Laivalla Tallinnaan ja sieltä kohti Länsi-Virossa sijaitsevaa Lihulaa. Sen kylälle on matkaa reilu sata kilometriä. Sieltä ei ole enää pitkälti perille, virolaiselle Maahariat Oy:n viljatilalle.

Reitti on tullut Mouhijärvellä Pirkanmaalla viljatilaa pitävälle Juha Rauvalle tutuksi. Viime vuonna hän kävi tilalla 13 kertaa.

Rauva on ollut nyt neljän vuoden ajan yksi virolaistilan kolmesta suomalaisesta osakkaasta. He kaikki asuvat Suomessa ja ohjaavat tilan toimintaa kotimaasta käsin.

Mutta mikä sai hänet suuntaamaan katseensa ulkomaille ja lähtemään mukaan virolaiseen viljatilaan?

Rauvan mukaan syynä oli se, että kotimaassa peltohehtaarit ovat käyneet vähiin ja myynnissä olevan maan hinta on karannut käsistä.

– Maan saaminen on aika vaikeaa, Rauva tiivistää.

Hänen tuttavapiirissään oli myös tilallisia, jotka olivat osakkaina virolaisissa osakeyhtiöissä. Sitä kautta hän sai hieman kosketuspintaa kahden tilan pyörittämiseen eri maissa.

Virossa oli myös maana tiettyä tuttuuta.

– Viroon vetivät läheinen sijainti ja ajatus siitä, että kieli olisi helppo, Rauva kertoo.

Päätös lähteä viljatilalliseksi ulkomaille ei ollut hetken mielijohde, vaan Rauva ehti pohtia asiaa usean vuoden ajan. Hän kävi myös tutustumassa Virossa useaan maatilaan.

Sopiva tila löytyi kuitenkin sattumalta erään tutun suomalaisen viljelijän kanssa jutellessa.

Tähän tilaisuuteen Rauva päätti tarttua.

Kaksi viljatilaa, kaksi kulttuuria

Kun puhutaan kahden maatilan toiminnan yhdistämisestä eri maissa, on hyvä lähteä siitä liikkeelle, että Rauvan tilat ovat itsenäiset yksiköt. Niillä on kummallakin omat viljelysuunnitelmat, ja hankinnat ovat tilakohtaiset. Tuotettu vilja menee kummassakin maassa niiden omille markkinoille. Myös verot hän maksaa maakohtaisesti.

– Käytännön viljelyn tietopuoli on se, josta hyötyvät molemmat tilat, Rauva kertoo.

Tiedon lisäksi tilojen välillä ei vaihdu muuta.

Ja vaikka Suomi ja Viro sijaitsevat maantieteellisesti lähellä toisiaan, arkinen työ on nostanut esiin joitain konkreettisia eroja.

Virossa asiat hoidetaan usein kasvotusten, mikä vaatii tilalliselta läsnäoloa. Tilan arki on muutenkin hieman erilaista. Virolaisella osakeyhtiöllä on vuokrapellot mukaan laskien 1 050 hehtaaria viljelyalaa. Määrä on lähes viisinkertainen Rauvan kotimaan noin 220 hehtaarin tilaan verrattuna.

Osittain suurten peltokokojen taustalla on Viron erilainen maatalouspolitiikka. Maataloustuet ovat pienemmät kuin Suomessa, ja siksi peltoa tarvitaan enemmän. Virossa konekanta on Rauvan arviolta myös hieman uudempaa ja tyypillistä on, että koneet on liisattu.

Kotimaassa saatavan viljelyneuvonnan kaltaisia palveluita ei juuri ole, vaan tietoa saa usein suoraan kauppaliikkeiltä.

Tere päevast! – Eestiä Pirkanmaan pelloilla

Mutta kuinka kahden tilan arjen yhdistäminen on ylipäätään onnistunut? Etämaatilan pito ei ole helppoa, mutta Rauvan mukaan onnistumisen avain on tiivis yhteydenpito.

