Kymmenisen vuotta sitten tuusulalaiset Veikko ja Kaisa Seuna huomasivat paikallislehdessä kiinnostavan myynti-ilmoituksen. Tuusulan kunta oli laittamassa omistamiaan kiinteistöjä yleiseen tarjouskilpailuun, ja joukosta yksi kiehtoi Seunoja erityisesti.

Vuonna 1924 rakennettu vanha pieni kyläkoulu, upea hirsirakennus, oli jäänyt tyhjilleen. Koulukäyttö rakennuksessa oli loppunut 1970-luvulla, jonka jälkeen se oli remontoitu paritaloksi.

Pariskunta oli pidemmän aikaa etsiskellyt sopivaa omakotitaloa, jota voisi remontoida mieleisekseen ja jossa olisi iso piha myös koiran pitämiseen.

– Ajatus siitä, että olisi oma tupa ja oma lupa, pyöri mielessä. Päätimme tarttua hirsikouluun heti, Veikko Seuna, 73, ja Kaisa Seuna, 66, muistelevat.

Pariskunnan tarjous hyväksyttiin ja heistä tuli onnellisia talonomistajia.

Talokauppojen aikaan Seunat olivat vielä työelämässä. Veikko Seuna jäi eläkkeelle pian talon oston jälkeen, Kaisa Seuna pari vuotta sitten.

Kaikki remontit tehdään itse

Seunojen kotona on sittemmin riittänyt projekteja. Talossa oli tehty aiempina vuosikymmeninä joitakin remontteja, joiden jäljiltä talo oli kohtalaisessa, mutta ei ihan sellaisessa kunnossa kuin omistajat halusivat. Lisäksi paritalo piti muuttaa yhden perheen asunnoksi.

– Jos olisi tiennyt, mitä tulee eteen, olisi ehkä harkinnut pari kertaa, Veikko Seuna sanoo naurahtaen.

Lähes satavuotiaassa 115-neliöisessä rakennuksessa on jatkuvasti jotain tehtävää. Parhaillaan Veikko Seuna korjaa vintin rappusia ja eristeitä. Haastatteluhetkellä paikalle kurvaa rekka, joka tuo pihaan sepeliä.

Vuosien varrella taloa on muun muassa eristetty lisää ja se on maalattu ulkoa. Peltikatto on uusittu, rakennuksen ympäri on kaivettu salaojat ja pihaan rakennettu autokatos. Vanhaa öljylämmitystä ollaan parhaillaan muuttamassa maalämpöön.

Seunat ovat tehneet ison osan remonttitöistä itse.

– Paikkoja on remontoitu vanhaan malliin. Esimerkiksi sisällä seinät oli pinnoitettu levyillä, mutta halusimme hirsien näkyvän, joten kaivoimme hirsipinnat näkyviin, Kaisa Seuna kertoo.

Sen sijaan tupaan, joka on entinen luokkahuone, tehtiin nykyaikainen keittiö. 3,4 metriä korkea tupa pääsee nyt komeasti oikeuksiinsa.

Veikko ja Kaisa Seuna haluavat, että kotona on tilaa touhuta omalla pihallaan.

"Vanhan talon pitämisestä saa hyvää hyötyliikuntaa”

Veikko ja Kaisa Seunalle on tärkeää, että kotona on paljon tilaa ja tekemistä.

– Onneksi olemme sen verran hyvässä kunnossa, että jaksamme tehdä hommia. Itse tykkään tehdä käsillä kaikennäköistä, enkä koko aikaa jaksa vain lukea tai käydä lenkillä, Kaisa Seuna pohtii.

– Ja tietysti pienten lastenlasten kanssa on helppo touhuta isolla omalla pihalla.

Veikko Seuna ymmärtää, että isossa vanhassa omakotitalossa asuminen voi käydä vanhemmalla iällä joillekin taakaksi. Hän kuitenkin pitää fyysisistä töistä, jota vanha talo tuo tullessaan.

– Virike on ehkä väärä sana, mutta vanhan talon pitämisestä saa hyvää hyötyliikuntaa ja tulee tehtyä hyödyllisiä töitä, Veikko Seuna sanoo ja lisää, että Kaisa on taloudessa se, joka pilkkoo ja pinoaa polttopuut.

