Sisustusarkkitehti Tero Pennasen 3 tärkeintä kotia: "Sanoin heti eteisessä, että me ostetaan tämä"

Sisustusarkkitehti, muusikko Tero Pennasen elämä jakautuu töiden, uusperheen pyörittämisen ja kahdessa maassa asumisen välille.

Kolmilapsisen perheen Suomen-koti sijaitsee Nuuksiossa, kakkoskoti Italiassa. Pennanen nähdään Nelosen Remppa vai muutto -ohjelman uutena sisustusarkkitehtina.

– Arkeni on tällä hetkellä kiireistä ja ihanaa, Pennanen kuvailee.

Sisustusarkkitehti on asunut elämänsä aikana yhdessätoista eri osoitteessa. Hän suhtautuu asumiseen käytännönläheisesti.

Kodin on sovittava senhetkiseen elämäntilanteeseen samaan tapaan kuin vaikkapa auton. Perheautolla ajellaan, kun on perhettä, kaksipaikkainen urheiluauto taas sopii kahden aikuisen arkeen.

Joillakin kodeilla on ollut Pennaselle erityinen merkitys.

1. Avainakaulalapsen rakas kerrostalokolmio

Pennanen asui lapsuudenperheensä kanssa Helsingin Pukinmäessä. Tärkeimmät muistot kodista ovat oikeastaan kodin ulkopuolelta.

Naapuruston lapset leikkivät yhdessä pihalla, ja äidit huutelivat lapsia välillä sisälle syömään. Pihassa oli keinut ja hiekkalaatikko, mutta ei mitään erityistä. Lapset viihdyttivät itseään mielikuvituksensa voimin.

Pennanen kantoi ajan hengen mukaisesti kotiavainta kaulassaan. Kotiin ei kuitenkaan ollut kiva mennä yksin, ja se vähän pelottikin, vaikka mitään erityistä syytä pelkoon ei ollut.

– Leikin usein pihalla tai lähimetsässä niin kauan, että joku muukin tuli kotiin. Joskus menin naapurin tädin luokse odottamaan.

72-neliöisessä kerrostaloasunnossa oli kaksi makuuhuonetta. Pennanen jakoi huoneen siskopuolensa kanssa. Hän muistaa, kuinka sisko piiloutui yhtenä jouluna joulupukilta kylpyammeeseen.

Kenties Pukinmäen kodissa sai alkunsa myös kipinä sisustamiseen, sillä äiti ja poika muuttivat usein yhdessä kodin sisustusta.

– Ensin siivottiin ja sitten vaihdettiin sohvan paikkaa.

2. Sedän rakentama mökki Suomenniemellä

Pennanen kertoo persoonansa muuttuvan hieman sen mukaan, missä hän on. Italian-kodissa ei ole nettiyhteyttä, joten siellä hän lukee enemmän kirjoja.

Suomen-mökillään hän puolestaan puuhastelee perinteisiä mökkijuttuja. Grillaa, saunoo ja ui. Mökiltä on paljon rakkaita muistoja, siksi se on yksi Pennasen elämän tärkeimmistä kodeista.

– Vietimme lapsuudenperheeni kanssa esimerkiksi juhannukset mökillä, ja kun sain omia lapsia, perinne jatkui.

Paikalliset kutsuvat mökkiä Suomenniemen kirkoksi. Mökki on muodoltaan kuin v-kirjain väärinpäin. Katto on hyvin suippo ja korkea.

– Setäni suunnitteli mökin aikoinaan lopputyönään.

Pennanen harmittelee, ettei hän ehdi viettää aikaa mökillä. Sitä pitäisi myös kunnostaa, ja se taas vaatisi rahaa.

Mökille vedettiin jokin aika sitten sähköt, vaikka Pennanen vastusti ajatusta pitkään, sillä hän olisi halunnut pitää mökin mahdollisimman perinteisenä mökkinä.

– Vesi haetaan onneksi yhä kaivosta.

Perhe on viettänyt mökillä aikaa myös talvella, sillä siellä on varaava takka. Talvella on kiva hiihdellä järven jäällä ja ihastella iltaisin pimeää, valosaasteetonta taivasta.

3. Nuuksion hirsitaloon mahtuu kaikki

Seitsemän vuotta sitten Pennanen oli puolisonsa kanssa kävelyllä Nuuksiossa. Reitin varrelle osui kaksikerroksinen hirsitalo, jonka pihatiellä oli asuntoesittelykyltti. Pariskunta päätti pistäytyä katsomassa.

– Sanoin heti eteisessä, että me ostetaan tämä.

Syy nopeaan ostopäätökseen oli talon upea, metsäinen ympäristö sekä neliöiden määrä: talossa on noin kaksisataa neliötä. Korkeasta olohuoneesta aukeaa ikkuna metsään, ja talvella järvikin näkyy.

Kesken jäänyt erillinen saunarakennus oli ainoa asia, jonka uudet asukkaat remontoivat muuttaessaan. Siitä tehtiin muusikkopariskunnan yhteinen työtila.

Kun sisutusarkkitehdilta kysyy, mikä on hänen suosikkihuoneensa nykyisessä kodissaan, hän vastaa tavalla, joka kantaa kaikuja lapsuudenkodista. Hänen lempipaikkansa on huoneiden sijaan talon iso piha, jossa voi pelata lasten kanssa jalkapalloa.

Pennanen haaveilee, että voisi hankkia kotiinsa lisää taidetta, mutta harmittelee, ettei sitä varten ole oikein sopivaa seinätilaa.

– Pitäisikö siis muuttaa, hän sanoo ja naurahtaa.

Esine, joka on kulkenut mukanasi kodista toiseen?

Soittimet. Niitä on paljon: kitaroita, rumpuja ja kosketinsoittimia. Ne ovat seuranneet mukanani kodista toiseen. Soittimet eivät katoa elämästäni mihinkään.

Mitä muistat ensimmäisestä lapsuudenkodistasi?

En mitään. Muistan asioita tosi huonosti taaksepäin, olen hetkessä eläjä. Lapsuudenmuistoni ovat häilyviä. Tiedän, että lapsuudenkotini oli pieni ja vaatimaton torppa Espoon Keskuksessa. Muutimme sieltä Pukinmäkeen, kun aloitin koulun.

Missä kodissasi et viihtynyt ja miksi?

En viihtynyt Mannerheimintiellä sijaitsevassa asunnossa, jonka hankin, kun olin eronnut edellisestä puolisostani. Asunnosta olisi saanut tehtyä viihtyisän, mutta elämänvaihe oli raskas, enkä jaksanut tehdä mitään asian eteen.

Mitä haluaisit muuttaa nykyisessä kodissasi?

Nykyinen kotimme ei ole kovin vanha, olemme vasta talon toiset asukkaat, mutta kotimme ei näytä meiltä. Haluaisin tehdä keittiö- ja lattiaremontin. Lisäksi halusin pistää saunan ja kaikki märkätilat uusiksi. Makuuhuoneen lasitiili-ikkunoista en myöskään pidä, mutta 1600-luvulta peräisin olevan Italian-kotimme kautta olen tajunnut, että on turhamaista remontoida toimivia asioita vain sen takia, ettei pidä niistä. Tämän vuoden maailman ylikulutuspäivä oli jo heinäkuun lopussa.

Millaisesta kodista haaveilet?

Haaveilen kaupunkikodista, joka sijaitsisi Lissabonissa, Pariisissa tai Marrakeshissa. Samalla poden huonoa omaatuntoa lentämisestä. Kärsin paljon pimeydestä, siksi haluaisin vuoteen enemmän aurinkoa.