– Soittelen tilalle päivittäin. Teen kotitilan ja metsäkonefirman töitä samalla, kun puhun puhelimessa. Jos aamulla huomaan, ettei handsfree ole mukana, melkein on parempi palata hakemaan se. Se on nykypäiväisen maanviljelijän ja koneyrittäjän tärkeimpiä työkaluja.

Viron viljatilasta vastaa paikallinen pariskunta, jonka apuna töitä hoitaa yksi vakituinen ja yksi osa-aikainen työntekijä. Yhteydenpito heidän kanssaan hoituu viroksi, joten kielen perustaidot ovat tarpeen. Englantia tilan työntekijät eivät nimittäin ymmärrä. He ovat tärkeä osa tilan toimivaa arkea.

– Onneksi tilanhoitajan vaimo huolehtii paperitöistä. Jos miettii EU-byrokratiaa, niin se on vaikeaa vieraalla kielellä. Ei näitä töitä pysty hoitamaan itse, vaikka kuinka kävisi kielikurssin. Kyllä tällainen henkilö on välttämätön.

Hyvän yhteydenpidon lisäksi virolaisella maatilalla on käytävä säännöllisesti. Näiden matkojen aikana Rauva käy tilan työntekijöiden kanssa läpi ajankohtaisia käytännön asioita: Milloin kylvöt tehdään ja vaatiiko jokin asia korjaamista?

Hänen mukaansa osa Virossa kovaa bisnestä tekevistä suomalaistilallisista on myös muuttanut pysyvästi ulkomaille. Hän ei kuitenkaan ole suunnitellut tekevänsä niin.

Tavoitteena Rauvalla ja muilla osakkailla on nostaa viljayhtiö kymmenessä vuodessa Viron parhaiten menestyvän tilaneljänneksen joukkoon.

Tila Virosta – Mitä kannattaa huomioida

1. Hyvä tiimi

Tilan hankinnassa Rauva koki hyväksi sen, että hän lähti ulkomaille toisten suomalaistilallisten kanssa. Hyvä osakasjoukko onkin tärkeä osa toimivaa etämaatilan pitoa. Siksi kannattaa miettiä, kenen kanssa haluaa käynnistää yhteistyön ulkomailla.

2. Keskustele kotona ja ulkomailla

Maatilan johtaminen etänä Suomesta käsin vaatii suomalaisosakkailta hyviä keskustelutaitoja ja tilan toiminnan suunnittelua. Myös ulkomailla toimiessa on hyvä miettiä jokaisen roolia tilan pyörittämisessä.

3. Älä hätiköi

Sopivan tilan etsintään kannattaa käyttää malttia ja aikaa. Kun kiinnostava tila löytyy, sitä on hyvä käydä katsomassa paikan päällä. Myös tilinpäätöksiin kannattaa tutustua huolella.

4. Pyydä apua paikallisilta tai toisilta suomalaistiloilta

Kun Rauva teki päätöksen tilan hankinnasta, hän oli muiden osakkaiden kanssa melko omillaan. Viranomaisapua he eivät saaneet, vaan koko prosessi eteni omalla painollaan. Myös tilan toiminta ulkomailla lähti muovautumaan hyvin omatoimisesti. Toisilta Viron suomalaisviljelijöiltä he ovat saaneet jonkin verran apuja. Rauvan kokemuksen mukaan erityisesti paikallinen henkilökunta on kullanarvoinen apu tilan toiminnassa.

– On pitkä tie voittaa heidän luottamuksensa. Kun on vieraassa maassa, täytyy pyrkiä kunnioittamaan paikallisia ja heidän tapojaan. Emme me voi tietyllä tavalla mennä heitä opettamaan.

5. Hintataso on alhaisempi Virossa, mutta kilpailua riittää

Viroon mielivää Rauva muistuttaa myös siitä, että vaikka maan hintataso on Suomea alhaisempi, peltohehtaareista joutuu maksamaan. Säästöt tulevat tarpeeseen, jos mielii ulkomaille.

– Ei se mitään kullan vuolentaa ole.

Tulosta on tehtävä samalla tavalla kuin kotimaassa.

​

Jutun kuvat ovat Juha Rauvan kuva-arkistosta.