EU kieltää meidän Ř-kirjaimen! Uutinen levisi Tšekin tasavallassa sosiaalisessa mediassa viime vuonna laajalle. Uutisen sisällöllä ei ollut kuitenkaan todellisuuden kanssa mitään tekemistä. Tekaistun jutun kirjoittaja jäi kiinni. Hän sanoi motiivina olleen vain halun ärsyttää.

Usein disinformaatiolla on kuitenkin vakavammat tarkoitusperät. Eurooppalaisen alan asiantuntijaryhmän määritelmän mukaan disinformaatio on virheellistä, paikkaansa pitämätöntä tai harhaanjohtavaa tietoa.

Sen tarkoituksena on taloudellisen hyödyn saaminen, muu voiton tavoittelu, suuren yleisön johtaminen harhaan tai yleisen vahingon aiheuttaminen. Tekijänä voi olla niin yksittäinen ihminen kuin valtiokin ja kaikkea siltä väliltä.

– Toivomme, että disinformaatio sana korvaisi "valeuutinen"-hokeman. Hyvä suomennos on myös vääristelty informaatio, sanoo Mikko Salo, joka toimi EU-komission kokoamassa verkon disinformaation rajoittamista pohtineessa neuvonantajaryhmässä.

Salo edusti työryhmässä kansalaisyhteiskuntaa ja vuonna 2014 perustamaansa suomalaista Faktabaaria. Faktabaari palkittiin marraskuussa Andreas Chydenius-avoimuusmitalilla kansainvälisestä työstään disinformaation rajoittamisessa faktantarkistuksen ja medialukutaidon keinoin.

Disinformaatio on voimakas ase

LUT yliopiston neuvonantajana EU-tasolla työskentelevä Salo muistuttaa, että kyse ei ole mistään uudesta ilmiöstä. Propagandaa, valeuutisia, mis- ja disinformaatiota on ollut aina.

Mutta datataloudessa sen määrä ja vaikuttavuus on viety aivan toiselle tasolle. Aiemmin välineinä olivat tv, radio ja sanomalehdet. Nyt esimerkiksi sosiaalisessa pienet joukot suhteellisen vaatimattomilla rahasummilla pystyvät mainosalgoritmien tukemina luomaan, levittämään ja kohdentamaan disinformaatiota todella nopeasti suurille ihmisjoukoille.

– Ihmiset näkevät juuri niitä viestejä, jotka vahvistavat heidän ajattelumallejaan ja kantojaan.

Vääristely tieto voi näin manipuloida ilmapiiriä ja mielipiteitä. Se voi vaikuttaa vaalituloksiin ja jopa koko talouteen. Disinformaation tarkoituksena on ennen kaikkea ruokkia polarisaatiota ja aiheuttaa hämmennystä, joka rapauttaa luottamusta ja yhteiskunnan koheesiota. Pahimmassa tapauksessa tuloksena on erilliset sinun ja minun faktat.

– Kun disinformaatiota osaa käyttää somessa, se on voimakas ase, Salo painottaa.

Disinformaatio nousi otsikoihin voimalla Yhdysvaltojen presidentinvaalien jälkeen. Silloin paljastui, kuinka laajasti Venäjän hallinto yritti vaikuttaa disinformaatiolla vaalitulokseen. Yhdysvaltain tiedusteluvirastoista CIA ja FBI arvioivat "suurella varmuudella", että Venäjän hallinto auttoi presidentti Donald Trumpin valintaa saattamalla ulkoministeri Hillary Clintonin huonoon valoon vääristellyllä tiedolla.

– Tietyllä tavalla Trumpista on tullut disinformaation symboli, huomauttaa Salo.

Samoin disinformaatiolla oli merkittävä rooli Brexit-kansanäänestyksessä ja lukuisissa muissa viime aikaisissa vaaleissa.

Ilmiössä nivoutuvat Salon mukaan yhteen median ja journalismin murros, populismi, teknologian tuomat mahdollisuudet ja verkkoalustajättien toiminta. Googlen ja Facebookin kaltaiset alustajätit hallitsevat entistä vahvemmin päivittäistä uutisvirtaamme mainostulojen logiikalla – ihmisiä viihdytetään, ei informoida.

Vaalihäirintä kasvussa

Tänä vuonna Euroopassa järjestetään ennätyksellisen monet vaalit. Toukokuisten Euroopan parlamenttivaalien lisäksi 19 kansalliset vaalit. Jos otetaan huomioon aluetaso, luku kohoaan 38:aan.

