Oman tehtaan johtajaksi päätynyt Aku Syrjä: ”Eput oli bisneskouluni”

Eppujen rumpalina tutuksi tullut Aku Syrjä on kuin vaivihkaa edennyt koulupudokkaasta yritysjohtajaksi eli lähes kymmenen miljoonan liikevaihtoa pyörittävän Akun Tehtaan vetäjäksi. 

Ensi vuonna 50 vuotta täyttävä Eppu Normaali keikkailee edelleen ahkerasti myös.

Millainen oli lapsuutesi? 

Olin vanhin neljästä lapsesta ja äitini puheiden mukaan kiltti. Perinteistä murrosikää minulla ei ollut ollenkaan, vaikka päädyin punkbändiin. Mutta Eppu Normaali olikin tekemässä vallankumousta musiikkibisnekseen, ei niinkään yhteiskuntaan.

Mihin käytit ensimmäisen kesätyöpalkkasi?

Olin jo 14:n vanhana sahalla lautoja taaplaamassa: seikkailimme korkeiden lautapinojen päällä kolmen markan tuntipalkalla. Koko kesän tienestitkään eivät stereoihin riittäneet, mutta isä pisti loput.

Rumpali minusta tuli vasta 15–16-vuotiaana, mutta olin aina mieltänyt olevani rumpali ja taputellut Frank Zappan ja Led Zeppelinin biisien rytmikuvioita polvelleni. Serkullani Pantsella oli bändi ja bändillä rummut, ja kerran kun rumpali ei tullut harjoituksiin, Pantse sanoi, että koita sinä. Siitä se lähti.

Miten työllistit itsesi aikuistuttuasi? 

Päätimme serkkuni Martin kanssa nuorten miesten uholla, että lukio ei ole meitä varten. Tein hommia rakennusliikkeessä ja vanhempieni pienessä elintarvikekaupassa Ylöjärvellä. Saimme levytyssopimuksen, ja pikkuhiljaa keikkoja alkoi olla niin paljon, ettei minulla ollut enää aikaa käydä kaupassa töissä.

Kirjoitimme kuitenkin Martin kanssa pitkään hotellin lappuihin ammatiksemme sekatyömies – vasta 1980-luvulla uskalsimme kirjoittaa niihin muusikko. Sitähän me teimme: levy per vuosi, 150 keikkaa per vuosi. Nuorena miehenä sitä jaksoi.

Mitä Eppujen menestys opetti sinulle rahasta?

Päädyin Eppujen rahastonhoitajaksi, koska olin ollut kaupassa töissä. Saimme keikkapalkkiot yleensä käteisellä, ja ne piti viedä pankkiin ja sopia jaot ohjelmatoimiston kanssa. Lisäksi piti hommata keikkabussi, vehkeitä ynnä muuta – Eppuja hoidettiin kuin yhtiötä, vaikkei se sitä vielä ollutkaan.

Verottaja ei antanut meidän muuttua Oy:ksi, kun meillä ei kuulemma ollut liiketaloudellista riskiä.

Siitä bisneskouluni alkoi: oli ymmärrettävä, paljonko rahaa tulee sisään, paljonko on kuluja, mitä voidaan jakaa palkkoina ja miten paljon täytyy varata investointeihin.

Verottaja ei ensin antanut meidän muuttua yritykseksi, koska meillä ei kuulemma ollut liiketaloudellista riskiä. Lama muutti yleistä ilmapiiriä: Eppu Normaalista tuli Oy vuonna 1990. Verottaja itse määritti toimialaksemme taiteilijatoiminnan. 

Mikä sai sinut lähtemään mukaan nykyiseen yrityskuvioon?

Epuille kertyi kalustoa, ja esimerkiksi Popeda ja Yö vuokrasivat sitä sekä autoamme taukojemme aikana. 1990-luvun lopulla harkitsimme lähtevämme tekniseen palvelubisnekseen, koska taseeseen alkoi kertyä rahaa. Siitä alkoi Akun Tehtaan tarina: pienten autotalliyhtiöiden yhteisen verkoston perustaminen ja itse rakennuksen suunnittelu.

Vuosien saatossa laajensimme tapahtuma-, äänentoisto- ja valobisneksestä esimerkiksi näyttöihin.

Tampereen kaupungista tuli Akun Tehtaan osaomistaja 13 prosentin osuudella, kun ostimme Tampere-talon laitteet ja henkilöstön. Jossain vaiheessa oli pakko hankkia muita omistajia, enkä halunnut meidän päätyvän monikansallisen yhtiön Suomen osastoksi. Nyt myös Mika Anttosen Keele Oy:lla on 51 prosentin omistus Akun Tehtaasta.

