Mia Siemannin vanhemmat erosivat, kun hän oli 10 vuotta. Jo silloin Siemann, nyt 37, tottui elämään äidin ja siskon kanssa kädestä suuhun. Tämä ei muuttunut, kun Siemann muutti omilleen puolisonsa kanssa. Hän ja aviomies kävivät pätkätöissä eri aloilla ja asuivat edullisesti kaupungin vuokra-asunnossa. Tulot olivat epäsäännöllisiä.

– Tehtiin niitä hommia, mitä saatiin. Kodin sisustus oli sellainen yksi risti kaksi, sillä huonekalut tulivat aina sukulaisilta, kun ei niihin ollut itsellä varaa.

Auto oli vanha rämä ja Siemann teki miehelleen aina eväät töihin, kun tämän työkaverit kävivät lounaspaikoissa. Kelan sosiaalituet auttoivat Siemannin mukaan merkittävästi, kun lapset syntyivät.

– Laskettiin joka penni. Joka kuukausi käytiin läpi, mitä laskuja voidaan maksaa ja mitä pitää siirtää, Siemann kertoo perheen arjesta tuolloin.

Kerran perhe teki ulkomaanmatkan Turkkiin, koska sen pystyi maksamaan osamaksulla, vähän kerrallaan. Muuten arki oli tasaista selviytymistä.

Itsensä työllistäjä

Kun kuopuksesta saatava kotihoidon tuki oli loppumassa, Siemann mietti, mihin hän menisi töihin.

Hän ei ollut opiskellut oikeastaan mitään ja se hieman rajoitti. Sitten Siemann tajusi, että oli oikeastaan aina halunnut yrittäjäksi.

– Ukillani oli yhden miehen öljypoltinhuolto ja minusta oli ihanaa käydä autolla hänen kanssaan asiakkaiden luona, Siemann kertoo.

Hän huomasi, että kotityöpalvelualan kysyntä oli nousussa silloin ja päätti kokeilla sitä yrittäjänä.

Siemann haravoi tietoa: mitä yrityksen perustaminen vaatii‍, mistä saa Y-tunnuksen ja kuinka kirjanpito tulisi hoitaa. Sitten hän laittoi lapset päiväkotiin ja perusti yrityksen. Puolen vuoden päästä Siemannin piti palkata jo ensimmäinen työntekijä, koska töitä oli niin paljon.

Yrittäjyys toi tunteen pärjäämisestä

Yhtäkkiä Siemannin talous ei ollut tiukkaakin tiukemmalla, kuten nuorempana.

– Muistan, kun ostin keittiöruokaryhmän, josta olin haaveillut monta vuotta. Nämä ovat minun itse ostamiani tavaroita ja olen voinut valita mitä haluan, hän kertoo ajatelleensa onnellisena.

Yrityksen pyörittämisen lomassa Siemannin elämä muuttui ulkoisesti ja sisäisesti.

– Yrityksen myötä aloin jotenkin vahvistua. Sain itseluottamusta ja huomasin, että minusta on johonkin. Sain asiakkaita ja olin luotettava. Tuli hieno tunne, että hallitsen tämän!

Pari vuotta sitten Siemann myi yrityksensä pois noin yhdeksän vuoden toiminnan jälkeen.

Vuosiin mahtui myös avioero ja sitä seurannut yksinhuoltajan arki. Tästäkin kaikesta Siemann on selvinnyt.

– Huomasin ajattelevani, että ansaitsen parempaa. Halusin, että elämäni langat ovat omissa käsissäni. Kasvoin aikuiseksi, Siemann kertoo avioeroon johtaneista syistä.

Suunta löytyy, kun vaan tekee

Nyt Siemannin elämässä on taas sellainen vaihe, että hän etsii uutta suuntaa. Hän opiskelee oikeustieteitä Itä-Suomen yliopistossa ja palvelumuotoilua Lapin yliopistossa. Ensimmäinen tutkintokin, tuotekehittäjän erikoisammattitutkinto on hankittu. Aivan selvää ei ole mitä hän haluaisi töikseen tehdä tulevaisuudessa, mutta hän uskoo, että se selviää kyllä.

– Luotan siihen, että kun tekee asioita, joista on oikeasti kiinnostunut, niin niistä saa leivottua jotain.

Lisäksi Siemann tekee osa-aikatöitä asiakaspalvelun parissa. Aikaa jää myös vapaaehtoistyölle: hän auttaa rahavaikeuksien kanssa painiskelevia raha-asioiden neuvojana kirkon diakoniatyössä.

– Lähdin mukaan, koska tiedän miten musertavaa rahaongelmien kanssa painiskelu voi olla. Voin laskea ja pyöritellä numeroita toiselle ja ehkä tsempata samalla.

Mia Siemannin kolme neuvoa – talouden kohentuminen voi lähteä ajattelun muutoksesta

  1. Itseensä luottaminen on tärkeää. Kaiken oppii, minkä haluaa. Hyppää vaikka eri alalle. Yritä tunnistaa oma vahvuutesi. Mieti mitä haluat tehdä ja lähde sitä kohti.
  2. Vaikka on tiukkaa, siitä selviää, kun suunnittelee ja laskee. Voi olla ihan hyvä tajuta miten pienellä pärjää ja saada siitä onnistumisen tunteen, että saa ne vähäiset rahat riittämään.
  3. Rahalle ei kannata antaa sellaista valtaa, että se määrittelee elämän. Olisin toivonut, että minulle yksinhuoltajana olisi sanottu, että sinä pärjäät ja olet hyvä! Lapsella ei tarvitse olla kalleinta harrastusta tai uusinta puhelinta. Kodin tekevät kaikki muut asiat paitsi raha.

Lue myös: Luottotietonsa menettänyt Mikko: ”En ole viime vuosina uskaltanut haaveilla mistään”