Kuluneen vuoden ääriolosuhteet ovat laittaneet peltojen vesitalouden kovaan testiin. Erittäin märkää syksyä seurasi poikkeuksellisen kuiva kevät, ja kasvustot ovat kovasti kaivanneet sateita eri puolilla Suomea. ProAgria kertoo‍, että kuivuus on iskenyt varsinkin Etelä-Suomen savimaille.

Juhannusviikon sateita odotettiin pelloilla pitkään. Pitkäkestoinen kuivuus on tuntunut myös Keski-Pohjanmaalla, jossa perunanviljelijät ovat ottaneet pitkästä aikaa kastelujärjestelmät käyttöön. Tätä ei ole tapahtunut Keski-Pohjanmaan OPn asiakkuusjohtajan ja sivutoimisen säilörehu-urakoijan Anssi Ala-Kopsalan mukaan vuosiin.

– En muista, että kymmenen urakointivuoden aikana olisi vastaavaa pölinää ollut pelloilla. Oli myös sellainen erikoinen ilmiö yhdellä viiden hehtaarin korjuulohkolla, että kun aloimme korjata yli vuorokauden ajan aukealla pellolla tuulessa kuivunutta heinämassaa, siitä alkoi korjuuprosessissa erottua sokeri tahmeana massana. Se tukki koneen.

Tällaista Ala-Kopsala ei ole kokenut aiemmin. Kuivuus toi urakointitöihin myös uudenlaisen riskin.

– Omassa koneessa on automaattiteroitus. Se käy läpi koneen 40 terää ja hioo ne. Samalla irtoaa kipunoita. Jossain kohtaa alkoi tulla kuloheinän tuoksua ja kävin nopeasti tarkistamassa tilanteen. Luukun takaa nousi savua. Kaatelin sinne kolme litraa vettä ja säästyttiin palolta.

Kuivuudesta huolimatta ensimmäinen Ala-Kopsalan 350 hehtaarin alalta urakoima säilörehusato onnistui melko hyvin.

– Määrällisesti jäätiin ehkä 70 prosenttiin normaalista massamäärästä. Laatu oli kuitenkin hyvää ja korjuuolosuhteet ihanteelliset.

Sadon pienempää määrää selittää Ala-Kopsalan mukaan pitkälti se, etteivät toukokuussa tehdyt lannoitukset ole tulleet kasvien käyttöön. Aikainen korjuuajankohta luo hyvät mahdollisuudet toiselle ja kolmannelle rehusadolle.

Pellon vesitalous kuntoon

Sateisen vuoden jälkeen pelloilla on korostunut Ala-Kopsalan mukaan huoltotöiden tarve. Nyt kun pellot kantavat, on mahdollisuus hoitaa rästiin jääneet kunnostustyöt.

– Pelloilla näkyy edellisten kesien märkyydestä aiheutuneita raiteita ja pellon pinnan epätasaisuutta. Pitkä kuiva jakso saa miettimään pellon vesitaloutta kokonaisuudessaan. Tärkeää olisi kohdentaa investointeja oikein ja panostaa pellon tuottokykyyn.

Ala-Kopsala arvioi, että ilmastonmuutoksen edetessä tällaisia ääri-ilmiöitä tulee yhä enemmän. Jotta kohtuullisiin satoihin päästään sekä sateisina että kuivina kesinä, on peltojen tuottokyvyn oltava kunnossa.

– Pellon pinta tulisi muotoilla siten, että sateilla kosteutta jää oikea määrä peltoon, eikä se valu suoraan ojaan. Ja toisaalta kun vettä tulee paljon, sekin hallitaan. Pellon kyky luovuttaa ja vastaanottaa vettä olisi optimaalinen. Säätösalaojituksella ja pinnan tasauksella siihen päästään.

Ala-Kopsala kertoo, että Keski-Pohjanmaalla hyviin tuloksiin on päästy myös uusjakotoimenpiteillä. Lohkokokoa on nostettu, ja päisteajo jää huomattavasti vähemmälle 40 hehtaarin kuin hehtaarin lohkolla.

Yksi keino turvata peltojen hyvä hoito ovat pitkät viljelysopimukset. Myös monipuolisella viljelykierrolla on vaikutuksia.

– Jos pellon tuottokyky on keskimääräistä heikompi, juuri näissä sään ääriolosuhteissa hävitään.

Kuivuus ajaa tiloja ahdinkoon

Ala-Kopsala arvioi, että alkukesän kuivuus voi vauhdittaa tilojen luopumispäätöksiä. Paikoitellen kuivuuden vaikutukset ovat olleet suuria.

– Nyt on neljäs peräkkäinen heikko vuosi. On selvää, että millä tahansa tuotantosuunnalla, jos rehuomavaraisuus ei riitä, joudutaan turvautumaan kalliisiin ostorehuihin. Kannattavuus on jo pitkään ollut heikko ja maksuvalmius tiukoilla. Se tulee ehkä omalta osalta vauhdittamaan joidenkin yrittäjien luopumispäätöksiä.

Keskeinen kysymys eläintiloilla on, kuinka rehu saadaan riittämään. ProAgria arvioi‍, että tiloilla voidaan jopa joutua pienentämään eläinten määrää.

– Jo nyt arvioidaan, että 20 prosenttia sadosta on kuivuuden takia menetetty. Eläintilat, jotka ovat normaalivuonna kyenneet turvaamaan rehuomavaraisuudella ruokinnan, joutuvat nyt ostamaan viljaa. Kun siitäkään ei saada normaalia satoa, ollaan ostorehun varassa ja sitä voidaan joutua tuomaan. Tällä on kustannusvaikutuksia, Ala-Kopsala sanoo.

Alkukesän kuivuus on koetellut laajoja alueita. Vilja-alan yhteistyöryhmä VYR‍ kertoo, että kuivuus on pienentänyt satonäkymiä niin Pohjoismaissa, Baltiassa kuin Saksan ja Puolan eteläosissa.

Rehun riittävyys kotimaassa pyritään takaamaan erikoistoimilla. Maaseutuvirasto Mavi ilmoitti kesäkuun puolen välin tienoilla, että poikkeuksellisten olojen takia ekologisen alan viherkesannoilta voi korjata sadon jo ennen elokuun puoliväliä. Kyseinen ekologisen alan velvoite koskee Varsinais-Suomea, Uuttamaata ja Ahvenanmaata.

Onnistumisen mahdollisuus on paikoin olemassa

Viimevuotinen märkyys ja alkukesän kuivuus saattavat heijastua myös kotitalouksien ruokapöytiin. Luonnonvarakeskus Luke kertoo‍, että viime vuonna syysrukiin ja -vehnän viljelyalat jäivät pienemmiksi vuosikymmeniin, alle 20 000 hehtaariin. Tämän takia esimerkiksi ruisleivän kotimaisuus ei ole taattu ensi talvena.

Ala-Kopsala muistuttaa kuitenkin, että kesä on vielä alkupuolella. Onnistuminen on yhä paikoin mahdollista. Keski-Pohjanmaalla aikaisin keväällä kylvetyt ovat orastuneet hyvin.

– Sateet tulevat nyt viime tingassa. Se mitä havaintoja on viljoista, niin ei näytä mitenkään huonolta. Nyt on suurta toiveikkuutta, kun saadaan sateita. Tässä on hyvät mahdollisuudet kohtuulliseen satoon tällä alueella.