Mika Gröndahlin perustama suklaatehdas Chjoko valmistaa Helsingissä pääsiäisen alla tuhansia suklaamunia. Artesaanisuklaamunat ovat kuin taideteoksia, ja Gröndahl antaa niille nimiä. Myynnistä vastaava Gröndahlin vaimo Laura ottaa tottuneesti vastaan kanta-asiakkaiden varauksia "Mosaiceista", "Bahamoista" ja "Purple raineista".

– Aloitimme suklaamunien valmistamisen kymmenen vuotta sitten, ja niistä tuli nopeasti hitti. Nykyään asiakkaat oikein odottavat, koska nämä tulevat myyntiin, Mika Gröndahl kertoo.

Sesongit ovat olleet alusta asti osa suklaayrittäjän vuoden kulkua.

– Joulu ja pääsiäinen ovat tärkeimmät, mutta niiden ohelle on tullut paljon uusia, pienempiä sesonkeja, kuten ystävänpäivä. Se näkyy joka vuosi enemmän.

Pääsiäiseen valmistautuminen alkaa yrittäjän mukaan helmikuussa.

– Tammikuun ensimmäiset viikot menevät yleensä joulusta toipumiseen, sitten tulevatkin ystävänpäivä ja laskiainen. Niiden jälkeen huomataan, että niin, se pääsiäinen on kohta.

Sesongit jännittävät

Chjokon konvehdit ovat tuoretavaraa, jota valmistetaan menekin mukaan. Niitä ei voi tehdä juurikaan ennakkoon. Pääsiäisen hittituotteet suklaamunat säilyvät paremmin, joten niitä voi tehdä vähän varastoonkin.

– Kyllä huippusesongit aina vähän jännittävät, ja tehtävää on paljon. Pitää muistaa esimerkiksi tilata pakkausmateriaalit ja yrittää arvioida tuotteiden menekki mahdollisimman oikein. Katsomme tietysti edellisvuosien myyntejä, mutta silti aina mietityttää, onko nyt arvioitu oikein, Gröndahl kertoo.

Sesongit tuovat ison osan vuosimyynnistä. Gröndahl kertoo, että ala on myös herkkä talouden suhdannevaihteluille.

– Suhdanteet näkyvät yrityspuolen myynnissä: huonona aikana ei osteta yrityslahjoja niin paljon. Sen sijaan yksityisasiakkaiden kysyntään huono suhdanne ei vaikuta samalla tavalla, päinvastoin. Ehkä ihmiset jättävät suurempia hankintoja tekemättä, kun on tiukkaa ja saattavat sen sijaan panostaa muutaman kympin enemmän suklaan kaltaisiin nautintoihin, hän pohtii.

Texmexistä artesaanisuklaaseen

Kokemusta suklaan kysynnän vaihtelusta on kertynyt pian 13 vuoden ajalta. Mika Gröndahl perusti premium-suklaaseen erikoistuneen Chjokon vuonna 2005. Silloin markkinoilla ei ollut vastaavia toimijoita.

– Suomessa ei ole ollut samanlaista suklaakulttuuria kuin vaikka Ruotsissa, jossa on pitkät perinteet kuninkaallisten pidoista asti. Nykyään kiinnostusta laadukkaisiin raaka-aineisiin on ylipäätään enemmän ja määrän sijaan panostetaan mielellään laatuun, hän sanoo.

Ennen omaa yritystä kokiksi opiskellut mies oli ehtinyt työskennellä muun muassa texmex-ravintola Santa Féssä ja kuorinut ravintola Königissä satoja kiloja parsaa. Lopulta hän päätyi Palacen kautta Michelin-ravintola Georgeen, jossa tutustui huippukokki Markus Aremoon.

