Tänä vuonna kotimaisista käsityöläisjäätelöistä voi maistaa metsän.

Vajaan vuoden ajan Vantaalla toiminut Suomen Jäätelö on tuonut jäätelöihin koivun ja kuusen maut. Auralainen Suomisen Maidon Jymy-jäätelö puolestaan juhlistaa 100-vuotista Suomea männyn maulla.

Mutta kuinka metsä päätyi jäätelöön? Suomen Jäätelön kuusituote sai alkunsa, kun yritys suunnitteli muotoilualan osaaja Artekille oman jäätelön.

– Tehtävänantona oli miettiä, miltä Artek voisi maistua, kertoo yrittäjä Petri Laukontaus.

Vähitellen syntyi ajatus kuusijäätelöstä, joka saa ominaismakunsa kotimaisista uutetuista kuusenneulasista. Yritys käy keräämässä neulasia esimerkiksi Kuusijärven metsistä Vantaalta.

Laukontaus on tehnyt sopimuksen metsänomistajan kanssa, koska neulasten keruu ei ole jokamiehenoikeus. Neulaset ovat hänen mukaansa kiinnostava raaka-aine hyvän saatavuuden takia.

– Ne ovat melkein ainoa kasvikuntaan kuuluva raaka-aine Suomessa, joka on aina tuoretta. On kiehtovaa, että neulasia pystyy käyttämään ympäri vuoden.

Valmistuneeseen kuusijäätelöön liittyy myös ripaus taiteellisuutta. Laukontauksen mukaan se on nimittäin näytillä Designmuseossa osana taidenäyttelyä.

Tarinoita jäätelöaltaan tarjonnan taustalta

Tuotannossaan Suomen Jäätelö luottaa kotimaisuuteen. Se käyttää tuotteissaan alkuperäiskarjojen maitoa ja luo makuelämyksiä luonnosta.

– Pääraaka-aineemme on kyytön, länsisuomenkarjan ja lapinlehmän maito. Haluamme liputtaa tämän raaka-aineen ja valinnan puolesta, koska se on osa suomalaisuuden ydintä, Laukontaus sanoo.

Yhteensä yrityksen jäätelövalikoimassa on kahdeksan perusmakua sekä kaksi vaihtuvaa kausimakua. Nyt esimerkiksi kesän mansikat näkyvät jäätelöaltaalla.

Tehtaalla valmistuu viikoittain noin 5 000 kiloa jäätelöä. Tuotannon lisäksi tuotekehittely on osa jäätelötehtailijan arkea. Yritys on kokeillut esimerkiksi pihlajanmarjoja, karviaisia ja villiyrttejä.

– Ehkä noin yksi promille ideoista päätyy toteutukseen. Jos olisi vaikka 20 makua, ylläpito olisi hankalaa, eikä kaupoilla olisi mahdollisuutta pitää niitä kaikkia hyllyissä.

Yritys toimittaa jäätelöitään noin 200 vähittäistavarakauppaan. Ajatuksena on vähitellen kasvattaa asiakkaiden määrää. Löytämisen riemu säilyy kuitenkin osana jäätelökokemusta.

– En ehkä edes halua, että Suomen Jäätelö on kaikissa kaupoissa, vaan että ihmisille jäisi löytämisen riemu sekä uudesta jäätelöstämme että ylipäänsä tarjonnastamme.

Jäätelöaltaalla käyvä huomaa nopeasti, että käsityönä tehty kotimainen jäätelö on usein hinnaltaan korkeampi kuin esimerkiksi ison tuottajan tehtailta tuleva perusmaku. Hintaeroa selittää muun muassa se, että raaka-aineiden valinta ja hankinta eivät tapahdu hetkessä.

– Se on kovaa työtä. Vietämme tunteja metsässä, uutamme neulaset ja testaamme uusia makuja. Laitamme tähän kaikki paukut, Laukontaus sanoo.

Suomalaiset ovat jäätelöhullua kansaa

Sinä aikana, kun keskustelemme, Laukontaus ehtii tehdä aamun aikana saapuneista mansikoista jäätelöä. Hän myös ottaa maitokuljetuksen vastaan, purkaa painavan kuorman ja tarjoaa maitoauton kuljettajalle raparperisorbetista maistiaiset.

Vantaalla sijaitsevalla tehtaalla riittää paljon työtä, ja jäätelönteon ohessa saa myös tarttua jakoavaimeen. Ennen Suomen Jäätelöä Laukontaus ei ollut koskaan käynyt jäätelötehtaassa.

Hän on kuitenkin ollut jo aiemmin yrittäjä, ja leipomossa työskennellessään hän tutustui jäätelöntekoon. Sattuma toi hänet uuden yritysajatuksen äärelle.

– Kyllä tässä on aina, kuten missä tahansa yrittämisessä, tietty vaaran maku, mikä on kiehtovaa.

Entä huolestuttaako häntä kiristyvä kilpailu? Viime vuosina Suomeen on perustettu useampi käsityöläisjäätelöä valmistava yritys.

– Mielestäni täällä ei ole liikaa alan yrittäjiä. Kyllä tänne sopisi paljon enemmänkin, että ihmisille annettaisiin lisää valinnanvapautta ja mahdollisuus löytää lähialueen tuotantoa.

Laukontausta kannustaa se, että hän saa tehdä mahtavaa työtä, jossa vain mielikuvitus on rajana.

– Onhan tämä mahtavaa. Kaikista parin vuoden sisällä tekemistäni jutuista tämä on huikein. Tässä näkee, miten jäätelö herättää ihmisissä voimakkaita tunteita. Välillä on suorastaan liikuttavaa, että aikuiset ihmiset heltyvät soittamaan ja kehumaan.

Hän on myös huomannut sen, että suomalaisilla riittää kiinnostusta jäätelön valmistukseen. Siihen suhtaudutaan hieman kuin Jaliin ja suklaatehtaaseen – omalla tavalla sadut heräävätkin jäätelötehtaalla eloon. Yhteydenottoja tulee myös tuntemattomilta.

– Maailmassa on paljon semmoisia, kutsuisiko heitä sitten ”jäätelöhulluiksi”. Moni lupaa tekevänsä sitä sun tätä, jos he saavat syödä palkaksi jäätelöä. Jäätelöhulluus on yksi hienoimpia juttuja!

Erityisesti vanhemmat, jo eläkkeellä olevat rouvat nimeävät jäätelön yhdeksi elämänsä tärkeimmistä asioista.