Maatalouden teknologinen kehitys lypsyrobotteineen ja automaattiohjauksineen on ollut viime vuosina nopeaa. Työn tuottavuuden parantaminen on välttämätöntä jatkossakin.

– Yksittäisen viljelijän hoitama pinta-ala kasvaa edelleen. Pitää löytää keinot siihen, kuinka isommat peltoalat pystytään hoitamaan nykyistä tehokkaammin. Myös yhteiskunnan vaatimukset tuotannon vastuullisuutta, eettisyyttä ja ympäristöystävällisyyttä kohtaan kasvavat. Tietotekniikka tarjoaa välineet selviytyä molemmista haasteista, Koneviesti-lehden päätoimittaja Eemeli Linna näkee.

Hänen mielestään maatalousteknologian viimeaikainen kehitys on ollut ilahduttavaa. Täsmäviljely ja traktoreiden automaattiohjaus ovat hyviä esimerkkejä tuotannon tehostumisesta.

– Ajo-opastimien ja automaattiohjauksen ansiosta päällekkäin ajo jää pois, jolloin tuotantopanoksia säästyy helposti 10–15 prosenttia. Tällä on huomattava merkitys tuotannon kannattavuudelle ja myös ympäristölle.

Tähän asti hintaa ja osaamisen puutetta on pidetty esteinä täsmäviljelyn etenemiselle.

– Enää hinta ei ole esteenä, sillä ajo-opastin on vain muutaman tonnin kilke. Vanhaankin traktoriin voidaan asentaa helposti automaattiohjaus ja koneesta saadaan taas moderni.

Teknologia on harpponut vahvasti eteenpäin myös karjasuojissa.

– Karjapuolella robottitekniikan kehittyminen on iso juttu. Ihmistä aikaisemmin kuormittaneet työt voidaan hoitaa nyt eläinystävällisesti. Lypsämisen lisäksi robotti mittaa lehmästä monia asioita, ja yrittäjälle jää enemmän aikaa eläinten käyttäytymisen ja hyvinvoinnin tarkkailuun, Linna sanoo.

Itsekulkevat traktorit pian pelloille

Traktoreiden käyttöaste oli pitkään hyvin matala, mikä hidasti teknologiakehitystä. Nyt käyttöasteet ovat nousseet ja urakkatraktoreihin tulee usein 1 500 käyttötuntia vuodessa.

– Kaikkia maatilan koneinvestointeja pitää puntaroida kustannus-hyötynäkökulmasta. On tiedettävä, mikä on koneiden käyttöaste ja mitä lisäarvoa kyseinen kone tuo tuotantoprosessiin, Linna painottaa

Autonominen eli itsekulkeva traktori tuo tehoa tuotantoon, kun yrittäjän aika ei kulu traktoria ohjatessa. Ensimmäisten autonomisten traktoreiden Linna arvioi olevan pelloilla jo viiden vuoden päästä. Esimerkiksi Valtra esitteli juuri kauko-ohjattavan traktorin ja siitä on hyvin lyhyt matka autonomiseen traktoriin. Sääntelykään ei ole este kehitykselle. Pellot voidaan helposti sulkea eikä itse kulkevista koneista ole vaaraa.

– Uskon, että traktorit säilyvät silti nykyisenlaisia ja -kokoisina. Moottori- ja voimansiirtotekniikkaan ei tehtäne muutoksia, jotta olemassa olevat työkoneet sopivat uusiinkin traktoreihin. Dieselmoottorin polttoaine voi muuttua biopohjaiseksi ja sähköä tulee mukaan voiman tuottoon. Pieniin peltorobotteihin en usko, sillä niille pitäisi rakentaa kokonaan oma työkoneketjunsa.

– Autonomiset traktorit pystyvät keräämään myös suuren määrän dataa esimerkiksi mittaamalla traktorin vetovastusta ja kasvustoa sekä skannaamalla maaperää. Automaattisella datan keruulla pystytään täsmentämään viljelytoimia.

Peltoihin aletaan myös upottaa antureita, jotka mittaavat kasvuoloja, kuten kosteutta, lämpötilaa, happamuutta ja ravinteita. Lentävät laitteetkin tulevat tiloille analysoimaan kasvustoja. Kaikista eri lähteistä kerätyt tiedot yhdistetään maatilan tuotannonohjausjärjestelmään, joka ehdottaa tarvittavia viljelytoimia. Päätöksen työkoneiden liikkeelle laittamisesta tekee jatkossakin yrittäjä.

Tiedon kerääminen edistää myös suomalaisten maataloustuotteiden menekkiä, sillä tuotteen ja raaka-aineen alkuperä on helppo todentaa ja tieto tuotantotavoista, esimerkiksi kasvinsuojeluaineiden ja antibioottien käytöstä, on tallessa.

Itsekulkevat traktorit säilynevät nykyisten traktoreiden kokoisina, jotta olemassa olevat työkoneet sopivat myös niihin.

Tekoäly työkaveriksi

Tekoäly tulee vahvasti mukaan maatilan ohjausjärjestelmiin.

– Tulevaisuuden tuotannonohjausjärjestelmä voi yhdistellä lypsyrobotilta ja nurmikasvustosta saatavaa tietoa ja säätää niiden perusteella automaattisesti appeen koostumusta. Ape valmistuu ja se jaetaan eläimille automaattisesti. Yrittäjälle jää siten valvojan rooli, Linna kuvailee.

– Yrittäjällä on tietokoneessaan tai matkapuhelimessaan tilan käyttöliittymä, josta hän pystyy ohjaamaan kaikkia maatilan toimintoja ja tuotantoprosesseja. Mikään ei korvaa kuitenkaan sitä, että ihminen on vuorovaikutuksessa esimerkiksi tuotantoeläinten kanssa ja havainnoi niiden käyttäytymistä. Myös kasvustoja pitää analysoida silmämääräisesti.

Maanviljelijän on jatkossakin tiedettävä eläinten ja kasvien biologian ja maaperän fysiologian perusteet. Näiden taitojen tarve ei häviä mihinkään. Niiden päälle tulevat talouden ja tietoteknisen osaamisen vaatimukset.

Eemeli Linna luottaa maatalousteknologiseen osaamiseen Suomessa.

– Kaupalliset toimijat kehittävät yhdessä tutkijoiden kanssa teknologiaa ja osaamisemme on kansainvälisestikin huippuluokkaa. Jo sekin, että meillä on neljä vuodenaikaa, asettaa kovat vaatimukset tekniselle osaamiselle.

Maaseudun tietoliikenneyhteyksiä Linna ei näe teknologian kehittymisen esteeksi, sillä senttimetrien tarkkuus täsmäviljelyssä toteutuu jo nyt. Tukiasemien määrää saatetaan kuitenkin joutua lisäämään.

Lue myös:

Kasvutunneleita ja poimintarobotteja? Hyvä kysyntä vauhdittaa marja-alan kehitystä‍

Tällainen on maatilojen arki vuonna 2030‍