiaalivirrat täysimääräisesti. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että sekä pää- että sivuvirrat hyödynnetään, kierrätys ja uudelleenkäyttö suunnitellaan osana tuotekehitystä, eivätkä prosessit tuota uusia jätevirtoja.

Materiaalille lisäarvoa tuo myös se, jos sen voi käyttää uudelleen, sillä tällöin neitseellisten raaka-aineiden tarve vähenee.

Kaikille meille on tuttua, että paperi voidaan kierrättää uudelleen lukuisia kertoja, mutta sama olisi mahdollista tehdä esimerkiksi sellupohjaisille tekstiileille, kuten viskoosille.

– Jos tuote on valmistettu uusiutuvista raaka-aineista, saavutetaan vielä enemmän etua, jos hiili pysyy mahdollisimman pitkään kierrossa, Jyske tiivistää.