Tällä mallilla voimme kasvaa harkitusti ja kotimaisena.

Kasvu on hyvä asia, mutta tällä mallilla voimme kasvaa harkitusti ja kotimaisena yrityksenä, historiaa kunnioittaen. Ostimme Warner Brosin tv-tuotantoyhtiön Suomessa, ja Imperiumin Vastaisku -kiinteistöyhtiömme on ostamassa uutta tonttia Akun Tehtaalle Tampereen Myllypurosta.

Mistä puroista leipäsi nykyään tulee?

Tuloni pohjautuvat pääosin osinkotuloihin. Toki saan nykyään palkkaa toimitusjohtajuudesta, mutta olen maksanut sitä itselleni siitä vasta tovin.

Ajattelen näin: Jos yrittää olla itse päättämässä kaikesta, liikevaihto voi olla maksimissaan miljoonan. Muuten tarvitaan organisaatio, ja täytyy investoida ihmisiin ja vehkeisiin eikä olla itse hääräämässä kaikessa mukana. Näillä eväillä olemme saaneet liikevaihdon hinattua vajaaseen kymmeneen miljoonaan, ja meillä on noin 56−57 henkilöä töissä.

Eppu Normaalin kanssa heitämme noin 10−15 keikkaa vuodessa. Nykyään tosin riittää, kun ajan moottoripyörällä festareille tuntia ennen keikkaa, minulle ojennetaan rumpukapulat, ja se on siinä. Ylimääräinen touhuaminen on jäänyt keikkailusta pois.

Millainen rahankäyttäjä olet?

En ole koskaan elänyt yli varojeni. Jo 1980-luvulla ajattelin, että pankkitilillä on oltava rahaa sen verran, että perheen toimeentulo on turvattu vähintään puoleksi vuodeksi.

Nyt taloudellinen tilanteeni on sellainen, ettei tarvitse pihistellä, mutta olen hintatietoinen. Olenhan ollut kaupassa töissä!

Suurin riski, jonka olet ottanut?

Yrittäminen on aina riski. Otan kyllä riskejä, mutta omasta mielestäni ne ovat aina hallittuja. Firmassani tai omassa elämässäni riskit eivät ole konkretisoituneet. Kerran tosin olin hetken kolmen asunnon loukussa, mutta se päättyi hyvin.

Mihin sijoitat?

Olen pistänyt vuosien saatossa kertyneitä rahoja rahastoihin. Olisin ehkä voinut tienata niillä paremminkin, mutta en ole pystynyt olemaan aktiivisijoittaja, enkä ole siihen halunnut aikaani käyttää. Ehkä eläkkeellä sitten.

Oppi, jonka haluat jakaa?

On hienoa, miten meidän serkusten annettiin touhuta bändihommissa ja jättää koulu kesken – kotoa ei missään vaiheessa kielletty vaan kannustettiin siihen, mistä ikinä innostuimmekaan. 

Malli tuli kotoa; isäni oli kansakoulupohjalta ensin palomies, sitten taidemaalari ja kohta Gummeruksen ja Otavan graafisen osaston vetäjä. Sitten hän päättikin pistää Ylöjärvelle kanalan pystyyn ja päätyi lopulta kauppiaaksi. Opimme, että näkökulmaa ja ammattia VOI vaihtaa rohkeasti!

Miten löydät tasapainon työn ja intohimon välillä?

Tasapaino on onnistunut aika hyvin, omasta mielestäni ainakin. Jos minun olisi pakko valita, kyllä minä soittaja olisin. Se tunnelma, kun kaikki sujuu loistavasti keikalla – eihän sitä voi tässä työssä kokea.

Mikä pitää sinut liikkeessä?

Uudet yrityskuviot ovat antaneet uutta virtaa tekemiseen. Kun ei enää tarvitse miettiä, mitä luomallemme historialle tapahtuu, se on vapauttanut miettimään, mitä itse haluan tästä eteenpäin. Varmaan siirryn hallituksen puheenjohtajaksi ja yritän vähitellen tehdä itsestäni tarpeettoman.

Miten olet varautunut eläkepäiviin?

Eläkeikäni täyttyi jo pari vuotta sitten. Pistin silloin eläkepaperit vetämään mutta vedin ne takaisin – ei sittenkään. Ei minulle ole työeläkettä kertynyt, se on yhtä tyhjän kanssa. Mutta eiköhän elämiseni ole turvattu. Säntillisesti kun elää, niin pärjää.