Verkkovihan ja -häirinnän yleistymisestä on puhuttu jo vuosia. Siihen puuttuminen ja häirinnän ennaltaehkäiseminen ovat kuitenkin yhä lapsenkengissä.

– Usein törmää ajatteluun, että somessa nyt vain pitää kestää tiettyjä asioita, kuvailee sosiaalipsykologi Minttu Salminen.

Ei näin voi olla, ajatteli Salminen, joka toimi vuosia koulukuraattorina. Hän näki lähietäisyydeltä, miten yleisiä somessa tapahtuvat ikävät tilanteet olivat nuorten arjessa, miten huonosti verkossa tehtävät rikokset tunnistettiin ja miten yksin nuoret helposti jäivät ongelmien sekä niiden seurausten kanssa.

– Esimerkiksi someen laitettua kiusaamisvideota on käytännössä mahdotonta saada varmasti poistetuksi kaikilta alustoilta. Sellainen voi jäädä kummittelemaan mieleen pitkäksi aikaa.

Yhdessä ystäviensä, sometutkija Suvi Uskin ja juristi Jenny Ronnun kanssa hän kehitti idean palvelusta, joka tarjoaisi matalan kynnyksen oikeusneuvontaa ja psykologista tukea niille, jotka ovat kohdanneet verkossa kiusaamista, häirintää tai uhkailua.

Kolmikko osallistui ideallaan Vuosisadan rakentajat‍ -kilpailuun ja voitti puoli miljoonaa euroa. Rahoituksen avulla Someturva-niminen palvelu avattiin keväällä 2018. Muutaman kuukauden pilottivaiheen aikana se oli ilmaiseksi kaikkien suomalaisten käytössä. Nyt palvelu on saatavilla eri yhteistyökumppaneiden kautta. Esimerkiksi kunnat voivat hankkia palvelun alueensa koulujen oppilaiden ja henkilöstön käyttöön.

Vakavien tilanteiden ennaltaehkäisy tärkeää

Someturvan käyttöliittymä tarjoaa aina avoinna olevan, keinoälyä hyödyntävän raportointikanavan. Käyttäjää ohjataan antamaan riittävät tiedot tapahtuneesta, jotta Someturvan asiantuntijat voivat tehdä tilanteesta juridisen arvion. Palvelu kertoo muun muassa sen, täyttääkö tapahtuma rikoksen tunnusmerkit. Lisäksi käyttäjä saa psykologista ensiapua ja tarvittaessa esimerkiksi alustakohtaiset someohjeet.

– Usein jo se, että ilmoittaa ottaneen yhteyttä lakipalveluun ja menevänsä tarvittaessa poliisille, voi lopettaa häiriköinnin, Salminen kertoo.

Lapselle tai nuorelle tärkeää voivat olla myös valmiit ohjeet siihen, miten kertoa tilanteesta aikuiselle. Yksi Someturvan tärkeimpiä tehtäviä onkin Salmisen mukaansa ennaltaehkäistä vakavampia rikoksia.

Jos esimerkiksi kunnianloukkauksen vie oikeuteen, sen käsittelyprosessi voi kestää vuosia. Siksi Someturva tarjoaa asianomistajarikoksiin myös sovintoehdotuksia, joiden avulla osapuolet voivat sopia tilanteen keskenään nopeasti.

Palvelulle myös näyttää olevan kysyntää. Pilottikuukausien aikana Someturva auttoi yli 1 000 suomalaista. Vanhimmat olivat yli 70-vuotiaita mutta valtaosa – 70 prosenttia – palveluun yhteyttä ottaneista oli alaikäisiä.

Verkkohäirinnän yleisyyteen nuorten keskuudessa on Salmisen arvion mukaan monia syitä. Nuoret ja lapset käyttävät paljon somealustoja, joilla sanojen ja tekojen seuraukset jäävät helposti etäisiksi.

– Toisaalta myös aikuisilla on aika usein hukassa se, missä sallitun puheen raja verkossa menee. Nuoret seuraavat usein heidän esimerkkiään.