– Hän oli sen ajan suklaatyyppi. Aloin kiinnostua jälkiruuista ja erikoistua niihin. Muutaman vuoden ajatusta omasta suklaatehtaasta pyöriteltyäni päädyin Helsingin Tukkutorille toisen yrityksen takatiloihin valmistamaan suklaata ja komponentteja ravintoloiden jälkiruokiin. Ensimmäiset asiakkaani olivat entisiä työnantajiani, Gröndahl kertoo.

Liiketila löytyi naapurista

Vuosi vierähti nopeasti. Kruununhaassa asuva pariskunta huomasi kotinsa vieressä Liisankadulla vapautumassa olevan liiketilan, jossa Chjokon myymälä-kahvila on edelleen. Yli satavuotiaan talon kivijalkatilalla on pitkä historia ensin maito- ja lihakauppana, sittemmin kahvilana. Vanhan maitokaupan laattalattia on yhä paikoillaan.

– Tila oli kauhea pommi ja vaati ison remontin. Kun kunnostimme tätä monta kuukautta, aina välillä joku tuli kyselemään, mitä puuhaamme ja osa varoitteli, ettei tässä mikään suklaapuoti tule pärjäämään. Siihen aikaan liiketiloja vapautui paljon, ja kivijalkojen tulevaisuus vaikutti epävarmalta.

Gröndahl toivotti pessimistit lämpimästi tervetulleiksi, kun liike aukeaa.

Avajaisten jälkeen myynti kasvoi vauhdikkaasti. Gröndahl oli ajatellut hoitavansa liikettä pitkälti itsekseen.

– Ajattelin, että valmistan vähän ja sitten myyn vähän. Selväksi kävi, että se oli ihan hullu idea, valmistaminen vie niin paljon aikaa.

Vaimo Laura tulikin pian apuun ja jäi Mikan kanssa pyörittämään liikettä, jonka takatilassa tuotteet valmistuvat niin myyntiin liikkeen vitriiniin, yritysasiakkaille kuin jälleenmyyjillekin.

Luovuus vaatii lomailua

Pääsiäisen kaltaisina huippusesonkeina suklaayrittäjän päivät ovat hieman pidempiä kuin normaalisti, ja töitä paiskitaan usein kaikkina viikonpäivinä.

– Ei tämä ihan kahdeksasta neljään -työtä juuri nyt ole. Mutta muuten pidän kiinni järkevistä työajoista. Jossain vaiheessa poltin kynttilää vähän liikaa molemmista päistä ja huomasin, että tein koko ajan jotain, mutten saanut kauheasti aikaan. Se herätti, ja muutin päivärytmiä järkevämmäksi, Gröndahl kertoo.

Myös lomista hän pitää kiinni. Yrityksessä on tällä hetkellä kuusi henkilöä palkkalistoilla, joten lomat on mahdollista järjestää.

– Ideat loppuvat kesken, jos emme välillä lomaile. Tämä ala on kova, enkä ihmettele, että moni palaa loppuun. Luovuus vaatii kuitenkin myös hengähdystaukoja ja ajatusten tuuletusta.

Suklaayrittäjä kertoo, että rankankaan viikon jälkeen häntä ei harmita aloittaa uutta viikkoa.

– Sellainen maanantaifiilis puuttuu kokonaan. Teen unelmatyötäni: voin yhdistää intohimoni taiteeseen ja ruokaan. Yrittäjänä olen vapaa tekemään päätöksiä itsenäisesti, hän toteaa.

Paljon voimaa saa myös asiakkaista, jotka ovat Gröndahlien mukaan "maailman ihanimpia". Liikkeessä on haluttu panostaa myös heidän asiointikokemukseensa ja myyjät rekrytoidaan huolella.

– Laadukkaat raaka-aineet ja hieno design ovat meille lähtökohta, mutta ei niillä pitkälle pötkitä, jos asiakaspalvelu ei ole kunnossa. Tärkein tekijä rekrytoinnissa on, että meille tulee oikea tunne ihmisestä.

Tutustu OPn yrittäjän palveluihin.‍