Euroopan unionin yhteisestä maatalouspolitiikasta puhutaan lyhenteellä CAP (Common Agricultural Policy)  ja siihen liittyviä rahoituspäätöksiä tehdään EU:ssa tyypillisesti seitsemäksi vuodeksi kerrallaan. Nykyistä rahoituskautta varten maataloustukimallia on uudistettu laajalla otteella. Uudistuksen piti tulla alun perin voimaan rahoituskauden alussa vuonna 2021, mutta koronapandemian ja päätöksentekoprosessin viivästymisen myötä se siirtyi vuoden 2023 alkuun. Tällä hetkellä kukin jäsenmaa miettii, miten uudistus laitetaan toimeen kansallisella tasolla. Suomen CAP-suunnitelma on loppusuoralla‍.

Maa- ja metsätalousministeriön maatalousneuvos Kari Valonen ja neuvotteleva virkamies Martti Patjas kertovat, mitä uudistus käytännössä pitää sisällään ja miten se vaikuttaa Suomeen.

Uusi CAP-suunnitelma laajentaa perinteistä maatalouspolitiikkaa

Ylempänä mainittu CAP-suunnitelma on jo itsessään uudistus entiseen. Jokainen jäsenmaa tekee oman kansallisen strategiasuunnitelmansa, joka sisältää tulevat tukitoimenpiteet, miten rahoitusta seurataan ja minkälaisilla keinoilla vaikutuksia mitataan. Suunnitelma kerää kaiken samaan pakettiin; aiemmin yhteisen maatalouspolitiikan sisältö oli enemmän hajallaan.

– Suunnitelmassa katsotaan samaan aikaan suurempaa kokonaiskuvaa. EU:n täysin rahoittamat tuet sekä osin jäsenmaan ja osin EU:n rahoittamat maaseudun kehittämisen tuet muodostavat kaksi peruspilaria, ja näitä pilareita tarkastellaan nykyään kokonaisuutena eikä erillään, kertoo kansainvälisen yksikön päällikkö Kari Valonen, joka myös edustaa Suomea EU:n maatalouden erityiskomiteassa.

CAP-suunnitelmassa tulee kuvata aiempaa enemmän asioita, jotka liittyvät elintarvikejärjestelmään ylipäänsä: miten Suomessa aiotaan edistää terveellisiä ruokavalioita, miten eläinten hyvinvointi otetaan huomioon tai miten antibioottiresistenssiä torjutaan. Kaiken kaikkiaan uusi CAP on huomattavasti monipuolisempi ja laaja-alaisempi kuin perinteinen maatalouspolitiikka.

– Uudistus kuvastaa siirtymää kohti ruokapoliittista ajattelua, jossa mukana on paljon myös muita kuin perinteisesti maatalouspolitiikkaan kuuluvia asioita, Valonen sanoo.

Ympäristövaatimukset tiukentuvat

Yksi uudistuksessa korostuvia asioita on ilmastonmuutos. Maatalouden tukia pyritään ohjaamaan siten, että se vaikuttaisi päästöjen vähenemiseen. Esimerkiksi perustaso ympäristövaatimusten osalta nousee, eikä niistä makseta enää erikseen. Suomessa on kuitenkin moniin EU-maihin verrattuna otettu jo aiemmin askelia tähän suuntaan.

– Suomessa yli 90 prosenttia maatiloista on jo sitoutunut maatalouden ympäristötukeen. Lisäksi meillä on entisestään laajat järjestelmät, joilla on edistetty ympäristön tilaa ja eläinten hyvinvointia sekä yritetty vähentää itämereen meneviä valumia, Kari Valonen listaa.

Moni voi tulkita, että uudistus lisää tukijärjestelmän vaativuutta ja monimutkaisuutta, kun mukaan otetaan useita ulottuvuuksia.

– Monimutkaisia ilmiöitä tässä koitetaankin ratkaista. Vaatimuksia pyritään kasvattamaan kohtuudella, mutta niin, että ympäristö- ja ilmastovaikutukset todella näkyisivät. Kannattaa kuitenkin muistaa, että CAP-uudistus on vain osa maatalouden vihreää kehitystä – Suomessa tehdään paljon monipuolista ilmastotyötä myös CAPin ulkopuolella, kertoo Martti Patjas, joka koordinoi maatalousyksikössä uudistuksen taloudellisia näkökohtia.

Aktiivinen ja kestävä ruuantuotanto CAP-uudistuksen ytimessä

Uudessa CAP-suunnitelmassa on paljon muutoksia entiseen, mutta rahoitus pysyi suurin piirtein entisellään ja Suomen osalta jopa nousi hieman. EU:n maataloustukien tarkoitus on tuoda jatkuvuutta ja varmuutta kunkin jäsenmaan ruuantuotantoon. Viime aikojen kriisit ovat ajaneet EU-maat pohtimaan, miten ruuantuottaminen voidaan turvata kansallisesti myös poikkeustilanteissa.

– Suomessa on hyvät edellytykset ruuantuotannolle, ja siitä halutaan pitää kiinni. Rahoituksen kohdentamisen ytimenä on aktiivinen ja kestävä ruuantuotanto, joka ottaa huomioon eläinten hyvinvoinnin sekä ilmasto- ja ympäristöasiat, Martti Patjas toteaa.

Yhtenä uudistuksen tavoitteena oli yksinkertaistaa järjestelmää. Siinä ei kuitenkaan EU-tasolla päästy niin pitkälle kuin toivottiin, mutta viime vuosina Suomessa Ruokavirasto on tehnyt valtavasti kehitystyötä viljelijöiden tukien suhteen.

– Nykyään valtaosa palveluista toimii sähköisesti, ja koko ajan kehitetään tekniikkaa helpottamaan esimerkiksi valvontaa. Pitää kuitenkin muistaa, että järjestelmää ei voi pelkistää vain pelkistämisen vuoksi: Suomessa on paljon vaihtelevuutta sääolosuhteissa, minkä vuoksi tukiratkaisuja täytyy miettiä mahdollisimman sektorikohtaisesti. Tämä lisää tukijärjestelmän monimutkaisuutta, Patjas sanoo.

Tutustu OP:n maatalousyrittäjän palveluihin täältä‍.