Kauniita maljakkoja, täyspuisia huonekaluja, koruja, paperikasoja, silmälasit. Kun omaisen kuolinpesää käy läpi, vastaan tulee monenlaista tavaraa ja muistoa. Kaikkea ei voi säilyttää, vaikka haluaisikin, joten ennemmin tai myöhemmin on hankkiuduttava tavaroista eroon.

Harva haluaa luopua perimistään arvoesineistä aivan ilmaiseksi. Mutta mistä tietää, mitkä tavarat ovat arvokkaita?

Tavaroiden arviointi omin päin ei ole aina kovin helppoa, toteaa kauppias Jan Lindroos kuolinpesiä ostavasta ja tyhjentävästä Helsinki Second Hand -yrityksestä.

– Ihmiset pitävät usein arvokkaina esineitä, joilla ei ole mitään rahallista arvoa. Samaan aikaan tavarat, joille olisi kysyntää, saattavat olla lähdössä roskalavalle, Lindroos sanoo.

Tarkista lipaston laatikot

Tyypillisiä esineitä, joita luullaan arvokkaiksi, mutta jotka eivät juuri käy kaupaksi, ovat Lindroosin mukaan esimerkiksi vanhat Singerin ompelukoneet.

– Myös vainajan itse tekemiin käsitöihin, kuten tauluihin tai huonekaluihin, liittyy usein tunnearvoa, mutta ei rahallista arvoa, muistuttaa yrittäjä Jarkko Luoma kuolinpesiä realisoivasta Suomen Realisointi Oy:stä.

Toisaalta epämääräiset rihkamakasat ja huonekalut kannattaa tarkistaa ennen hävittämistä. Vanhojen ihmisten lipaston laatikoista voi löytyä vaikkapa sodanaikaisia valokuvia tai harvinaista kirjeenvaihtoa, joilla voi olla osto- ja myyntiliikkeissä kysyntää.

– Sekalainen tavara kannattaa käydä huolella läpi, sillä sieltä voi löytyä rahanarvoisia asioita, Lindroos muistuttaa.

Älä myy painavia kaappeja, myy kevyitä ja pieniä tavaroita

Arvokkailta vaikuttavia perintöhuonekaluja voi olla hankala saada kaupaksi. Vaikka huonekalu olisi yli sata vuotta vanha, nykyajan sisustajien keskuudessa sillä ei välttämättä ole kysyntää, sillä sisustajat arvostavat ajattomuutta ja keveyttä.

– 1900-luvun alun kokopuiset, tummat ja massiiviset huonekalut voivat teoriassa olla arvokkaita, mutta käytännössä varsinkaan pääkaupunkiseudulla juuri kukaan ei enää osta niitä, Jan Lindroos toteaa.

– Myös isot ja painavat antiikkikaapit olivat vielä 10 vuotta sitten haluttuja, mutta viime vuosina ne ovat jääneet käsiin, Jarkko Luoma sanoo.

Sen sijaan 1940-1960-luvuilta peräisin olevien huonekalujen sekä kevyiden pienten laatutavaroiden myyminen on usein helpompaa.

– Tiikki- ja rottinkihuonekalut, pienet jakkarat, miesten merkkikellot ja esteettisesti kauniit ja laadulla tehdyt pienet tavarat jylläävät markkinoilla yleisesti, Jan Lindroos kertoo.

Vaikka 80-luvun trendikkyydestä on puhuttu, Lindroosin mukaan 1980-luvun tavaroilla ei ole kovin suurta myyntiarvoa.

Etsi esineistä nimiä ja numerosarjoja

Kun tutkii kuolinpesän esineistöä, huomio kannattaa kiinnittää esineistä tai huonekaluista löytyviin merkintöihin. Jos esineessä on esimerkiksi suunnittelijan nimi, jokin sana, signeeraus tai numerosarja, sen arvosta voi löytää tietoa esimerkiksi googlaamalla tai kyselemällä asiaan vihkiytyneiltä henkilöiltä.

– Netin osto- ja myyntipalstoilta on helppo etsiä tietoa esineiden arvosta, jos tietää merkin tai tavaran iän. Esimerkiksi suomalainen ja pohjoismainen lasi ja keramiikka ovat aina kiinnostavaa, Lindroos neuvoo.

Brändit ja suunnittelijat kiinnostavat. Esimerkiksi Artekia, Kukkapuroa, Iittalaa, Arabiaa tai tietyn tehtaan valmistamia design-tavaroita on helpompi myydä kuin täysin merkittömiä.

– Myös sisustamisesta kiinnostuneiden ihmisten tai sukulaisten silmää kannattaa hyödyntää. Monilla on nykyään tietoa designista ja silmää bongata arvokkaat arvottoman joukosta.

Jarkko Luoman mukaan eri puolella Suomea on kuitenkin osittain eri hinnat. Designista ja esimerkiksi signeeratusta kotimaisesta lasimaljakosta voi saada pääkaupunkiseudulla paremman hinnan kuin muualla Suomessa.

Tilaa ammattilainen, jos haluat arvioittaa

Osa arvoesineistä voi näyttää hyvinkin vaatimattomilta. Joskus myös tekstiileillä tai leimattomilla hopeaesineillä voi olla hyvää rahallista arvoa.

Lindroosin mukaan kuolinpesissä on harvemmin se tilanne, että kaikki tavarat joutavat kaatopaikalle.

– Jos epäilee, että esineistössä on arvotavaraa, kannattaa mieluummin turvautua esineiden myymiseen erikoistuneeseen ammattilaiseen kuin suoraan kaatopaikkakeikkoja tekevään yritykseen. Osa ammattilaisista tulee paikan päälle ilmaiseksi arviota tekemään.

Jos ottaa ammattilaisen kuolinpesää tyhjentämään, asiakas saa arvotavaroistaan korvauksen, mutta kaatopaikkakuormasta laskutetaan asiakasta.

Lue seuraavaksi:

Kuolinpesän tyhjennys – miten siitä voi selvitä helpolla?