Elämä muuttui parempaan suuntaan - lue kolmen suomalaisen tarina
Lisää aiheesta
Koronavuosi on ollut monin tavoin haastava, mutta se on tuonut monelle myös toivoa ja onnea. Kolme suomalaista kertoo, miten elämä muuttui – parempaan suuntaan.
Vaikka poikkeusajat ovat tuoneet mukanaan paljon uusia rajoituksia ja monen elämä on muuttunut täysin, siltikin korona-aika on tuonut myös jotain uutta - hyvääkin.
”Korona-aika on lähentänyt meitä perheenä”
Koronan myötä alkanut etäopiskelu teki Sonja Itämäen, 32, arjesta paljon parempaa. Nyt puolison ei tarvitse matkata Turusta Helsinkiin neljänä päivänä viikossa.
”Asumme Turussa, mutta puolisoni opiskelee Helsingin yliopistossa. Hän aloitti opinnot viime syksynä. Minä puolestani opiskelen Turun yliopistossa, joten muutto Helsinkiin ei olisi ratkaissut mitään.
Syksy ennen koronaa oli raskas, sillä surin isäni poismenoa. Tilanteen kuormittavuutta lisäsi se, ettei minulla ollut tarpeeksi aikaa käydä ajatuksia läpi. Olin neljänä päivänä viikossa lähes yksin vastuussa lapsesta, ja yritin tehdä samalla koulutöitä.
Mies tekee tutkintoa kielitieteistä, ja opinnot vaativat läsnäoloa luennoilla. Ennen koronaa hän matkusti neljänä päivänä viikossa Helsinkiin. Lähti aikaisella aamujunalla ja palasi vasta illalla.
Yhteistä aikaa ei noiden neljän päivän aikana ollut ollenkaan. Minä pyöritin arkea, vein ja hain lasta hoidosta ja tein kaikki kotityöt, jotka ehdin. Puoliso kävi kaupassa ja pesi pyykkiä, ja kotona ollessaan hän puolestaan pyöritti koko rumbaa.
Kun korona alkoi levitä Suomessa, koulut sulkivat oviaan. Yliopistoillakin siirryttiin yllättävän sujuvasti etäopetukseen. Luentoja pääsi seuraamaan kätevästi koneelta.
Ensin tuntui haastavalta, että olimme kaikki jatkuvasti kotona. Päiväkoditkin menivät kiinni. Meillä oli välillä samaan aikaan luentoja, ja piti miettiä tapoja, joilla lapsen sai viihtymään omien leikkiensä parissa. Ensimmäiset pari viikkoa meni sopeutuessa, sitten homma alkoi toimia.
On tuntunut ihanalta, kun olemme pystyneet taas jakamaan arjen. Elämä on paljon seesteisempää ja stressittömämpää, eikä jatkuvaa suorittamista. Voi sanoa, että korona on lähentänyt meitä perheenä.
Ehdimme tehdä paljon aiempaa enemmän asioita yhdessä, esimerkiksi käydä ulkoilemassa ja pelaamassa futista. Lapsi on ollut erityisen onnellinen siitä, että olemme molemmat kotona. Minulla on myös ollut enemmän omaa aikaa esimerkiksi omille liikuntaharrastuksille.
Toivon, että jonkinlainen mahdollisuus etäopiskeluun on tullut jäädäkseen. Korona osoitti, että yliopistolla on täydet valmiudet tällaiseen järjestelyyn, joten miksi sitä ei hyödynnettäisi. Se helpottaisi meidän ja varmasti myös monen muun elämää.”
Sonja Itämäki, 32, asuu Turussa puolisonsa ja 6-vuotiaan lapsensa kanssa.
”Toteutin unelman omasta ravintolasta”
Korona vei Henri Heinoselta, 43, työt, mutta mies ei siitä lannistunut. Hän alkoi pyörittää asuinalueellaan lounaspalvelua kotiinkuljetuksella. Ruuan suosio rohkaisi miestä avaamaan lopulta oman ravintolan.
”En ole ollut pienestä pitäen intohimoinen kokki, mutta kotona on joutunut tekemään ruokaa pienestä pitäen. Ruuanlaitto on kai osa verenperintöä: isä on työskennellyt koko ikänsä elintarviketeollisuudessa ja mummo pitänyt työmaaruokalaa. Itse en kuitenkaan osannut ajatella ruokaa ammattina, vaan ajauduin kaupanalalle ja myöhemmin raksahommiin.
Muutama vuosi sitten perustin kotikokkauksilleni Instagram-tilin työhakemusta varten. Nimeksi tuli asuinpaikkani mukaan Taste of Nikinmäki. Tilin suosio kasvoi lopulta niin suureksi, että päätin laittaa pystyyn samaa nimeä kantavan catering-yrityksen. Pyöritin sitä viikonloppuisin ja jatkoin arkena raksahommia. Haave omasta ravintolasta alkoi kuitenkin kyteä.