Brysselissä järjestetyssä disinformaatiotilaisuudessa puhuneen turvallisuudesta vastaavan komissaari Julian Kingin mukaan on selvää, että sekä kansallisiin vaaleihin että EU-tason vaaleihin yritetään vaikuttaa.

Joko perinteisesti kyberiskuilla eli hakkeroimalla esimerkiksi vaaliprosesseja, käyttämällä väärin henkilötietoja tai disinformaatiolla. King muistuttaa, että vaalihäirintä on eri asia kuin vaalivaikuttaminen. Jokainen ehdokas tekee vaalivaikuttamista sekä fyysisessä että verkkoympäristössä ja niin kuuluukin tehdä.

Salon mukaan vuoden 2016 vaaleissa käytetyn puhtaan propagandan ja venäläisten trollien kaltaisen disinformaation vaikuttavuus on laskusuunnassa.

– Jopa Yhdysvalloissa tutkijat ovat todenneet sen tehoavan huonommin ja lopulta suhteellisen pieneen määrään ääripäiden edustajia. He saavat mitä haluavat. Ihmiset osaavat ilmeisesti nyt havaita nämä räikeät yritykset helpommin, toteaa Salo.

Häirintä tulee olemaan kuitenkin entistä kehittyneempää ja kohdistetumpaa. Se kohdistuu Salon mukaan yleensä teemoihin, jotka herättävät paljon tunteita ja joissa on helppo ruokkia vastakkainasettelua. Yksi tyypillinen teema on maahanmuutto ja Yhdysvalloissa myös ilmasto.

Suomalaistenkin mielestä on entistä todennäköisempää, että joku ulkopuolinen taho pyrkii vaikuttamaan suomalaisten äänestyskäyttäytymiseen tulevissa eduskunta- ja europarlamenttivaaleissa.

Tulos ilmenee IRO Research Oy:n tammi-helmikuussa tekemästä tutkimuksesta. Suomalaisista 71 prosenttia uskoo, että yleisestikin tällaisten harhaanjohtavien tietojen määrä tulee kasvamaan sekä tänä että ensi vuonna.

EU-tasolla tapahtuu

– Vaalien lähestyessä kiusaus hakea nopeita ratkaisuja kasvaa, mutta disinformaation suhteen sellaisia ei valitettavasti ole olemassa, toteaa Salo.

Tutkijan mukaan edes asiantuntijat eivät vielä tiedä tarkalleen, mikä monisyisen disinformaatio-ongelman ydin oikein on. Vastauksen saamiseksi pitää päästä henkilökohtaisen datamme omistamisen tasolle. Disinformaatiosta on Yhdysvaltoja ja Britanniaa lukuun ottamatta saatavilla vasta vähän luotettavaa tutkimustietoa.

Tähän yritetään nyt saada EU-tasolla muutos. Disinformaatio nousi EU:n agendalle vuonna 2015. Silloin perustettiin itäisen strategisen viestinnän työryhmä Venäjän käynnissä oleviin disinformaatiokampanjoihin reagoimiseksi.

Suomessa disinformaation ja Venäjän hybridivaikuttamisen välille vedetään helposti yhtäläisyysviivat, mutta Salo huomauttaa, että disinformaatiossa on kyse paljon muustakin kuin vaalivaikuttamisesta ja Venäjä on vain yksi – tosin merkittävä - toimija. Disinformaatiota levitetään kotimaisestikin.

Salon ja lähes 40 muun asiantuntijan muodostama työryhmä valmisteli viime vuonna suositukset, joiden pohjalta komissio tarttui disinformaation torjuntaan entistä kattavammin.

EU-tason toimintasuunnitelmassa keskitytään EU:n valmiuksien parantamiseen ja jäsenvaltioiden ja EU:n välisen yhteistyön tehostamiseen, havaitsemisen tehostamiseen, toimien koordinointiin sekä kansalaisten tietoisuuden ja vaikutusmahdollisuuksien lisäämiseen.

Osana toimintasuunnitelmaa EU-komissio kokosi vuoden vaihteessa yhteen verkoston ihmisiä, jotka vastaavat jäsenmaissa vaalien järjestämisestä. Mukana on kunkin maan kyberturvallisuusasiantuntijoita, data-asiantuntijoita ja vaaliviranomaisia.

– Kun vaaleihin liittyvää disinformaatiota havaitaan, Rapid Alert System –verkoston asiantuntijat ryhtyvät nopeasti toimenpiteisiin. Testaamme järjestelmää ja verkoston toimivuutta muutamaan otteeseen ennen vaaleja, lupaa komissaari King.

Alustajätit yhteistyöhön

Yksi tärkeimmistä keinoista ovat verkkoalustoille tarkoitetut käytännesäännöt disinformaation kitkemiseksi, jotka Facebook, Google, Twitter ja Mozilla sekä verkkoalustoja edustavat toimialajärjestöt allekirjoittivat viime lokakuussa. Kingin mukaan yhteistyö verkkoalustajättien kanssa on osoittautunut odotettua vaikeammaksi.

Äskettäin valmistuneen raportin mukaan edistystä on tapahtunut jonkin verran etenkin valetilien poistamiseen ja disinformaatiota levittävien sivustojen näkyvyyden rajoittamiseen liittyen. Facebook kuitenkin myöntää, että ainakin 116 miljoonaa sen tileistä on yhä tekaistuja.

Sopimuksen mukaan alustojen on selkeästi ilmoitettava käyttäjille, jos sisältö on poliittinen mainos tai jos poliittista sisältöä levittää ihmisen sijaan kone. Poliittisen mainonnan läpinäkyvyyden lisäksi alustojen toiminnassa on Kingin mukaan paljon parantamisen varaa.

– Tulipaloa ei taltuteta vesipistooleilla. Verkkoalustajättien on nyt osoitettava, että ne ottavat ongelman tosissaan. Emme halua, että vaalien jälkeisenä aamuna herätessämme joudumme toteamaan, että toimenpiteet eivät olleet riittäviä.

Facebookin mukaan se aikoo julkistaa maaliskuun lopussa uuden työkalun, joka auttaa estämään vaalihäirinnän. Lisäksi kaikenlainen selkeä vihapuhe tullaan poistamaan. Ihmisten ja organisaatioiden, jotka haluavat julkaista poliittisia mainoksia, on myös käytävä läpi Facebookin tarkastus ja mainokset merkitään nykyistä selkeämmin.

Sääntelyä horisontissa?

Sosiaalisen median palveluilla on Kingin mukaan parannettavaa myös läpinäkyvyydessä. Komissio on pyytänyt muun muassa Facebookia ja Googlea avaamaan dataansa tutkijoiden ja faktantarkastajien käyttöön, jotta he pääsisivät tutkimaan, mistä disinformaatiossa on kyse, mutta alustat ovat olleet haluttomia. Alustat vetoavat kilpailusalaisuuksiin ja myös EU:n tiukkaan tietosuojalakiin. Nämä argumentit eivät Salon mukaan kuitenkaan pidä vettä.

– Alustajätit eivät tee tiedon hankkimisesta helppoa. Mutta useita tutkimuksia on siitä huolimatta parhaillaan käynnissä. Kun niiden tulokset valmistuvat, voimme tehdä tietoon perustuvia rationaalisia poliittisia päätöksiä ja rakentaa luottamusta lisäävät pelisäännöt.

King on varoittanut useaan otteeseen, että mikäli itsesääntely ei saa alustoja tehostamaan toimiaan, uusi syksyllä virkaan astuva komissio tulee esittämään asiassa lainsäädäntöä. Suomessa ei ole Salon mukaan vielä tajuttu, kuinka tosissaan EU-tasolla ollaan haastamassa alustajättejä.

– Kysymys kuuluukin, miten seuraava EU-komissio tarttuu disinformaatioon ja mistä näkökulmasta - turvallisuus, yksityisyys vai sananvapaus edellä?

King myöntää, että disinformaation säänteleminen on vaikeaa.

– Emme halua rajoittaa sananvapautta tai toimia "totuuden ministeriönä" ja sanella, millaista sisältöä ihmiset saavat sosiaalisessa mediassa jakaa.

King huomauttaa, että satiiri ja parodiat tai yksilöidyt puolueelliset uutiset ja kommentit eivät ole disinformaatiota.

– Keskeistä on sisällön luotettavuus ja läpinäkyvyys. Käyttäjän on voitava nähdä, mistä lähteestä tieto on peräisin ja kuka sitä levittää. Näin jokainen käyttäjä pystyy kriittisesti arvioimaan, onko se totta.

Salon mukaan Eurooppa on disinformaation sääntelyssä globaalissa mittakaavassa vankemmalla pohjalla. Vihapuhe on Euroopassa rikos, rapakon takana asia ei ole lainkaan niin yksiselitteinen.

Euroopassa myös yksityisyyden suoja on jo nykyisellään vahva. Kehittyvän eurooppalaisen lainsäädännön päälle on hyvä rakentaa vahvat standardit suojaamaan datatalouden ajan demokratiaa.

– Olemme ison prosessin alussa, jossa EU:lle on tarjolla valta ja vastuu liberaalin demokratian tulevaisuudesta.

