– Tärkeintä on olla läsnä ja kuunnella, kertoo Pohjola Sairaalan työpsykologi Tiia Pirkola.

Aikuiset sortuvat usein asettamaan koulun alkamiselle paineita, joita lapsi ei itse osaisi edes ajatella.

– Me usein sanoitamme sellaisia asioita, joita lapset eivät osaa pelätä.

Pohjola Sairaalan työpsykologi Tiia Pirkola myöntää astuneensa samaan ansaan myös itse silloin kun omat lapset olivat aloittamassa koulutaivaltaan. Se on aivan ymmärrettävää, sillä koulun ja päiväkodin alkaessa jännittyneempiä ovat usein vanhemmat kuin itse koululaiset. Samalla he tulevat usein kaivaneeksi esiin pelkoja ja odotuksia, joita lapsilla ei koulua kohtaa ole.

Lapset kuuntelevat tarkalla korvalla

Lapset ovat vanhan sanonnan mukaan kuin kuivia taulusieniä, jotka imevät tietoa itseensä. Erityisesti koulun aloittamisen kanssa he kuuntelevat kun aikuiset ja toiset puhuvat koulun aloituksesta ja siihen liittyvistä asioista. Puheita kuunnellessa lapselle saattaa helposti tulla ajatus, että kouluun mennessä pitäisi jo osata kaikki taidot.

– Kaikkea ei todellakaan tarvitse osata. Ja suuri osa koulutaidoista on jo itse asiassa opeteltu esikoulussa, joka kuuluu nykyään opetusohjelmaan pakollisena. Kannattaa muistaa myös se, että koulussakin on aikuinen, johon lapsi voi tukeutua.

Vaikka lapsesta tuleekin koulun myötä ekaluokkalainen, on hän edelleen pieni lapsi. Aikuiset tapaavat ajatella, että koulun myötä lapsesta tulee isompi ja itsenäisempi. Usein näin onkin, mutta toisaalta koulun aloittaneen ekaluokkalaisen jännitys ja tunteet saattavat purkautua niin, että lapsesta tulee hetkeksi jopa pienemmän oloinen. Se liittyy Pirkolan mukaan myös siihen, että kesälomalla lapset saattavat hieman regressoitua kun esikoulun jälkeen voi heittää hetkeksi vapaalle.

Tämän vuoksi vanhemman tuki on lapselle erittäin tärkeää juuri ensimmäisten koulupäivien aikaan. Lapselle voi olla yhtäkkiä tärkeää saada olla sylissä ja lähellä. Myös kiukkuisuus voi lisääntyä, sillä jännitys purkautuu usein vasta kotona.

Arkaa ei kannata patistaa rohkeaksi

Tiia Pirkola muistuttaa, että lapset ovat hyvin erilaisia persoonaltaan ja temperamentiltaan. Kaikki eivät välttämättä reagoi koulun alkamiseen juuri millään tavalla ja toisia uudet tilanteet jännittävät kovasti. Arkaa lasta ei kannata tuupata ja patistaa rohkaistumaan.

– Sosiaalisesti aran lapsen kanssa on tärkeää, että hän saa mennä omassa tahdissaan kohti uusia ja jännittäviä asioita, selventää Pirkola.

Mitä lapset sitten jännittävät koulutiellään? Se selviää kysymällä asiaa omalta lapseltaan. Pirkola neuvoo keskustelemaan lasten kanssa koulun aloitukseen liittyvistä odotuksista. Kysymyksen asettelu on tärkeää ja hedelmällisintä on kysyä lapseltaan avoimia kysymyksiä, kuten mitä ajatuksia koulun aloituksesta lapsella on? Jännityksestä ei välttämättä kannata puhua ellei lapsi itse ilmaise jännitystään.

Usein lasten huolen ja jännityksen aiheen ovat paljon konkreettisempia ja arkisempia kuin mitä aikuiset ajattelevat. Ekaluokkalainen saattaa miettiä sitä mitä tehdä jos koulussa tulee vessahätä tai saako hän kannettua painavaa tarjotinta ruokalassa.

– Lasten kysymykset ovat usein hyvin konkreettisia. Sellaisiin aikuisilla on usein vastaus olemassa.

Jos lapsi tuntuu jännittävän koulua kovasti, kannattaa siihen suhtautua hyvin arkisella tavalla. Hyviä tapoja ovat koulukavereihin tutustuminen ja koulureitin opetteleminen. Koulun pihalla voi myös käydä leikkimässä ja käydä katselemassa paikkoja etukäteen. Tuttu paikka laskee jännitystä.

Lapselle voi myös kertoa omia koulukokemuksiin ja puhua siitä positiiviseen sävyyn.

– Aikuinen voi kuvailla ja kertoa millaista koulussa on.