Yksittäisen tilalla pellon tuotantoarvo muodostuu erityisesti lohkon kasvupotentiaalista, koosta, muodosta, kaltevuudesta ja etäisyydestä tilakeskuksesta. Luonnonvarakeskuksessa kehitetty PeltoOptimi-työkalu jakaa maatilojen peltolohkot edellä mainituilla perusteilla kolmeen luokkaan: kestävästi tehostettaviin, laajaperäistettäviin ja metsitettäviin.

– PeltoOptimin luokittelun ja omien kokemustensa perusteella viljelijä voi tehdä järkeviä valintoja sen suhteen, millä peltolohkoilla kannattaa panostaa viljelyyn ja millä lohkoilla kannattaa keskittyä laajaperäiseen viljelyyn tai lohkojen kunnostamiseen, tutkimusprofessori Pirjo Peltonen-Sainio Luonnonvarakeskuksesta kertoo.

PeltoOptimia voi tällä hetkellä käyttää pilottiryhmänä toiminut reilun tuhannen lounaissuomalaisen viljelijän joukko. Piakkoin myös 800 kannattavuuskirjanpidon piiriin kuuluvaa tilaa pääsee näkemään lohkotietonsa. Palvelun laajentaminen kattamaan kaikki Suomen tilat edellyttää lisää kasvukauden aikaisia satelliittiaineistoja tulevina vuosina. Tilat näkevät lohkoluokittelunsa Luonnonvarakeskuksen Taloustohtori-ohjelmasta.

Panosta parhaille lohkoille

Peltonen-Sainio kehottaa tarkastelemaan erityisesti PeltoOptimin antamaa satokuilu-suuretta. Se kertoo, olisiko lohkolta saatavissa viljelyä kestävästi tehostamalla nykyistä suurempia satoja. Lohkon tuotantopotentiaali saadaan selville vertaamalla lohkon kasvutuloksia samalla alueella sijaitsevien, samaa kasvia kasvavien lohkojen kasvutuloksiin. Kasvutulokset mitataan kasvukauden aikana satelliittikuvista.

– Tiloilla kannattaa keskittyä nimenomaan hyvän tuottokyvyn omaavien lohkojen viljelyyn. PeltoOptimin tarkoituksena on herättää viljelijät ajattelemaan, mihin tuotantopanoksia kannattaa sijoittaa ja mihin ei, Peltonen-Sainio painottaa.

Kaikkien laajaperäistettäviksi luokiteltujen lohkojen osalta ei kannata heittää kirvestä kaivoon. Kyseiset lohkot voivat palautua hyvää tuotantokuntoon, kunhan niitä kunnostetaan nurmivuosilla ja monipuolisella viljelykierrolla.

– Osa lohkoista on niin pieniä ja syrjäisiä, että ne kannattaisi metsittää. Jotta metsitys etenisi, tarvittaisiin siihen valtiolta jonkinlaisia metsitystukia, Peltonen-Sainio näkee.

Kaikkia turvemaita Peltonen-Sainio ei suinkaan leimaa ilmastopahiksiksi.

– Monet turvemaat ja muutkin eloperäiset maat omaavat hyvän tuottopotentiaalin. Esimerkiksi kosteusolot säilyvät niissä kuivinakin kesinä suotuisina. PeltoOptimi ei katsokaan turvemaita automaattisesti pahalla, vaan ainoastaan silloin, jos ne ovat heikkoja monilta ominaisuuksiltaan.

Sen lisäksi, että maatiloilla keskityttäisiin viljelemään parhaan satopotentiaalin omaavia peltoja, toivoo Peltonen-Sainio tilusjärjestelyjen etenevän.

– Viljelyn logistiikkaa tehostamalla voi parantaa huomattavasti kannattavuutta.

Kysyntä määrää hinnan

Erikoistutkija Olli Niskanen Luonnonvarakeskuksesta on seurannut peltojen arvon kehittymistä kiinteistökauppatilaston pohjalta. Peltojen kauppa- ja vuokrahinnat ovat nousseet melko tasaisesti vuodesta 1995 tähän päivään.

– Viime vuosina hinnannousu on tasaantunut ja joillain paikoin huippuhinnoista on tultu jo alaspäin. Pitkällä aikavälillä peltomaan arvo jatkanee hidasta nousuaan alueilla, joissa maataloustoiminta on aktiivista. Syrjäisemmillä alueilla alhaiset markkinahinnat heijastelevat jo nyt heikompia näkymiä, Niskanen näkee.

Hän ei sulje pois mahdollisuutta, että jollain alueilla peltojen hinnat saattavat jopa laskea.

– Maataloustoiminnan hiipuminen ja tilamäärän pieneneminen vähentää pellosta kiinnostuneiden ostajien määrää. Turvepeltojen mahdolliset viljelyrajoitukset voivat johtaa siihen, että kivennäismaiden ja turvemaiden arvot erkanevat tosistaan, Niskanen puntaroi.