Vastikään televisiosta tulleiden hiihtokisojen jälkeen sisälle ei voinut jäädä, vaan ladulle oli lähdettävä. Se kannatti: olo oli kuin lomalla. Ladut olivat huippukunnossa ja kulkivat kaiken lisäksi oman metsän läpi. Ihme, ettei hiihtämistä ole pantu verolle, Ilkka Partanen pohdiskeli, niin hauskaa se on.

Partanen on hiihdellyt samoja latuja pikkupojasta lähtien, eikä hän vieläkään ole kyllästynyt maisemiin. Hän näki päivänvalon Sulkavalla vuonna 1956 pienessä Kaunolan kylässä, joka on kuulemma yhtä kaunis kuin emopitäjäkin, tuo Savonlinnan kupeessa lymyävä muutaman tuhannen hengen kunta.

– Sulkavan kirkonkylä on oikea käpykylä. Vaakunaakin koristaa muutama käpy. Ne kuvastavat hyvänlaatuisia metsiä vesien ympäröimänä, Partanen vitsailee. 

Rakkaudesta taitaa hevonen potkia; Partanen on nimittäin vankkumaton paikallispatriootti. Hän arvostaa pienen paikkakunnan ominaisuuksia: Hiihtoladulla voi heittäytyä juttusille paikkakunnalle muuttaneiden tulokkaiden kanssa. Autolla voi hurauttaa suoraan kaupan eteen, eivätkä liikennevalot hidasta matkantekoa. Terveyspalveluihin saa helposti ajan.

– Täällä tuntee ihmiset, ja usein tervehditään tutut ja tuntemattomat.

Sulkavan soutujen järjestelyihin osallistuu satoja talkoolaisia. Ilkka Partanen on ollut mukana vuosikymmenet.

Jopa Sulkavan soudut ovat nykyisin paljon odotettu kesänhuipennus. Vaikka pojannaskalina hän vielä päivitteli tapahtuman aneemisuutta, niin pian hän jo istui itse lähtökuopissa airot käsissä. Kisakokemusta 58 kilometrin souturevohkasta Partalansaaren, Suomen toiseksi suurimman sisävesisaaren, ympäri on kertynyt lukemattomilta vuosilta.  

Joskus hän on tosin tyytynyt seuraamaan soutajien ahkerointia omalta mökiltään, joka sijaitsee samaisessa saaressa. Useimmiten hän on ollut paikalla virka-asussa poliisina.

Maanpuolustus lähellä sydäntä

Sulkava on Partaselle paljon muutakin kuin vettä ja veneitä, metsää ja hiihtolatuja.

Vuonna 2017 Suomen 100-vuotisjuhlavuonna reservinupseeri sai hattuunsa korean sulan, kun hänet valittiin vuoden sulkavalaiseksi. Juhlakalu uumoilee kunnian herunneen kunnan vireästä reserviupseeriyhdistyksen toiminnasta, jonka nokkamiehenä hän toimi yhdeksän vuotta.

Maanpuolustukseen on Sulkavalla helppo luoda elävä kiinnostus, sillä kunnan läpi kulkee sotien aikainen puolustuslinja Salpalinja ja sotilaita varten rakennettuja parakkeja on yhä asumuskäytössä.

– Koetamme yhdistyksessä muistuttaa jälkipolville, että itsenäisyys ei tullut ilmaiseksi ja sitä on syytä arvostaa, Partanen toteaa.

Vuoden sulkavalaisuuden taustalta löytyi muitakin perusteluja kuin aktiivisuus maanpuolustusasioissa. Innokas urheilija toimii yhä ratamestarina lempiharrastuksensa suunnistamisen parissa sekä kyseisen urheiluseuran luottamustehtävissä. Hän on edustanut paikallisten asioita myös Osuuspankin ja seurakunnan luottamustoimissa.

– Koti, uskonto ja isänmaa ovat aina olleet minulle tärkeitä.

Koko kylän poliisi

 Kylillä Partanen tunnetaan myös ammattinsa vuoksi. Poliisikoulun kasvatti palveli lähes koko uransa Sulkavalla poliisina. Ihmisten auttamisesta ei näytä pääsevän eroon eläkkeelläkään, mutta se tuntuu olevan osa tämän poliisi-ihmisen luontoa.

