Pimeä talvi on otollinen aika ajautua syviinkin vesiin. Ongelma on tuttu etenkin näin poikkeusaikoina, kun monet sellaiset asiat, jotka ennen ovat tuoneet iloa, loistavat poissaolollaan. Hermot kiristyvät arjessa helposti äärimmilleen, kun elämä on kutistunut oman kodin seinien sisälle. Niin työt, jumpat kuin kavereiden tapaamisetkin hoidetaan nyt monesti kotoa käsin, etäyhteyksien välityksellä. Vähemmästäkin tympääntyy.

Monen ratkaisu vaikeisiin tunteisiin on niiden kieltäminen ja itsensä harhauttaminen vaihtoehtoisella tekemisellä. Hyvinvointivalmentaja Elina Jaatinen kuitenkin tietää, että helpotus ei löydy väistämällä tunteitaan. Ihmiselämään kuuluu myös vaikeita tunteita.

-Avain on armollisuus itseään ja tunteitaan kohtaan, Jaatinen painottaa.

Jaatinen kehottaa ottamaan tunteisiin mallia lapselta: lapset ovat hetken kiukkunsa kanssa ja seuraavassa hetkessä nauravat.

-Aikuiselle tällainen on usein mahdotonta. Tietyt tunteet saavat aikuisen kuvittelemaan, ettei hänellä ole tilanne kontrollissa. Keksimme siis yhden tunteen ympärille valtavan tarinan suostumatta antautumaan luonnollisesti tilanteesta nousevalle tunteelle. Se tunne menee kyllä ohi, kun annamme sen tulla.

Keskeytä uhritarina

Nämä päänsisäiset tarinat ovat usein ongelman ydin. Kun olo tuntuu väsähtäneeltä tai hermostuneelta, kehittelemme tunteesta paljon suuremman tarinan, kuin mitä se todellisuudessa on.  

Väsyneen olon ympärille saatamme keksiä tarinan siitä, ettemme ole tehokkaita ja arvokkaita työntekijöitä. Jos menetämme hermomme jälkikasvun kanssa, ruoskimme itseämme siitä, kuinka olemme kelvottomia vanhempia.

-Tunteet eivät kerro arvoistamme. Kannattaa muistaa, että tässä maailmantilassa, tähän aikaan vuodesta, elämä on monesti selviytymistä. Jo se, että saa perheelle ruoat laitettua, on hiton hyvin, Elina Jaatinen muistuttaa.

Kun sisäinen, moittiva puhe alkaa ja päänsisäinen tarina alkaa kehkeytyä, Jaatinen kehottaa ottamaan takapakkia.

-Keskeytä uhritarina ja arvioi sitä kuin ulkopuolisena. Ajatuksemme eivät ole totuus. Voi kuunnella sen tarinan, mutta todeta, että olipas se karmea, en aio jatkaa tuota.

Armollisuuteen kuuluu myös vertaamisen lopettaminen. Erityisesti somemaailma aiheuttaa monille paineita, täydellisyyden tavoittelua, huonommuuden ja riittämättömyyden tunteita.

-Pitäisi muistaa, että on koko ajan riittävä. Somella ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa.

Keskity hyvään

Kiitollisuus nousee esiin monien hyvinvointivalmentajien puheissa eikä suotta. Ihmisellä on taipumus keskittyä niihin asioihin, joihin ei ole tyytyväinen.

-Ihmiset etsivät jatkuvasti työkaluja, joilla muuttaa asioita. Keskitymme siihen, minkä pitäisi olla toisin, jotta olisimme tyytyväisiä ja onnellisia. Kaamosaikana katsomme ulos ja toivomme, että olisimme mieluummin Barbadoksella. Tällainen ajattelu vie kaiken arvon tältä hetkeltä, Jaatinen toteaa.

Hyvään keskittyminen tulee harvalta luonnostaan, mutta onneksi sitä voi treenata kuin lihasta. Monesta asiasta löytyy kiitettävää, jopa pienistä, tylsistä ja arkisista jutuista.

-Kun alkaa tietoisesti kohdistaa huomiota hyvään, mieli alkaa myös huomata enemmän hyvää. Maailmankuva alkaa muuttua.

Jaatinen kannustaa keskittymään hetkeen ja löytämään siitä arvon. Jos ulkona on märkää ja kylmää, voi Barbadoksesta haaveilun sijaan todetakin, että edessäni on lämmin kahvi ja minulla on kaikki hyvin juuri nyt, olen turvassa.  

-Kun keskittyy hyvään, voi ymmärtää, ettei ankea korona-aika olekaan pelkästään ankeaa. Voi huomata, ettei ole ollut aikaa perheelle kolmeen vuoteen ja nyt sitä onkin.

Vinkit arjen vaikeisiin tunteisiin

  • Ole armollinen itsellesi, salli kaikki tunteet ja anna tunteiden tulla. Älä keksi tunteista tarinoita, vaan ota ne vastaan sellaisinaan. Jokainen tunne muuttuu pian muuksi.
  • Tuo tietoisesti mieleesi asioita, joista tunnet iloa ja kiitollisuutta. Vie huomio niihin toistuvasti.
  • Pysähdy vaikean tunteen äärellä pariksi minuutiksi ja hengitä syvään. Tuo huomio pois mielen hälinästä ja sano itsellesi: kaikki on hyvin juuri nyt ja olet turvassa.

Lue myös:
Luovasti kriisin keskellä