Anonyymius mahdollistaa häirintää

Nuorten kokemuksia verkkohäirinnästä on Suomessa tutkinut Markus Kaakinen. Hänen vuonna 2018 julkaistu väitöskirjansa Erillään verkossa: verkkovihan sosiaalipsykologinen tarkastelu paljasti, että vuoden 2015 jälkeen kolme neljästä nuoresta oli törmännyt viimeisen kolmen kuukauden aikana verkkovihaan.

Verkkoviha viittaa verkossa levitettyyn materiaaliin, joka loukkaa jotain ryhmää tai tiettyä yksilöä. Yleensä yhteen ihmiseen kohdistuvan verkkohäiriköinnin voi ajatella olevan sen alakategoria.

Kaakisen tutkimuksen mukaan sosiaalisessa mediassa käyttäytyvät yleensä aggressiivisesti henkilöt, joilla on vahvoja ihmissuhteita verkossa mutta heikot suhdeverkostot sen ulkopuolella.

– Sosiaalinen media on myös ylipäätänsä usein negatiivisten tunteiden vetämä, sillä ne herättävät vahvempia reaktioita ja sitä kautta pidempiä keskusteluketjuja.

Eräs häirintää ja kiusaamista mahdollistava tekijä on sekä Kaakisen että Salmisen mukaan anonyymius. Esimerkiksi anonyymiutta korostavassa Youtubessa keskustelukulttuuri on usein merkittävän vihamielistä.

– Myös sosiaalisessa mediassa muodostuvat ryhmänormit voivat suosia vihamielistä viestintää. Omalla nimellään viestivät voivat olla jopa anonyymeja kirjoittajia aggressiivisempia, jos se on ryhmässä hyväksyttyä, Kaakinen toteaa.

Hän korostaa, että somen keskustelukulttuuri elää jatkuvasti – ja voi myös kehittyä parempaan suuntaa. Mahdollisuudet muutoksen ohjaamiseen ulkoapäin ovat kuitenkin rajalliset.

Esimerkiksi joissain verkkopeleissä on hänen mukaansa jo karsittu viestintämenetelmiä, jotka mahdollistivat häiriköinnin.

– Sen jälkeen jotkut pelaajat ovat oppineet käyttämään niitä kaikkein yksinkertaisimpiakin toimintoja toisia ärsyttääkseen.

Raportointimahdollisuus loisi laumasuojaa

Myös Kaakinen pitää selvänä sitä, että sosiaalisessa mediassa tapahtuvaan häirintään voi ja pitää puuttua.

– Mutta somehäiriköintiä on usein myös aidosti vaikea torjua, koska aggressiivisuuden muodot kehittyvät siellä niin nopeasti uusiin suuntiin, hän sanoo.

Laki voi määrittää verkkohäiriköinnin esimerkiksi yhden viestin vakavuuden kautta. Toisaalta häirintä voi tarkoittaa jopa tuhansien viestien kokonaisuutta, jolloin niiden toistuvuus on yksittäistä sisältöä ratkaisevampi tekijä.

– Kansallinen lainsäädäntö ei tietenkään ole ainut keino. EU-tasolla on jo nähty kehitystä sen suhteen, että somealustat yritetään laittaa vastuuseen vihasisällön poistamisesta, Kaakinen sanoo.

Minttu Salminen haluaisi nähdä, että Someturvan kaltaiset raportointipalvelut olisivat tulevaisuudessa sisäänrakennettuina somealustoihin. Tällä hetkellä monissa sovelluksissa on kyllä ilmoitusmahdollisuus, mutta käyttäjä ei tiedä, mitä ilmoituksen jälkeen tapahtuu tai tapahtuuko mitään.

– Jos kaikki tietäisivät, että asiattomaan käytökseen reagoidaan ja siitä on seurauksia, se loisi laumasuojaa ja nostaisi kynnystä häiritsevälle käyttäytymiselle, Salminen kuvailee.