Sivuelinkeino tuo vaihtelua maatilan arkeen: ”Ei tarvitse olla aina kädet mustana”

Muhoksella Pohjois-Pohjanmaalla vierailijaa tervehtii kodikas pihapiiri: punainen 40-luvulla rakennettu omakotitalo, kukka-amppeleita ja seinänvierustoille ripustettuja maitotonkkia. Navetta, varasto, konehalli ja aittarakennus. Ja kyltti, jossa lukee: ”Juustola.”

– Kimmo Pitkänen, paikan maatilanomistaja ja yrittäjä esittäytyy.

Samalla pihaan kaartaa traktori, josta nousee Pitkäsen yrittäjä- ja maatilanomistajatoveri Joni Pitkänen. He ovat pyörittäneet Koivulan Kotijuustolaa lypsykarjatilansa sivuelinkeinona jo pian seitsemän vuotta. Veljesten vanhemmat raivasivat juustolalle pohjan vuonna 1993, ja kun Joni ja Kimmo siirtyivät maatilanomistajiksi vuonna 2012, jatkoivat he luonnollisesti myös juustolan toimintaa.

Veljekset ovat hyvällä mielellä. Kesän kiireisin ja innostavin vaihe juustolassa on ohi. Pohjoispohjalaista kesäherkkua, makiaa juustokeittoa, valmistettiin kesäkuussa kirjaimellisesti yötä päivää. Lisäksi juustolassa paistetaan ympäri vuoden uunijuustoa ja pakataan terni- ja raakamaitoa.

– Parhaita hetkiä on, kun juustokeitto alkaa tuoksua alkukesän aamuina. Tai kun asiakas soittaa halutessaan löytää jostain juustokeittoa, ja meillä on tarjota hänelle vielä yksi purkillinen, Kimmo Pitkänen kertoo.

Juustola sivuelinkeinona ei tuo pelkästään hyvää mieltä, vaan on merkittävä osuus koko maatilan tuloista.

– Noin kolmannes tuloista saadaan juustolasta. Lisätulot tasoittavat maidon hinnan heittelyn aiheuttamia kuoppia.

Kahdet kengät

Maatilaa ja juustolaa on laajennettu juustolan lisätuloilla yhteistyössä pankin kanssa.

– Juustolan alkuaikoina meillä oli 16 lehmää, nyt yli tuplasti eli 35. Peltoa on tehty 15 hehtaaria lisää ja juustolaan remontoitu lisäosa, Kimmo Pitkänen kertoo.

Sivuelinkeino tuo mielenkiintoa ja moninaisuutta maatilan työhön.

– Ei tarvitse aina olla kädet mustana, vaan saa hypätä välillä toisiin kenkiin. Sitä on ensin lypsyllä ja lähteekin siitä sitten kaupungille kauppaan esittelemään tuotetta, tai pääsee kohtaamaan asiakkaita torimyynnissä.

Moninaisuudella on myös kääntöpuolensa. Joskus pelkän maatilan kanssa on niin kiire, että melkein tekee mieli lyödä hanskat tiskiin, kun muistaa, että siellä on vielä se juustola.

– Vuosien myötä olemme oppineet käyttämään voimavarat oikein. Kun jokaisella on selkeä oma hommansa, ei tule liikaa häslinkiä kiireisenäkään aikana, Joni Pitkänen sanoo.

Juustolassa työskentelee kolme osa-aikaista työntekijää. Myös Jonin ja Kimmon vanhemmat auttavat.

– Kimmo huolehtii juustolan puolen ja suunnittelee, että siellä riittää tavaraa ja työntekijöillä on työvuorot. Hän hoitaa myös logistiikan. Minä teen maatilan päivittäistä työtä, on maidon pumppausta ja rehuntekoa ja muuta, Joni kuvailee.

​

Juustokeitosta se lähti

Koivulan kotijuustolan tuotteet, juustokeitot ja uunijuustot, valmistuvat juustolan myymälän takahuoneessa. Kattiloissa keitetään kesän kiireisimpänä aikana 450 litraa juustokeittoa kahdesti päivässä. Uunissa paistuu kerralla reilut 20 kiloa uunijuustoa.

