Keväällä Vaalassa sijaitsevalla Leinolan Maidon tilalla koettiin ikävä tilanne. Tilan nuori lehmä Macy menehtyi äkillisesti, ja syyksi arveltiin rehun sekaan päätynyttä silppuuntunutta metallitölkkiä.

Tilan isäntä Tapio Leinonen kirjoitti tapauksesta Facebook-päivityksen, joka levisi vapun alla laajalle yleisölle.

– Ajattelimme, että jos nyt joku havahtuisi ajattelemaan, että enpä heitäkään tölkkiä, vaan vien sen pois. Tätä viestiä kannatti lähettää. Päivitys on kerännyt 1,4 miljoonaa feedi-näyttöä, ja se on avattu melkein 800 000 kertaa.

Tarkkaa arviota siitä, kuinka paljon nautojen kuolemia roskaaminen aiheuttaa, ei ole. Niille ei tehdä varsinaista kuolinsyyntutkimusta, ellei menehtymisen arvioida johtuneen eläintaudista.

– Virallisesti todennettuja tapauksia ei ole, koska nautoja toimitetaan hyvin harvoin Eviraan, Leinonen kertoo.

Siksi täyttä varmuutta siitä ei ole, että juuri rehun sekaan päätyneet tölkinpalaset tai muut roskat koituvat eläimen kohtaloksi. Tiloilla on kuitenkin tuntumaa roskaamisen aiheuttamista vaaroista.

– Itselle ja kollegoille on sattunut näitä tapauksia. Kun ruokintapöydältä on löytynyt silppuuntuneita tölkinkappaleita ja kas kummaa, on saattanut lehmä tai kaksi mennä.

Lehmän menetys on suuri takaisku

Kun lypsävä lehmä menehtyy äkillisesti, se tarkoittaa tuottajalle paitsi tulojen myös työkaverin menetystä.

– Jos puhun oman tilan numeroilla, niin meillä keskimääräinen tuotos on hieman päälle 11 000 litraa vuodessa per lehmä. Se tietenkin vaihtelee, on parempiakin ja huonompia tuloksia. Yksi lehmä tuottaa 4 500 euron liikevaihdon tämän päivän maidon hinnalla vuodessa.

Osalla lehmistä on myös paljon jalostusarvoa. Sitä ei voi Leinosen mukaan mitata rahassa. Menehtynyt Macy-lehmä oli vielä nuori, ja se oli poikinut kerran. Tuotannossa se oli ollut vasta 3–4 kuukautta.

Vasikan kasvatus lehmäksi kestää kaksi vuotta, ja sen kulut ovat tältä ajalta noin 1 500 euroa.

– Lehmän pitää lypsää hyvän aikaa ennen kuin se tienaa kasvatuksensa.

Leinolan tilalla on noin 160 lehmää, ja jokainen niistä on arvokas – eikä ainoastaan euromääräisesti.

– Vaikka meilläkin on paljon lehmiä, kaikilla on nimet ja tiedämme karjanhoitajan kanssa, kuka kukin on. Moni kysyy, miten ne voi tietää. Mutta kyllähän sitä työkaverit tuntee.

Jokainen liian aikaisin lähtevä lehmä on Leinosen mukaan liikaa.

Helposti piiloutuva uhka

Entä miksi pellolle heitetty tölkki on niin vaarallinen? Kun pelloilta kerätään rehusato, tölkit voivat silpoutua rehunteossa teräviksi palasiksi.

– Meillä tehdään 20–40 millin paksuista pätkää. Siinä voi kuvitella, minkä näköinen se tölkki on.

Rehun mukana palaset voivat päätyvä lehmien syötäväksi. Sikatiloilla ei ole juurikaan vastaavia tapauksia, koska siat syövät Leinosen mukaan pitkälti viljoja.

Leinosen reilun 200 hehtaarin peltoalalta kerätään talteen kaksi tai kolme rehusatoa kesässä. Korjuukoneissa on metallinpaljastimet, jotka auttavat korjaamaan rautaiset esineet pois. Se ei kuitenkaan Leinosen mukaan tunnista alumiinisia tölkkejä tai esimerkiksi pleksiä ja pölykapseleita.

Kaikkein roskaisimpia paikkoja ovat suurten autoteiden varret.

– Kaverilla Etelä-Pohjanmaalla on tila ja isot pellot 8-tien varressa, joka menee Seinäjoelta Vaasaan. Hän kertoi tänä keväänä keränneensä 300 metrin matkalta kolme ruokakaupan kassillista pelkästään tölkkejä.

Leinonen toivoisikin, ettei roskia heitettäisi luontoon. Jos tölkkiä on kuljettanut mukanaan, sen jaksaa viedä myös pois.

Mitä vakuutus korvaa?

OPn maatalousasiantuntija Erkki Toivonen ei muista kohdanneensa uransa aikana tapausta, jossa vakuutuksista olisi haettu korvauksia nimenomaan tölkkien aiheuttaman kuoleman takia.

