Jotain olisi tehtävä, jotta maitotilan toiminta voisi jatkua. Sen laajentaminen ei onnistuisi omin voimin. Näin pohti keskikokoista maitotilaa vaimonsa kanssa pyörittävä Antti-Lassi Tikka vuonna 2010.

Samoihin aikoihin hän kävi ystävänsä Markku Siposen kanssa keskusteluja siitä, voisiko maitotilan arjen jakaa muiden tilallisten kanssa.

Reilu vuosi myöhemmin kevyestä keskustelusta oli kehkeytynyt päämäärä. Tikka ja hänen ystävänsä lähtivät suunnittelemaan osakeyhtiömuotoista yhteisnavettaa.

– Kiuruvedellä on yksi maitotila, joka on toiminut avoimena yhtiönä pitkään ja hyvin. Se toimi meille referenssinä ja esimerkkinä, että näin voi tehdä. Kuvio ei siis ollut aivan vieras.

Aluksi tilalliset pohtivat, millä kokoonpanolla he lähtisivät rakentamaan yhteisnavettaa. Kumpainenkin kävi jo tuolloin päivätyössä, joten heidän osuutensa tilan hoidosta jäisi siis rajalliseksi.

Kun mukaan saatiin kolmas kiinnostunut tilaa pitävä pariskunta, osakkaat olivat kasassa.

– Pariskunta toi mukanaan tarvittavaa työvoimaa. Palaset loksahtivat kohdilleen, ja prosessi lähti etenemään joutuisasti.

Yhdessä käydyt keskustelut auttoivat kartoittamaan tilallisten omia arvoja ja tapoja hoitaa tilan töitä. Tikka painottaa, että osakkaiden kemioiden on kohdattava.

Suunnitelmat kirkastuivat paperille

Alkukeskusteluja seurasi sopimusvaihe, jossa osakkaat kävivät läpi ProAgrian yritysasiantuntijan kanssa käytännön asioita – myös ikäviä tilanteita, joihin ei välttämättä ole ajatellut joutuvansa. Avioero, tapaturma tai kuolema saattavat kaikki muuttaa yhteisnavetan toimintaa.

Osakassopimukseen määriteltiin, millaiset roolit osakkailla on yhteisnavetan arjessa. Prosessin aikana käytiin läpi myös uuden navetan rakennuspaikkaa sekä jäljelle jäävien maatilarakennusten kohtaloa.

– Navetan rakentamisessa oli muutamia perusperiaatteita. Sitä ei tehdä kenenkään pihaan, vaan sen pitää olla ”ei kenenkään -maalla”. Ihan sillä, ettei kenestäkään ala tuntua, että tämä on minun navettani, kun se on minun pihassani, Tikka kertoo.

Myös maaperä ja peltologistiikka vaikuttivat Kiuruvedelle rakennetun navetan lopulliseen sijaintiin. Milkkivei Oy perustettiin vuonna 2012, ja uusi 3 000 neliön navetta valmistui lokakuussa 2013. Sinne siirrettiin osakkaiden omat karjat sekä yksi ostokarja.

Puoli vuotta myöhemmin sen toiminta oli täydessä laajuudessa ja navetta täynnä. Lypsylehmien määrä nousi nopeasti 200:een.

Toimiva arki syntyy yhteisvoimin

Milkkivei Oy on nyt toiminut kolme ja puoli vuotta. Jokaisella viidestä osakkaasta on oma vastuualueensa.

Kaksi osakkaista vastaa karjanhoidosta, yhden vastuulla ovat pellot ja neljäs hoitaa tukiasiat. Päivätyönsä ohessa Tikka vastaa tilan taloudenhoidosta.

– Kun vastuualueet on jaettu, jokainen voi keskittyä pienempään sektoriin ja kehittyä siinä. Kaikkien ei tarvitse hallita kaikkea. Se on selkeä vahvuus.

Osakkaat tekevät päätökset ja ratkovat ongelmat yhdessä. Kerran kuussa he pitävät palaverin, jossa käydään yhtiön asioita läpi.

Yhdessä tekeminen on tuonut selvän rytmityksen arkeen, koska työvuorot ja vastuualueet jakavat työtaakkaa. Myös lomailu on mahdollista. Silloin työnteosta voi irrottautua täysin.

Samanhenkisille tekijöille ratkaisu on ollut toimiva, eikä kukaan viidestä osakkaasta ole haaveillut Tikan mukaan takaisin vanhaan.

Yhteisyritykset kiinnostavat nuoria

Suomessa on yhteensä 50 000 maatilaa, ja niistä noin 800 on osakeyhtiöitä, kertoo ProAgrian yritysasiantuntija Juhani Paavilainen.

Valtaosa maatilojen yhtiöittämisistä on niiden yhtiömuodon muutoksia. Pienempi siivu on puolestaan yhteisyrityksen perustamisia.

Kummassakin tapauksessa yksityishenkilöiden varallisuus erotetaan yhtiömuotoisen maatilan varallisuudesta. Osakkaille maksetaan palkkaa ja niin sanottua alemman verokannan osinkoa.

Yhteisyrityksen kokonaispääoman tarve määritellään jo etukäteen, jotta talouden suunnittelu ja siirtymä uuteen ovat helpompia.

Yhtiöittäminen ei ole mikään nopea prosessi. Varsinkin yhteisyrityksissä sopimusvaihe haukkaa Paavilaisen mukaan noin 60 prosenttia koko ajasta. Vaiheen on tarkoitus varmistaa, että kaikki ymmärtävät, mihin he lähtevät mukaan.

Yhtiöittämistä harkitsevia Paavilainen vinkkaa tutustumaan ProAgrian hallinnoimaan Yhtiöwikiin‍.

Erityisesti nuoret, koulutetut viljelijät ovat olleet hänen mukaansa kiinnostuneita yhteisyrityksistä. Myös Tikka uskoo, että yhteisnavettojen suosio kasvaa tulevien vuosien aikana.

– Nyt on mennyt trendi sellaiseksi, että pitää olla niin isoa. Monella tilalla ei ole rahkeita riittävään kokoluokkaan muuten kuin yhdistämällä voimat. Pienten karjojen tilojen on enää vaikea hypätä sellaiseen kokoluokkaan, joka olisi kilpailukykyinen.