Vuonna 2014 Sirpa Levonperä oli väsynyt. Verenpaine oli koholla ja epämääräinen ahdistava olo ei jättänyt rauhaan. Graafikon työ isossa konsernissa oli vähitellen muuttunut taakaksi, joka otti enemmän kuin antoi.

– Työhön oli alkanut yhä enemmän tulla palavereita ja muuta lisähommaa perinteisen graafikon työn rinnalle. Oma olo oli näköalaton ja kaikki tuntui harmaalta, hän kuvailee.

Mielessä iti ajatus irtiotosta. Aina mukana kulkenut valokuvaus alkoi vetää yhä enemmän ja kun oma olo alkoi olla riittävän huono, Levonperä teki päätöksen freelanceriksi siirtymisestä. Pöytälaatikosta löytyi opiskeluaikana perustettu toiminimi. Nyt oli aika pyyhkiä pölyt papereista ja suunnata sitä kohti.

Työhuoneen vuokraaminen yhteisöstä oli hyvä päätös

Alkuvaiheessa Levonperä teki töitä kotoa käsin. Aika pian työyhteisön puute alkoi kuitenkin tuntua.

– Valokuvaajan työssä kohtaamiset tapahtuvat lähinnä kuvauskeikoilla. Silloin jää helposti liian yksin. Joillekin se sopii, mutta itselleni työhuoneen vuokraaminen oli hyvä päätös.

Unelmien työyhteisö löytyi työhuoneita välittävän Mushrooming-palvelun kautta. Studio Teurastamolla toimii samassa tilassa myös muita alan ihmisiä: valokuvaajia, graafikoita ja valosuunnittelijoita. Levonperän arkeen työyhteisö on tuonut iloa, kannustusta ja uusia mahdollisuuksia.

– Välillä tulee työtarjouksia, kun joku hihkaisee viereisen pöydän äärestä, että voisitko hoitaa tällaisen. Se on toki hienoa, mutta vielä paljon tärkeämpää on itselleni ollut henkinen puoli: kun ympärillä on samaa työtä tekeviä hyviä tyyppejä, se antaa tosi paljon.

Valokuvaajana Levonperä arvostaa myös mahdollisuutta studion vuokraamiseen.

– Oma työni on pääasiassa yritys- ja lehtikuvaamista, jolloin menen itse paikan päälle. Mutta jos tarvitsen studiotiloja, pystyn vuokraamaan ne kertamaksulla.

​

Sisustussuunnittelun opinnot kasvattivat verkostoa

Kolmanneksi kivijalaksi graafikon työn ja valokuvauksen lisäksi Levonperän yritystoimintaan löytyi sisustussuunnittelu.

– Kun olin lapsi, isälläni oli aina taloesitteitä, joissa oli pohjapiirustuksia. Tykkäsin tutkia niitä ja hahmotella sormellani, miten missäkin asunnossa käveltäisiin. Kun muutama vuosi sitten teimme kotona ison remontin, ajattelin, että haluan tehdä tätä muillekin.

Sisustusakatemia osoittautui hyväksi paikaksi rakentaa verkostoja. Kun opinnot olivat kasassa, Levonperä ja neljä muuta alan ammattilaista löivät hynttyyt yhteen Hope Design -brändin alla.

– Teemme kimpassa sisustussuunnittelua ja konsultaatiota, pari muuta tekee stailausta ja minä valokuvausta. Koulu toi elämään todella mielenkiintoisia ihmisiä, joiden kanssa on hyvä tehdä töitä.

Irtiotto ei kaduta ja oma työpaletti tuntuu hyvältä. Yhden asian Sirpa Levonperä tekisi kuitenkin nyt toisin.

– Jos nyt aloittaisin yrittäjänä, ottaisin vielä paljon rohkeammin yhteyttä ihmisiin. Muistuttaisin, että täällä olen ja tällaisia asioita teen. Omien verkostojen aktivoiminen kannattaa tehdä reippaasti ja turhia kainostelematta!

Lue lisää Sirpa Levonperän töistä superuniikki.com-blogista‍