Kotijuustolan tarina lähti alun perin nimenomaan juustokeitosta. Vuonna 1993 Pitkästen isä ja äidin veli ajoivat sivutyönään metsäkonetta. Samaan aikaan he pohtivat, mitä tehdä ylimääräiselle maidolle sitten, kun EU:n maitokiintiöt tulevat voimaan.

Poikien vanhemmat päättivät tehdä juustokeittoa mummon reseptillä ja avustuksella. Haluttiin tuote, joka on perinteinen ja paikallinen, ja jota ei vielä kaupasta löydy.

– Läheiseltä koululta saatiin lainata keittiötä. Ja niin isä kävi keskellä talvea, täysin sesongin ulkopuolella, tarjoamassa juustokeittoa kauppaan myyntiin, Kimmo Pitkänen kertoo.

Markkinarako löytyi. Juustokeiton myynti ja sen tuomat lisätulot ovat kasvaneet joka vuosi.

– Esimerkiksi leipäjuuston kaltaiselle bulkkituotteelle pienen toimijan olisi vaikea löytää markkinarakoa. Sen sijaan tällaisen lisäarvotuotteen kanssa lisätuloon riittää vähempikin myynti, Joni Pitkänen kertoo.

Pitkästen juusto keittyy vanhassa parsinavetassa, jonka muutettiin osittain juustolaksi vuonna 1993. Pakkauskoneen myötä vuonna 2014 juustolaa laajennettiin vanhan navetan puolelle.

– Mitään uutta ei ole siis rakennettu, vaan vanhoja neliöitä on otettu hyötykäyttöön. Vanhan rakentaminen on aina vähän soveltamista ja kompromisseja, Joni Pitkänen kuvailee.

Kovaa jalkatyötä

Tulevaisuudessa toteutettavia laajennuksia suunnitellaan jo.

– Toivomme, että maatilan karjakokoa saisi kasvatettua. Lisäksi haluamme työllistää kokopäiväisesti yhden ammattiin valmistuneen ihmisen, jolla on intoa ja ideoita kehittää juustolaa, Joni Pitkänen sanoo.

Pitkäset kertovat, ettei maatilan omistaminen ole enää elämäntapa, vaan vaatii entistä enemmän suunnitelmallisuutta ja yrittäjähenkisyyttä. Myös sivubisnekseen kannattaa suhtautua täytenä yrittäjyytenä. Tuotteiden markkinoinnille ja sivutoimen tunnetuksi tekemiselle on hyvä omistautua.

– Etsimme yhteistyökumppaneita ja huolehdimme yhteistyöstä, maistatamme juustoja kaupoissa, myymme torilla, teemme puhelinmyyntiä kauppoihin ja pidämme yllä suhteita lähiruokapiiriin, Kimmo Pitkänen luettelee.

– Jalkatyö on järjettömän kovaa työtä, Joni Pitkänen jatkaa.

– Varsinkin kun menee ihan uppo-outona täysin uuteen paikkaan luomaan yhteistyösuhdetta. Esittelemään, että meillä on tässä tällainen tuote.

Pitkäset painottavat, että investointeja kannattaa suunnitella ja ennakoida. Jos maatalouden sivuelinkeinon haluaa toimivan, sen ylläpitäminen ei saa olla pois varsinaiselta maatilalta.

– Ei saa tehdä asioita niin, että sivuelinkeinon tuloilla paikataan sitä, minkä loven se aiheuttaa päätoimeen. Ensin kannattaa varmistaa, että perustuotanto toimii.

Juustolavierailu alkaa olla lopuillaan. Tarjolla on vielä juustokeittoa, joka koostuu liemestä ja juustokokkareista. Pitkäset visioivat, että keiton ei välttämättä tarvitsisi olla vain kesäinen sesonkituote. Se ei ole vielä tunnettu kovin isossa osassa Suomea, mutta voisi olla.

– Esimerkiksi Helsingissä asuvat kaverini ovat siihen tykästyneet ja halusivat viedä sitä kotiin, Kimmo Pitkänen sanoo.