Käteisen käyttö on vähentynyt Suomessa vuosi vuodelta. Tämän vahvistaa myös kyselytutkimus, jonka Suomen Pankki on tehnyt vuosittain kymmenen vuoden ajan.

– Tutkimuksen perusteella tiedämme, että 5–8 prosenttia asiakkaista käyttää kaupan kassoilla pääasiassa käteistä. Noin viisi prosenttia asiakkaista on vahvoja käteisen käyttäjiä, toiset viisi prosenttia käyttää sekä käteistä että kortteja, kertoo Suomen Pankin maksujärjestelmät-osaston neuvonantaja Aleksi Grym.

Täysin tarkkaa tilastoa käteisen käytön määrästä ei ole olemassa – eikä voikaan olla.

– Käteisen käyttöä ei ole tarkoituksenmukaista tilastoida, koska käteinen liikkuu myös henkilöltä toiselle eikä näistä maksuista jää jälkeä mihinkään. Joka tapauksessa trendi on selvästi laskeva, Grym sanoo.

Yritysten välisessä maksuliikenteessä käteistä ei liiku enää käytännössä lainkaan.

– Yritysten maksuliikenteessä käteisen käyttöä on pyritty hillitsemään myös lainsäädännöllä, koska näin voidaan ehkäistä harmaata taloutta.

Matalan teknologian väline

Grym muistuttaa, että käteisellä rahalla on paljon hyviä ominaisuuksia, osin jopa ainutlaatuisia.

– Käteisellä on oma paikkansa maksuvälineiden joukossa. Käteinen raha on äärimmäisen intuitiivinen ja helppokäyttöinen maksutapa. Se ei vaadi käyttäjältä pankkitiliä, mobiililaitetta, maksukorttia tai verkkoyhteyttä. Yksityisyyden suoja on korkea, koska käytöstä ei jälkiä.

Käteistä rahaa tarvitaan myös yhteiskunnan huoltovarmuuden varmistamiseen.

– Käteinen on matalan teknologian väline. Se toimii kaikissa tilanteissa, ja ihmiset tietävät miten sitä käytetään. Käteinen raha on hyvä varajärjestelmä ja lisäksi se on viimeinen vaihtoehto, johon voi aina palata, jos muut järjestelmät eivät toimi.

– Normaalioloissa käteistä käytetään vähän, mutta keskuspankki joutuu miettimään myös sitä, miten toimitaan, kun ei olla normaalioloissa. Siinä pohdinnassa käteisellä on vahva asema, Grym huomauttaa.

Hän arvioi, että käteinen raha säilyy maksuvälineenä, vaikka sen käyttö vähenee vielä nykyisestä tasosta.

– Huolenaiheet liittyvät lähinnä päivittäisen käytön vähäisyyteen. Tunnistavatko ihmiset erilaiset setelit, ja erottavatko he toisistaan oikean ja väärän rahan?

Kohti nopeampaa maksamista

Käteisen rahan käytön vähentyessä erilaiset sähköiset maksuvälineet ovat yleistyneet. Samaan aikaan markkinoille tulee yhä uusia maksutapoja.

– Vähittäismaksuissa korttimaksu on kaikkein yleisin maksutapa, ja sen käyttö kasvaa edelleen. Myös mobiililaitteilla ja lähimaksuna tehtävät maksut perustuvat useimmiten korttimaksuun. Lähimaksaminen on kasvanut voimakkaasti jo pari vuotta.

Maksamisen tulevaa kehitystä Suomessa on Grymin mukaan vaikea ennustaa. Syy on yllättävä.

– Suomi on edelläkävijä maksamisen murroksessa. Tästä johtuen Suomen kehitystä on vaikea ennustaa. Sen sijaan voidaan katsoa mitä meillä tapahtuu, ja peilata kehitystä muihin maihin.

Jotain kuitenkin tiedetään. Sovellus- ja järjestelmäkehitys tuottaa uusia ratkaisuja nopeassa tahdissa.

– Tunnistaminen kehittyy, ja pankit ja muut toimijat parantavat taustalla olevia omia turvajärjestelmiään. Olemme menossa siihen suuntaan, että maksamisesta tulee yhä nopeampaa ja turvallisempaa. Pikamaksuihin tulee rinnakkaisia järjestelmiä, ja kaiken kaikkiaan mobiililaitteita käytetään yhä enemmän.

Digitaalista euroa tutkitaan

Käteinen raha on keskuspankin liikkeelle laskemaa ja näin ollen yhteiskunnan suorassa kontrollissa. Sähköiset maksutavat ovat lähes aina kaupallisia järjestelmiä. Niitäkin säädellään ja valvotaan, mutta kansainvälisten korttiyhtiöiden sääntely voi olla hankalaa.

Kaupallisten, kansainvälisten sähköisten maksuvälineiden yleistyminen on saanut Euroopan keskuspankit pohtimaan uudenlaisen keskuspankkirahan tarpeellisuutta.

Digitaalinen keskuspankkiraha, englanniksi Central Bank Digital Currency eli CBDC, olisi tavallaan digitaalisessa muodossa olevaa käteistä. Maksamisen välineitä tarjoaisi keskuspankki eikä sähköisessä maksamisessa oltaisi pelkästään kaupallisten toimijoiden varassa.

EKP ja keskuspankit ovat tämän vuoden ajan tehneet tiivistä selvitystyötä digitaalisesta keskuspankkirahasta ja sen tarpeesta. Samalla sille on kehitetty kansanomaisempi nimi: digitaalinen euro.

Selvitysten mukaan digitaalisen euron käyttöönotto voi olla perusteltua, jos käteisen käyttö euroalueella vähenee merkittävästi tai Euroopan ulkopuolelta tuleva ei-euromääräinen maksupalvelu yleistyy euroalueella. Lisäksi digitaalinen euro voi olla tarpeellinen varajärjestelmä esimerkiksi kyberuhkien varalta. On arvioitu, että digitaalisella eurolla voi olla käyttöä myös rahapolitiikan välineenä.

– Jos kuluttajat eivät haluaisi käyttää kaupallisia maksutapoja, vaihtoehto olisi olemassa. Digitaalinen keskuspankkiraha toimisi myös varajärjestelmänä, jos kaupallisten maksutapojen toiminta häiriintyisi, Grym sanoo.

Koska digitaalinen euro tulee?

– Päätöksiä ei ole tehty. Voi olla että, että digitaalista euroa ei tarvita koskaan, mutta suunnitelma on hyvä olla valmiina siltä varalta, että digitaalisen euron käyttöönotto tulee joskus ajankohtaiseksi.

Keskuspankit ovat luoneet myös pikamaksamista palvelevan infrastruktuurin eli TIPSin (TARGET Instant Payment Settlement). Sen avulla rahaa voi liikuttaa halvalla ja lähes reaaliaikaisesti läpi koko euroalueen yksityishenkilöidenkin kesken. Tähän pohjautuvia uudenlaisia vähittäismaksamisen hankkeita on jo kehitteillä euroalueella.