Koronakevät vei sekä catering-keikat että raksahommat. Joutenolo ei sopinut luonteelleni. Niinpä kehitin lounaspalvelun, josta sai tilattua ruuat kotiovelle. Lounaiden suosio räjähti käsiin. Se oli tarvittava rohkaisu oman ravintolan avaamiselle. Kesällä löytyi sopiva tila Helsingin keskustasta ja unelma näki vihdoin päivänvalon. Gluteenittomia vohveleita tarjoava WaffDaddy-ravintolani avasi ovensa 1. joulukuuta, siis päivä rajoituksien voimaantulon jälkeen.
Teemme täytettyihin vohveleihin kaiken alusta asti itse paikan päällä. Homma on vaatinut valtavasti töitä. Olen paiskinut ympäripyöreää päivää koko kesän ja syksyn. Ajankohta avaamiselle on ollut erittäin haastava koronan takia. Suhtaudun silti tulevaisuuteen positiivisesti.
Ilman koronaa en olisi toteuttanut unelmaani – ainakaan näin nopeasti.”
Henri Heinonen, 43, asuu Vantaalla vaimonsa ja kahden tyttärensä kanssa.
”Olen tajunnut, että tarvitsen aikaa palautumiseen”
Katariina Viitapohja, 30, sairastaa haavaista paksusuolentulehdusta. Kun täyteen ahdettu kalenteri tyhjeni koronan myötä, vatsaoireet hävisivät.
”Vasta koronan myötä olen ymmärtänyt, että minun on pakko hidastaa tahtia. Luonteeni on sellainen, etten tajua olevani stressaantunut – tai en ainakaan myönnä sitä itselleni. Olen niin tottunut venyttämään itseäni äärirajoille tajuamatta sitä. Haalin kalenterini täyteen, koska ajattelen, että minä pystyn kyllä kaikkeen. Olen itse mestari huijaamaan itseäni, mutta vatsani ei valehtele. Sairastuin vuonna 2012 haavaiseen paksusuolentulehdukseen.
Stressi vaikuttaa oleellisesti sairauden etenemiseen ja oireiluun. Juuri ennen koronan ensimmäistä aaltoa olin tilanteessa, jossa lääkäri ehdotti leikkaushoitoa. Se olisi tarkoittanut hetkellistä avannepussia ja isoja muutoksia elämääni. Olimme kokeilleet kaikki mahdolliset lääkkeet, mutta mikään ei auttanut. Suolesta oli tulehtunut noin 75 prosenttia. Juoksin pahimmillaan vessassa 16 kertaa vuorokaudessa.
Olen ammatiltani työmaainsinööri, ja ennen koronaa tein töitä todella paljon. Nousin aamuisin jo viiden aikaan ulkoiluttamaan koiraa, jotta ehdin seitsemäksi töihin. Välillä tein töitä myös iltaisin ja viikonloppuisin. Lisäksi urheilin kunnianhimoisesti. Viikkoon kertyi helposti viidet lentopallo- ja beach volley -treenit plus pelit päälle. Välillä tulin treeneistä kotiin vasta yhdeltätoista illalla. Taustalla oli myös vuosia jatkunut omakotitalon rakennusprojekti. Olin aivan loppu.
Keväällä jäin etätöihin ja treenit loppuivat kuin seinään. Oireet katosivat parissa viikossa. Ensimmäistä kertaa huomasin, mikä merkitys rauhoittumisella oli hyvinvointiini. Kesällä korona helpotti ja tunsin itseni voittamattomaksi. Aloin lipsua vanhoihin tapoihin kuin varkain.
Syksyllä kalenteri olikin jo täysi. Vatsa alkoi oireilla saman tien. Sitten tulivat koronan toinen aalto ja toinen pakkorauhoittuminen. Vointini koheni jälleen.
Korona on näyttänyt minulle, miten pysähtyä ja rauhoittua. Olen vasta nyt sisäistänyt, kuinka suuresti hidastaminen vaikuttaa terveyteen ja hyvinvointiin. On ihanaa fiilistellä uutta kotia ja köllötellä puolison kanssa sohvalla, kun ei ole kiire minnekään.
En aio palata entiseen koronan jälkeen. Merkkaan kalenteriini kotiajan, jotta en enää ähkää päiviä täyteen menoja. Nyt ymmärrän, että on arvokasta vaan olla. Koko ajan ei tarvitse suorittaa.”
Katariina Viitapohja, 30, asuu Nurmijärvellä avopuolisonsa ja kahden koiran kanssa.
Lue myös:
Koronakriisistä voi seurata myös hyvää – näiden asioiden arvostus paranee kriisin myötä