On olemassa vain yksi oikea joulu, ja se löytyy Suomen Lapista. Sitä mieltä on Rovaniemeltä lähtöisin oleva Leila Kuivalainen, 49. Leila on asunut ulkomailla lähes 25 vuotta, mutta on edelleen sitä mieltä, että aitoon joulutunnelmaan tarvitaan luminen maisema ja revontulia.

– Aiemmin matkustin Suomeen jouluksi aina, kun se oli mahdollista, Leila kertoo.

– Joulua vietettiin perinteiseen malliin suvun kesken isolla porukalla. Kun veljentytöt olivat pieniä, joulupukki saapui pihaan ihan oikealla porolla.

Joulunvietto muuttui vuonna 2016, kun Leilan isä menehtyi. Eläessään isä oli innokas jouluihminen, joka valmisti juhlaruuatkin koko konkkaronkalle.

– Isän kuoleman jälkeen joulun merkitys pieneni.

Ankea joulu Kolumbiassa

Miksipä ei?

Se oli Leilan ensimmäinen ajatus, kun hänelle tarjoutui tilaisuus lähteä töihin Englantiin. Leila oli tuolloin 26-vuotias Nokian insinööri, joka oli jo ehtinyt reissata paljon maailmalla.

– Asuin Englannissa lopulta kolme vuotta ja palasin sitten Suomeen. Se ei tuntunut omalta paikalta.

Elämä Suomessa ei kuitenkaan enää houkutellut. Kun Nokialla avautui pesti Kolumbiassa, Leila innostui. Vaikka maa oli hurjan kaukana Suomesta, mahdollisuus asua täysin erilaisessa ympäristössä ja uudessa kulttuurissa kiinnosti.

– Se oli valtava maa, jossa on upea luonto, mielettömiä ihmisiä ja hyvää ruokaa. Viihdyin erinomaisesti.

Leila kuitenkin muistaa hyvin ensimmäisen joulun Kolumbiassa.

Hän oli sopinut etukäteen työnantajansa kanssa, että saisi jouluksi sen verran lomaa, että pääsisi lentämään Suomeen. Lomaa ei kuitenkaan lopulta herunut.

– Se oli ankein joulu ikinä. Istuin kotona yksin tietokoneen ääressä ja mietin, miten ihanaa olisi ollut olla Suomessa rakkaideni kanssa.

Työsopimus Kolumbiaan oli kahden vuoden määräaikainen. Sopimuksen päättymisen jälkeen Leilalle tarjottiin töitä Unkarista. Muutto Eurooppaan, lähemmäs ikääntyviä vanhempia, tuntui hyvältä idealta. Budapest oli asuinkaupunkina ihana, mutta pikkuhiljaa Leilasta alkoi kypsyä työhönsä.

– Koko ajan oli hirveästi töitä ja stressiä, eikä palkka kompensoinut sitä. Aloin miettiä, mitä muuta sitä voisi tehdä.

Sukellusta ja grillibileitä

Unkarissa asuessaan Leila oli hurahtanut sukeltamiseen.

Hän oli halunnut kokeilla jotain uutta ja matkustanut sukelluslomalle Kroatiaan. Vedenalainen maailma imaisi nopeasti mukanaan. Erityisen vaikutuksen Leilaan teki Egypti ja Punainenmeri. Leila ihastui varsinkin Dahab-nimiseen pieneen benuiinikylään, jossa hän kävi useampaan otteeseen sukellusreissuilla.

– Siellä tuli puheeksi, että eräs sukelluskeskuksista etsi partneria. Tajusin, että siinä olisi minun mahdollisuuteni uuteen elämään.

Elettiin loppuvuotta 2010.

Sukelluskeskuskaupat etenivät ja Leila irtisanoutui työstään Nokialla. Sitten Egyptissä alkoi tapahtua. Levottomuudet alkoivat riistäytyä käsistä, kun kansa osoitti mieltään maan hallintoa vastaan.

Leilan suunnitelmat sukelluskeskuksen kanssa tyssäsivät seinään. Hän muutti Unkarista hetkeksi kotiseudulleen Rovaniemelle.