Eläkkeelle Partanen jäi 4.6.2014. Se oli hieno päivä reserviupseerille, sillä liput liehuivat tangoissa ympäri Suomenmaata puolustusvoimain lippujuhlan kunniaksi. 37 vuotta oli hurahtanut lain ja järjestyksen ylläpitäjänä.

– Alun perin ei ollut tarkoitus, että tulen poliisiksi kotipaikkakunnalle. Olin muutaman vuoden Mikkelissä keskusrikospoliisissa, mutta sitten minua pyydettiin Sulkavalle. Ei tuntunut pahalle olla omassa pitäjässä nuorena poliisina, pikemminkin siitä oli hyötyä. Tunsin ihmiset ja paikat. Täällä poliisia kunnioitetaan, Partanen sanoo.

Pikku pitäjässä oli tavallaan naimisissa koko paikkakunnan kanssa. Työpäivä ei aina päättynyt virkaehtosopimuksen mukaisesti, vaan asiakkaita tuli nähtyä ja hankaliin tilanteisiin puututtua vapaallakin. Meno ei ole täysin entisestä muuttunut: ihmiset kantavat Partasen tietoon huoliaan vieläkin.

– Tutulle kerrotaan asioista suoraan, annetaan vihjeitä. Ei tästä ole kauaakaan, kun otin rattijuopon kiinni ja kutsuin poliisit paikalle.

Rauhanturvaajana Lähi-idässä ja Balkanilla

Siviilissä Partanen oli naimisissa nuoruudenrakkautensa Anne Partasen kanssa. 45 vuotta pariskunta kulki samaa tietä, kunnes puoliso menehtyi syöpään vajaa vuosi sitten. Sairastuminen muutti Partasen elämän. Eläkeläinen oli pari vuotta aiemmin saanut yllättäen kutsun Savonlinnaan ja myöhemmin Varkauteen rikospoliisin tehtäviin. Partanen olisi voinut jatkaa pestissään, mutta hän lopetti ollakseen vaimonsa tukena loppuun asti.

Pariskuntaa oli yhdistänyt moni asia, muun muassa molempien sukujen vahvat juuret Sulkavalle. Kotiseudulla on mummoloineen ja serkkuineen paikkansa myös neljän lapsen sydämessä. Yksi tytär, Hanna Partanen, on asettunut Sulkavalle perheineen.

– Hanna työskentelee toimittajana Sulkava-lehdessä. On tärkeää, että on oma kotiseutulehti. Luen aika tarkkaan kaikki jutut. Eniten minua kiinnostavat paikkakunnan historiasta ja toisaalta Sulkavan kehityksestä kertovat jutut.

Vaikka Partanen on aina osannut arvostaa juuriaan, niiden arvo kirkastui entisestään ulkomailla vietettyjen vuosien aikana. Veri veti YK:n rauhanturvatehtäviin Etelä-Libanoniin, Syyriaan ja Israeliin 90-luvulla. Mukaan lähti koko perhe. Kaukokaipuu iski myöhemmin uudestaan Balkanin sotien päätyttyä.

– Kosovossa olin vuoden verran poliisin neuvonantajana. Tehtävänä oli kouluttaa Kosovon poliisivoimia.

Lähi-idän kulttuuri otti Partasen pihtiotteeseen. Hän on järjestänyt matkanjohtajana patikkamatkoja Israeliin ja Jordaniaan jo kymmenen vuoden ajan. Jos vain koronapandemia hellittää, uusi matka olisi suunnitteilla loppuvuodelle. Matkaa odotellessa Partanen voi lohduttautua lehteilemällä reissuista laatimaansa kuvakirjaa, jonka hän kokosi ystävälleen 50-vuotislahjaksi.

Kirjasen sivuilla kohoavat upeat Petran kalliokaupungin seinämät. Niiden viertä voi kuljeskella mielessään pakkasen paukkuessa kodin nurkissa. Israelissa voi pulahtaa Punaiseenmereen, Sulkavalla vaikkapa tyttären kodin edessä avautuvan Uitonvirran avantoon. Partanen on kotonaan molemmissa maisemissa.

Haaveiletko kodista synnyinseudullasi? Katso myytävät asunnot OP Kodin sivuilta.

Lue myös:

Kakkoskodista löytyi rauha ja hiljaisuus

Pätsin perhe asuu kaukana kaikesta - 40 kilometriä kouluun ja kauppaan