– Olen käyttänyt kodistamme termiä loppusijoituspaikka. Moni ikäisemme omakotiasuja pohtii, pitäisikö hyvissä ajoin varautua siihen, että ei itse pysty tekemään kaikkea, vai sinnitellä talossaan viimeiseen asti. Meillä jälkimmäinen vaihtoehto on todennäköinen.

Isossa talossa oli liikaa siivottavaa ja kuluja

Kari Vuorenpää, 73, tekee parhaillaan lähtöä sähköpyörälenkille kotonaan Liedossa. Vuorenpää on asunut puolisonsa Mirja Vuorenpään, 71, kanssa reilun vuoden ajan upouudessa kerrostalokolmiossa lähellä Liedon keskustaa, josta on lyhyet matkat niin palveluiden äärelle kuin lenkkimaastoihin.

Pariskunnan edellinen koti oli 115-neliöinen omakotitalo, jonka he ostivat vuonna 1970.

– Asuimme siinä kaikkiaan 49 vuotta ja viihdyimme hyvin, pariskunta kertoo.

Vuosien varrella perhe kasvoi nelihenkiseksi. Kun Vuorenpäiden poika ja tytär kasvoivat aikuisiksi ja muuttivat kotoa pois, pariskunta jäi asumaan taloon kaksin.

Kolmisen vuotta sitten Mirja Vuorenpää teki miehelleen ehdotuksen: Muutettaisiinko kerrostaloon? Omakotitalo oli Mirja Vuorenpään mielestä kahdelle liian iso, ja sen siivoaminen kävi hänelle turhan raskaaksi. Monta huonetta oli tyhjillään ja ylläpitokulut isot.

Kari Vuorenpää kuitenkin jarrutteli.

– Myös minulla selkä oli alkanut vihoitella pihatöissä. Silti pelkäsin, että en saisi aikaa kulumaan kerrostalossa.

"Asumme tässä loppuun saakka"

Eräänä päivänä Kari Vuorenpää huomasi sauvakävelylenkillään lähellä vanhaa kotia valotaulun, jossa mainostettiin paikalle rakennettavaa asumisoikeustaloa. Hän alkoi selvitellä, miten asumisoikeusasuminen käytännössä toimi.

Asiat etenivät, ja vuosi sitten Vuorenpäät muuttivat kerrostalokolmioon.

Omakotitalo meni kaupaksi ensimmäisellä näytöllä. Omille lapsille sitä ei edes harkittu myytävän, sillä Vuorenpäiden lapsilla on jo omat talot toisaalla.

– Luopuminen vanhasta kodista ei ollut haikeaa vaan enemmänkin helpottavaa. Vain naapureita jäi ikävä, mutta he asuvat onneksi vain kilometrin päässä ja vierailemme puolin ja toisin.

Nyt Vuorenpäät nauttivat 69,5-neliöisen asunnon helppoudesta. Harrastuksiin jää enemmän aikaa kuin omakotitalossa asuessa.

– Se aika, mikä ennen meni kotitöihin, kuluu nykyään vaikka pyörälenkeillä. Viimeksi tein 50 kilometrin lenkin. Luen paljon kirjoja, ja olemme myös kovia katsomaan telkkaria, Kari Vuorenpää kertoo.

Puolta pienempään uuteen kotiin muutettiin vanhasta vain tarpeellisimmat ja rakkaimmat tavarat. Mirja Vuorenpää ei ikävöi isoja siivousurakoita. Uusi koti on imuroitu vartissa. Jos Kari Vuorenpää tulee into tehdä pihahommia, hän menee möyrimään pariskunnan mökille Kustaviin, jonne on kotoa noin 90 kilometrin matka.

– Olemme tosi tyytyväisiä. Tässä asumme loppuun saakka, pariskunta toteaa.

Lue myös:

Eläkeläinen Juhani Anttila muutti vaimonsa kanssa pienempään taloon: ”Oli mukava lähteä vähemmille talkkarihommille”

Isä kuoli, äiti jäi asumaan vanhaan kotiin – kuka maksaa kiinteistön kustannukset?