Suomella hyvä vastustuskyky

Suomalaiselle kokonaisturvallisuusajattelulle on nyt Salon mukaan kysyntää. Meillä on osaamista sekä mediakasvatuksessa että teknologisella puolella, jota pystytään hyödyntämään disinformaation rajoittamisessa. Viime vuonna julkistetussa Open Society Instituten tutkimuksessa suomalaisten medialukutaito nousi 35 Euroopan maan vertailussa parhaaksi. Sen perusteella arvioitiin, että suomalaisilla on Euroopan paras vastustuskyky valeuutisia ja propagandaa vastaan.

Myös lukutaito on Suomessa edelleen maailman kärkeä, samoin kansalaisten digitaaliset taidot. Maailman lehdistönvapausindeksissäkin Suomi on kärkisijoilla. Ei siis ihme, että Eurobarometrin kyselyssä suomalaiset erottuivat muista maista: Suomalaiset raportoivat nähneensä valeuutisia kaikkein vähiten. Myös suomalaisten luottamus niin maan sanomalehdistöön, televisioon kuin radioonkin oli EU-maiden korkein.

Suomen vahvuus on Salon mukaan myös pieni kielialue. Lisäksi yhteiskunnan polarisaatio ei ole Suomessa revennyt niin syväksi kuin monissa muissa Euroopan maissa, saati Yhdysvalloissa. Meitä suojelee myös monipuoluejärjestelmä.

– Suomessa luottamus viranomaisia ja yhteiskunnan rakenteita kohtaan on sekin yhä suhteellisen korkealla tasolla. Moni asia perustuu siihen. Yhteiskunnan koheesio on todella arvokas asia, jonka puolesta kannattaa tehdä töitä.

Salo myös muistuttaa, että Suomesta puuttuu kuitenkin vielä eurooppalaisiin verkostoihin kytkeytyvä itsenäisten journalistien ja faktantarkastajien, mediakasvattajien ja tutkijoiden osaamiskeskus.

Faktapohjaista, avointa ja vastuullista keskustelua, laatujournalismia, faktantarkistusta ja digitaalista medialukutaitoa tarvitaan nyt enemmän kuin koskaan. Viimeinen lenkki on kuitenkin yksittäinen ihminen, jota on tuettava. Salo painottaa kriittistä ajattelua, kyseenalaistamista ja hitautta. Hän kehottaa pysähtymään uutisen äärellä ja kysymään, yrittääkö joku vedättää minua?

– Ennen kaikkea, mieti, mitä jaat sosiaalisessa mediassa ja millaisia tunteita paljastat ja emojeja käytät. Tunnetieto on kaikista arvokkainta materiaalia mainostajalle.

Disinformaation vastustuskyvyn 5 pilaria

1. Lisätään verkkouutisten ja datan läpinäkyvyyttä

2. Edistetään media- ja informaatiolukutaitoa

3. Digitaalisten alustojen käyttäjien ja journalistien voimaannuttaminen verkon tarkistustyökaluilla

4. Uutiskentän monipuolisuus, kestävyys ja rahoitus

5. EU-tason toiminnan jatkokehitys ja arviointi

Lähde: Faktabaari www.faktabaari.fi

Eurooppalainen disinformaation torjunnan toimintasuunnitelma

1. Perustetaan nopea hälytysjärjestelmä, joka hälyttää disinformaatiokampanjasta reaaliajassa

2. Jokainen maa nimeää oman yhteyshenkilön, joka vastaa disinformaatiosta

3. Suuret verkkoyritykset kuten Google, Facebook, Twitter ja Mozilla sitoutuvat noudattamaan disinformaation torjunnan käytännesääntöjä

4. Kohdennettuja kampanjoita Euroopassa

5. Tuetaan kansalaisyhteiskunnan osallistumista disinformaation tunnistamiseen ja paljastamiseen

6. Tuetaan riippumattomia tiedotusvälineitä ja faktantarkistajia

7. Investoidaan digitaalisiin välineisiin, tietojen analysointitaitoihin ja asiantuntijahenkilöstöön jäsenmaissa ja EU-toimielimissä

8. Analysoidaan disinformaation laajuutta ja vaikutuksia

9. Säännöllinen raportointi tammikuusta 2019 alkaen ja sääntelytoimia, jos tulokset eivät ole tyydyttäviä.

83 % eurooppalaisista pitää disinformaatiota vakavana uhkana demokratialle.

73 % eurooppalaisista on huolissaan verkon disinformaatiosta ennen vaaleja

Lähde: EU-komissio, Eurobarometri 2018