Poikkeusolot pakottivat Ainon, 71, kotiinsa karanteeniin: “Harrastukset jäivät tauolle”
Lisää aiheesta
Savonlinnassa asuva Aino Tiainen, 71, pitää poikkeusoloissakin kiinni päivärytmistä. Harrastusten keskeytyminen katkaisee sosiaalisia kontakteja ja läheisten terveys huolettaa, mutta uusi tilanne synnyttää uusia yhteydenpitotapoja.
Ihan ensimmäinen tunne oli helpotus, Aino Tiainen kertoo mietteistään, kun uutisissa kerrottiin laajoista rajoituksista etenkin iäkkäämmän väen liikkumiseen.
-Ajattelin, että nyt olen vapaa kaikesta ja voin olla vaan! Vaikka täytellä ristikoita. Sitten seurasi monenlaisia muitakin tunnelmia kyllä. Ihan varmasti tulee niitäkin päiviä, että on todella tylsää, mutta pääasia on saada nyt kuriin tämä tauti, ja ihmiset ja yritykset selviämään elämässä eteenpäin.
Tiainen toteaa, etteivät päivät vielä ole kovin ratkaisevasti muuttuneet tavallisesta arjesta.
-Asun yksin ja elämässäni on tietty rytmi. Se jatkuu edelleen. Laitan joka päivä ruuan alusta asti itse ja olen myös siinä onnellisessa asemassa, että pääsen metsään ulkoilemaan tapaamatta toisia ihmisiä. Katson joka päivä kello 15 tulevan tiedotustilaisuuden ja seuraan muutenkin maailman menoa.
Eniten elämää muuttaa nyt harrastusten pois jääminen. Tiainen on harrastanut Lavista eli lavatanssijumppaa kerran viikossa, ja teatteriporukalla oli juuri saatu harjoiteltua Niskavuoren nuori emäntä esityskuntoon.
-Ehdimme esittää sen yhden kerran, ja siihen loppui. Mutta jatkamme sitten joskus, kun se on taas mahdollista, Tiainen tuumaa.
Nyt harrastuskavereita ei voi nähdä kasvokkain, mutta siihenkin on löytynyt apuja.
-Puhelin on tänäänkin laulanut aamusta asti, Tiainen kertoo.
Etäyhteyksiä ja naapuriapua
Tiainen kertoo ottavansa yli 70-vuotiaille annetut rajoitukset tosissaan. Hänen kolme lasta asuvat kaukana: Helsingissä, Vihdissä ja yksi Englannissa asti. Heidän kanssaan yhteydenpito sujuu Tiaisen mukaan samaan tapaan kuin muutenkin.
-Videopuheluilla ja viesteillä tavoitan lapset ja lapsenlapset. He olisivat käyneet täällä luonani kevään aikana, mutta nyt se ei onnistu. Toivon vain, että he pysyvät terveinä.
Yksin asujalle osa annetuista liikkumista rajoittavista ohjeista kyllä tuottaa vähän päänvaivaa.
-Eilen kävin lähikaupassa ja tulenkin sen varmaan itse hoitamaan, mutta käyn muutenkin kaupassa vain kerran viikossa. Nyt ostin pakasteeseen varaston perustarpeita. En hamstrannut vessapaperia! Tiainen nauraa.
Iäkkään naapurin tilanne vähän huolettaa.
-Tuossa asuu vanhempi rouva. Ajattelin auttaa myös häntä, jos hän tarvitsee apua. Vaikka nyt on avunkin kanssa oltava sitten tarkkana.
Kurittomat ikäihmiset ja kauhea kiire
Sosiaalisessa mediassa on viime päivinä puitu aikuisten lasten huolta siitä, että yli 70-vuotiaita on yllättävän vaikea saada pysyttelemään neljän seinän sisällä. Viesti huolesta ei tunnu aina menevän perille. Tiainenkin tunnistaa ilmiön tuttavapiiristään.
-Juuri yksi ystävä lähti pohjoiseen lastenvahdiksi, kun ei jaksa olla paikallaan. Hän ei ole vielä täyttänyt 70 vuotta, mutta kuitenkin. Toivottavasti se ei kostaudu. Meidän ikäisissämme on paljon niitä, jotka eivät jaksaisi olla aloillaan. Muutos aiempaan on varmasti niin suuri: ikäihmiset ovat liikkuvaista sorttia. Sehän ei normaalioloissa ole ollenkaan paha juttu, Tiainen miettii.
Mutta kyllä nämä rajoitukset on syytä kaikkien ottaa vakavasti. Niitä välillä vähätellään, mutta uskon ammattilaisten kyllä tietävän, mikä nyt on parhaaksi.
Apteekissa lääketyöntekijänä työuransa tehnyt Tiainen on ympäröivää muutosta seuratessaan miettinyt omia aktiivisempia aikojaan. Silloinkin monelle oli vaikeaa pitää huolta terveydestään.
-Ei silloin koskaan jääty flunssan takia pois. Piti olla muka niin tunnollinen ja velvollisuudentuntoinen. Nyt eläkkeellä ajattelen, että keneltä se olisi ollut pois, jos olisi silloin osannut ajatella toisin. Siinä ei kukaan olisi kärsinyt. Työt olisivat tulleet hoidettua kyllä. Silloin sitä oli niin kiinni työelämässä, että ajatteli, että on mentävä pää kolmantena jalkana. Näihin asioihin tulee järkeä täällä elämän loppupäässä.
Tiainen on miettinyt sitäkin, että poikkeuksellinen maailmantilanne tuo pakollisen pysähdyksen alati kiihtyvälle menolle.
-Jos ei ihminen ymmärrä hidastaa, luonto näyttää, kuka määrää.
Nyt Savonlinnassa elellään päivä kerrallaan. Yksi takuuvarmasti joka vuosi saapuva ilo on Tiaisella tänä keväänä vielä edessä, olosuhteista riippumatta.
-Kun ymmärtää puutarhanhoidon päälle, kaikki on pelastettu! Niin kuin sananlasku sanoo, kaikki paitsi puutarhanhoito on turhaa, Tiainen nauraa.
Lue myös: