Mitä kotimaiselle ruuantuotannolle ja sen jalostukselle tapahtuisi, jos Itämeren laivaliikenne katkeaisi esimerkiksi poliittisista syistä? Tämä on yksi riski, johon Suomen elintarvikehuollon on varauduttava.

– Itämeri on meille tärkeä valtaverisuoni. Suomen viennistä 90 prosenttia menee Itämerta pitkin ja tuonnista 80 prosenttia tulee sitä kautta, kertoo Huoltovarmuuskeskuksen perustuotanto-osaston johtaja Jyrki Hakola.

Tavaroiden sujuva liikkuvuus on tärkeää myös maataloudelle. Tuonti takaa alan tarvitsemien kemikaalien ja komponenttien saatavuuden. Jos merta ei voitaisi käyttää, olisi vahvistettava esimerkiksi mantereen rekkaliikennettä.

Hakola kertoo, että Suomen elintarvikehuoltoon vaikuttavat Itämeren reitin lisäksi maailmankaupan tapahtumat. Muun muassa kauppasota voisi johtaa siihen, että jokin tärkeä kemikaali tai komponentti saattaisi loppua kokonaan.

Viime aikoina globaalin tason saatavuusongelmia on esiintynyt esimerkiksi joissain lääkkeissä. Pula on koskenut monia kansakuntia.

Myös ilmastonmuutoksen vahvistamat luonnonilmiöt ovat suora uhka kotimaiselle ruuantuotannolle. Kuivuudesta nähtiin jo esimerkki kesällä 2018, kun taas vuosi 2017 jäi mieleen hyvin sateisena.

Kaikki lähtee tuottajista

Ruuantuotannon uhat ovat siis paitsi paikallisia myös globaaleja. Jokaista tuottajaa tarvitaan, jotta kotimaisen ruuantuotannon huoltovarmuus säilyy.

– Kotimaisen ruuantuotannon huoltovarmuus lähtee vahvasta alkutuotannosta: siitä, että maatalous on elinkelpoinen ja pystyy pitkäjänteiseen toimintaan ja investointeihin. Se luo elintarvikehuoltoon vahvan pohjan.

Alkutuotannon lisäksi huoltovarmuuteen kuuluu jalostava ketju eli esimerkiksi teurastamot ja teollisuusyhtiöt. Viimeisenä lenkkinä ovat kauppa ja sen logistiikka. Huoltovarmuudessa on siis pitkälti kyse kotimaisen ruuantuotannon turvaamisesta. Jotta huoltovarmuus on hyvällä tolalla, tulee jokaisen lenkin toimia hyvin.

– Viljelijöiden tuottamista raaka-aineista koko ketju ponnistaa eteenpäin. Ilman kotimaista alkutuotantoa meillä ei olisi jalostavaa teollisuutta ja olisimme vain tuonnin varassa. Silloin olisimme hyvin haavoittuvia.

Hakolan mukaan perustuotanto on Suomessa vahvaa ja elintarvikehuollon tilanne erittäin hyvä.

– Alkutuotanto tuottaa viljapohjaisista tuotteista normaalivuosina suuremman sadon kuin mitä kotimainen kulutus on. Keskimäärin viljakasvien tuotanto on 3,8 miljoonaa tonnia ja kulutus noin 3,3 miljoonan tonnin luokkaa. Mukaan on laskettu sekä rehuiksi että ihmisravinnoksi menevä viljatuotanto.

Myös perunaa tuotetaan hyvin, ja maitopuolella kulutus ja tuotanto ovat tasapainossa.

Pitkäjänteistä ruuantuotantoa

Alkutuotannon osalta riskeihin varautumisen tarkoittaa pitkälti tuotannon turvaamista ja tilan kehittämistä pitkäjänteisesti.

Kun ilmastonmuutos etenee, odotettavissa on, että myrskyt ja muut sään ääri-ilmiöt voimistuvat. Ne vaikuttavat viljelyyn myös Suomessa. Esimerkiksi viljelykierrolla ja kasvivalinnoilla voi pyrkiä turvaamaan satoa.

Hakola arvioi, että tulevina vuosina myös täsmäviljely ja täsmäkasvatus voivat olla yksi tapa tehokkaampaan tuotantoon. Samoin apua voi olla tietokonepohjaisista ratkaisuista ja automaatiosta.

Myös kannattavuus on ajankohtainen kysymys. Tuotantotaso on pysynyt melko samalla tasolla, mutta tilojen määrä laskee tasaista tahtia. Samalla jäljelle jäävien tilojen koko kasvaa. Tämä kehityssuunta on jatkunut Hakolan mukaan jo 20 vuoden ajan.

Sujuvaan maatilan arkeen kuuluu myös esimerkiksi myrskyihin tai muihin yllätyksiin varautuminen:

1) Onko tilalla varavoimaa, jos esimerkiksi sähkökatkos yllättää? Entä onko polttoainetta riittävästi? Esimerkiksi broilerikasvattamolla varavoimakoneet ovat tärkeä apu.

2) Eläintilan on tärkeä miettiä, miten vesihuolto järjestetään, jos vedentulo katkeaa yllättäen.

3) Jos pelastuslaitoksen avulle on tarvetta, osaatko selittää, mikä sijaitsee missäkin?

Teknologia yleistyy tiloilla, ja keskeistä on miettiä myös kyberturvallisuutta. Onko tilalla käytössä yksi reititin? Käytetäänkö samaa laitetta pelaamiseen ja tuotannossa keskeisten laitteiden toimintaan?

Valtio mukana

Myös valtio varautuu riskeihin eri keinoin. Tärkeää on esimerkiksi kasvinjalostus. Töitä kestävien kasvien eteen on tehty vuosikymmenten ajan ja työ jatkuu edelleen.

– Pyritään löytämään ja kehittämään sellaisia lajikkeita meille tyypillisistä viljelykasveista, joilla on edellytyksiä menestyä muuttuvissakin olosuhteissa.

Myrskyihin varaudutaan puolestaan sähkön kaapelointijärjestelmillä. Niillä pyritään turvaamaan sähkön saanti myös myrskyissä, mikä on teollisuudelle ja alkutuotannolle tärkeää.

Myös Euroopan unioniin kuuluminen tuo suojaa.

– Perusjärjestelmä on vahva. Olemme osa EU:ta ja sisämarkkinoita ja sillä tavalla turvataan kaupallista liikennettä ja tavaroiden liikkuvuutta rajojen yli.