Tulevaisuuden sikatila – moderni, omavarainen ja antibioottivapaa

Jokainen, joka on joskus käynyt sikalassa, muistaa kyllä hajun: se on pistävä ja voimakas. Helenelundin tilalla Uudenkaarlepyyn Sokaluodossa haju ei kuitenkaan ole enää niin tuntuva, sillä sikalan ilmanvaihtojärjestelmä uusittiin rakennuksen peruskorjauksen yhteydessä vuonna 2021. Se ilahduttaa sekä sikoja että eläintenhoitajia!

Lämmityksen suhteen Helenelundin moderni tila on täysin omavarainen. Vuonna 2023 rakennetussa hakekattilakeskuksessa poltetaan omasta metsästä saatua haketta ja katolle on asennettu aurinkopaneeleja täydentäväksi energianlähteeksi.

Maanviljelijän lukuisista työtehtävistä Andreas Helenelund pitää eniten kasvinviljelystä. Hän kasvattaa tilallaan rehuviljaa ja herneitä, jotka jalostetaan huippunykyaikaisessa rehulaitoksessa paikallisesti tuotetuksi rehuksi tilan 2 300 lihasialle. Rehuviljan tuotannossa tila on 70-prosenttisesti omavarainen.

– Rehun oikea koostumus on tärkeää, jotta siat kasvavat ja voivat hyvin. Monet lisäävät tuontisoijaa riittävän proteiinin saamiseksi, mutta me käytämme sen sijaan herneitä ja ohravalkuaisrehua. Ohravalkuaisrehu on Koskenkorvan etanolituotannosta syntyvä nestemäinen sivutuote, joka sisältää paljon proteiinia, Andreas Helenelund kertoo.

Useimmilla tilan sioista on vihreä korvamerkki. Se tarkoittaa, etteivät ne ole koskaan elämänsä aikana saaneet antibiootteja.

– Hyvinvoivat siat kasvavat paremmin. Eläinten hyvinvointiin tehdyillä panostuksilla on suora vaikutus myös kannattavuuteen. Maanviljelijän työssä on parasta se, että työn konkreettiset tulokset näkee heti, Helenelund sanoo.

Helenelund kertoo havainneensa, että kotimaisen lihan kysyntä on kasvussa. Selitys piilee hänen mukaansa todennäköisesti levottomassa maailmantilanteessa:

– Se osoittaa kuinka tärkeää on, että Suomella on korkea omavaraisuusaste elintarvikkeissa.

Alkutuotannossa työvoimapulaa

Pohjanmaa on Suomen tärkeimpiä sianlihan tuotantoalueita ja Uusikaarlepyy kunta, joka tuottaa eniten sianlihaa Suomessa. 

Maatalousala on ollut jo vuosia portti Suomeen töihin haluaville. Uusikaarlepyyn Jepuaa esimerkiksi kutsutaan "Pikku-Ukrainaksi", koska niin monet ukrainalaiset asuvat ja työskentelevät alueen sikatiloilla.

– Se on pelastus Suomelle, sillä alkutuotannossa vallitsee työvoimapula. Ammatin valitsevat suomalaiset tulevat usein itse työnantajiksi ja ottavat tilan hoitaakseen, sanoo Kristel Nybondas, Landsbygdens Arbetsgivareförbund LAF rf:n (Maaseudun työnantajajärjestö) toimitusjohtaja.

Uudessakaarlepyyssä on vähemmän suomea puhuvia kuin jotain vierasta kieltä puhuvia.

Ulkomaalainen työvoima näkyy Uudenkaarlepyyn kielijakaumassa: Tilastokeskuksen mukaan asukkaista 83,7 prosenttia puhuu ruotsia, 6,2 prosenttia suomea ja peräti 10,0 prosenttia jotain vierasta kieltä.

Uudessakaarlepyyssä on siis vähemmän suomea puhuvia kuin vierasta kieltä puhuvia.

Ukrainalainen Petro Pakhomov on yksi heistä. Hän on työskennellyt Henelundin tilalla eläintenhoitajana syksystä 2022 lähtien.

– Täällä Suomessa on puhdasta ja siistiä, ja kaikki toimii! Olen niin kiitollinen, että sain täältä töitä ja kuukausipalkan, joka on paljon parempi kuin koskaan voisin saada Ukrainassa.

Petro viihtyy eläintenhoitajana

Petro Pakhomov kasvoi Harkovassa, Ukrainan toiseksi suurimmassa kaupungissa, mutta muutti Unkariin töihin akkutehtaaseen jo kauan ennen sodan alkamista.

Työ akkutehtaassa oli kuitenkin vaarallista, joten Pakhomov alkoi etsiä muita työmahdollisuuksia. Koska hän oli aiemmin opiskellut maataloutta, ala tuntui luonnolliselta vaihtoehdolta. 

Kun Pakhomovin Helenelundin tilalla työskennellyt tuttu vaihtoi työpaikkaa, hän peri sekä kaverinsa entisen työn että vuokra-asunnon Uusikaarlepyyssä, ruotsinkielisessä 7 500 asukkaan pikkukaupungissa. Ja viihtyi heti!

– Monien ukrainalaisten on vaikea löytää työtä. Mutta se voi johtua siitä, että he haluavat mieluiten tehdä muita asioita kuin esimerkiksi hoitaa sikoja. Minulle fyysinen työ sopii hyvin, sillä en halua istua paikallani koko päivää.

Pakhomov haluaa jäädä Suomeen pysyvästi. Hän puhuu Helenelundin kanssa englantia ja tunnustaa olleensa tähän asti hieman laiska kieliopintojen suhteen, mutta suunnitelmana on oppia suomea.

– Täällä Uudessakaarlepyyssä minulle olisi enemmän hyötyä ruotsin osaamisesta, mutta jos aion työskennellä muuallakin Suomessa, minun on osattava suomea. Siksi panostan suomen kielen oppimiseen ensin, hän perustelee.

Tilan tulevaisuus muotoutuu ajan myötä

Andreas Helenelundille ammatinvalinta oli selvä lapsesta asti. Hän varttui maatilalla Mustasaaren Sulvassa, opiskeli agrologiksi ja suunnitteli ottavansa kotitilansa hoitoon yhdessä veljensä kanssa. 

Kunnes tapasi nykyisen vaimonsa Sofian ja seurasikin tätä tämän kotitilalle Sokaluotoon.

Sukupolvenvaihdoksessa vuonna 2013 uusi isäntäpari otti tilan yhdessä haltuunsa. Tilalla toimii nykyään kolme yritystä: Ab Hällboda Oy, Lassgård Ab sekä Andreas och Sofia Helenelund.

Andreas ja Sofia Helenelundilla on neljä lasta, ja vanhin poika ajaa jo traktoria tilalla.

Toki he toivovat, että lapset haluaisivat ottaa tilan hoitaakseen jonakin päivänä, mutta tulevaisuutta pohtiessaan Andreas Helenelund valitsee sanansa harkiten:

– Olen tarkka siitä, etten sano odottavani heidän jatkavan. Maanviljelijän ammatti on monipuolinen ja itsenäinen, mutta myös vastuullinen ja vaativa. On oltava vahvaa omaa tahtoa, jos siinä aikoo onnistua.