Vakuutuksilla voi kuitenkin varautua tällaiseen tilanteeseen. OPn vakuutuksilla‍ tuottaja voi varautua eläinten yllättävään kuolemaan joko katastrofivakuutuksella tai lisäturvaksi otettavalla eläinturvalla.

– Vakuuttaminen on aika hyvällä tasolla. Aina mietitään tilakohtaisesti, millainen turva halutaan. Kyllä kotieläintiloilla oikeastaan aina eläimet on vakuutettu.

1. Eläinturva suojaa yksittäistä nautaa

OPn Eläinturva on tuotantoeläinten lisäturvavakuutus, joka on suunnattu nautaeläimille.

– Varsinkin, jos kyse on korkean arvon eläimistä, kuten siitossonneista, niin niille tämä vakuutus otetaan hyvin usein. Niiden arvo on huomattavasti korkeampi kuin niiden niin sanottu teurasarvo lihoina.

Vakuutus korvaa yksittäisen nautaeläimen arvon. Korvaus on joko eläimen teurasarvo tai käypä arvo, joka on erikseen sovittu eläimelle. Summasta vähennetään omavastuu, joka eläimelle on sovittu vakuutuskirjassa.

2. Katastrofiturva on koko eläinjoukon vakuutus

Katastrofiturva koskee puolestaan suurempia vahinkoja ja laajempaa eläinjoukkoa. Sekin korvaa esimerkiksi tölkkien aiheuttamia eläinmenetyksiä. Korvaukselle on kuitenkin tarkat ehdot. Yhden naudan kuolema ei vielä oikeuta siihen.

– On tietyt määrät, minkä verran eläimiä pitää kuolla eläinryhmästä. Naudoilla se on minimissään kaksi eläintä, ja niiden on oltava yli kuukauden ikäisiä. Yhtä aikaa voimassa on myös prosentuaalinen osa: Kuolleita eläimiä pitää olla kolme prosenttia tai enemmän koko vakuutetun eläinryhmän lukumäärästä. Suurissa karjoissa se ei ihan helposti toteudu.

Jos vakuutettuja tuotantoeläimiä on siis esimerkiksi sata, on minimäärä yhdelle vakuutustapahtumalle kolme eläintä. Kaksi nautaa riittää vakuutustapahtumaan, kun tuotantoeläimiä on eläinryhmässä vähintään 67 kappaletta.

Mitä enemmän vakuutettuja nautoja on, sitä enemmän kuolemantapauksia on tultava saman vakuutustapahtuman aikana, jotta ehdot täyttyvät. Entä mikä lasketaan samaksi vakuutustapahtumaksi? Toivosen mukaan siksi lasketaan 14 vuorokauden aikana menetetyt eläimet.

– Ehtoteksti menee niin, että korvataan vahingot ja eläimet, jotka menetetään saman vakuutustapahtuman seurauksena kuoleman, hätäteurastuksen, katoamisen tai lihantarkastuksessa hylkäämisen johdosta. Vakuutustapahtumaa ei ole sen tarkemmin määritelty. Eläinlääkärin lausunto on aina tärkeä. Hän käy lähes aina paikalla ja kirjoittaa selvityksen.

Kuolleista eläimistä tehdään OPlle aina vahinkoilmoitus‍. Tarvittaessa tietoja vielä tarkennetaan.

Näin korvausmäärä muodostuu

Kun tuotantoeläin kuolee, siitä seuraa tuottajalle suora eläinmenetys sekä välillinen vaikutus esimerkiksi jalostusmahdollisuuksien haihtuessa.

Korvauksen pohjana on joko eläimen teurasarvo tai käypä arvo, eli myyntihinta, joka eläimellä olisi ollut juuri ennen vahinkoa.

Korvausmäärään vaikuttaa muun muassa se, onko kyseessä lihakarja, lypsylehmä, sonni tai vasikka. Myös kuolleen eläimen iällä on väliä.

Jos kyseessä on esimerkiksi lihakarja, myös rotu vaikuttaa korvaukseen. Vakuutusyhtiö ei määritä itse käyvällä arvolla vakuutettujen eläinten arvoa, vaan ne tulevat puolueettomalta taholta. Esimerkiksi tuotannossa olevien lypsylehmien arvot tulevat Fabalta.

Korvauksesta vähennetään omavastuu, ja hävityskulut korvataan.

Kaiken kaikkiaan vakuutukset ovat Toivosen mukaan hyvä tapa varautua yllätyksiin. Tölkin luontoon heittänyttä on vaikea saada korjausvelvolliseksi.

– Kun eläimet on vakuutettu, se antaa niille turvaa. Äkilliset kuolemantapaukset ovat yleensä korvattavia. Toki, kun omavastuu vähennetään, yksittäisen eläimen korvaussuma voi olla pienikin.

​