– Päätin sitten, että muutan kuitenkin Dahabiin, ja kouluttaudun sukelluskouluttajaksi.

Alkuun Leilasta tuntui, että hän oli löytänyt paikkansa. Sukellusyhteisössä oli samanhenkistä porukkaa. Päivät kuluivat pinnan alla ja illat yhdessä muiden kanssa höpötellen ja olutta lipitellen.

– Vietin yhden joulunkin siellä niin, että grillasimme yhdessä ja juhlimme. Se oli hauskaa, mutta ei tietenkään tuntunut oikealta joululta.

Vaatekauppiaaksi Las Palmasiin

Kahden Egyptissä vietetyn vuoden jälkeen Leilasta alkoi kuitenkin tuntua, että hän kaipasi enemmän tekemistä. Beduiinikylässä ei ollut tarjolla esimerkiksi kulttuuria.

Kun vastaan tuli työpaikkailmoitus avoimesta sukeltajakouluttajan paikasta Gran Canarialla, Leila päätti hakea. Hän puhui sujuvaa espanjaa, kiitos Kolumbian vuosien. Haastattelun jälkeen paikka oli hänen.

Muutto Gran Canarialle tapahtui vuonna 2013.

– Paikka tuntui ihanalta, mutta työ oli rankkaa. Tein pitkiä päiviä ja sain huonoa palkkaa.

Sitten Leila sai ystävältään vinkin avoimesta työpaikasta vaatekaupassa. Kauppa sijaitsi saaren isoimmassa kaupungissa Las Palmasissa.

– Ihastuin kaupunkiin heti. Tämä oli oikea kaupunki, eikä mikään tuppukylä.

Työ vaatekaupan myyjänä ei ollut varsinaisesti unelmien duuni, mutta Leila ajatteli tekevänsä sitä siihen asti, kunnes löytäisi jotakin muuta.

– Sitten kävi niin, että ostin vaatekaupan kokonaan itselleni. Löysin myös unelmieni kodin ja tapasin puolisoni, Leila sanoo.

– Las Palmasista tuli minulle koti.

Graavilohta ja possua kuubalaiseen tapaan

Tämän joulun Leila aikoo viettää puolisonsa ja äitinsä kanssa.

Kolmestaan juhlitusta joulusta on tullut perinne, sillä Leilan äiti on viettänyt viime vuosina talvet Las Palmasissa.

Leila on viettänyt viimeiset viisi jouluaan Gran Canarialla. Yrittäjän lomapäivät ovat vähissä, ja Leila käyttää ne mieluummin matkustamalla kevättalvella Lappiin. Nytkin lomaa on vain joulupäivänä, mutta sen päivän Leila aikoo pyhittää kokonaan rentoutumiselle.

– Käydään ravintolassa syömässä hyvin, mutta tehdään myös kotona vähän jouluruokaa. Graavilohta ainakin ja minikinkku sinappikuorrutuksella. Lisäksi kuubalaislähtöinen mieheni kokkaa possua oman maansa tyyliin.

Pieni havupuukin on hankittu, ja siihen muutamia koristeita. Pöytään asetetaan punainen joululiina ja päälle puetaan vähän siistimmät vaatteet. Lahjoja ei enää ole ostettu vuosiin, vaan ne rahat lahjoitetaan porukalla hyväntekeväisyyteen.

Vaikka joulua ei juhlita enää isolla porukalla, Leilalle on tärkeää soittaa joulutervehdykset lähisukulaisille. Videopuhelun kautta saa pienen maistiaisen pohjoisen joulun tunnelmasta.

– Kunhan saa rentoutua, rauhoittua ja viettää kiireetöntä aikaa yhdessä. Se on minulle nykyään tärkeintä joulussa, vaikka välillä valkoista maisemaa kaipaankin.

Lue myös:

Vietä joulu kotona rennosti! Sopisiko näistä joku sinun uudeksi hyggeily-perinteeksi?‍

Kolme tarinaa joulunvietosta: ”Minusta tuli jouluihminen, kun aloin viettää sitä yksin”‍