Millainen on tavallinen työpäivä 2030-luvulla, Risto Siilasmaa?
Lisää aiheesta
Teknologia on muuttanut työelämää jo pari vuosisataa, eikä loppua näy. F-Securen hallituksen puheenjohtaja Risto Siilasmaa kertoo näkemyksensä ensi vuosikymmenen työelämästä.
Kysyimme Risto Siilasmaalta, miltä työ- ja yrityselämä hänen mielestään näyttää 2030-luvulla.
Mikä muuttaa työelämää?
”Työelämän muutosta ja tulevaisuutta voi pohtia katsomalla ajassa taaksepäin. Olemme käyneet muutamassa vuosikymmenessä läpi melkoisen teknologisen mullistuksen.
Annan esimerkin: vielä 1980-luvulla kysyin aina heti hotelliin saavuttuani, paljonko minulle on tullut fakseja. Nykyään ihminen voi halutessaan olla tavoitettavissa käytännössä joka hetki, ja viimeistään koronapandemia teki etätyöstä valtavirtaa.
Koronapandemia ei kuitenkaan synnyttänyt paikasta riippumatonta työntekoa, vaan sen juuret ulottuvat mobiiliverkkojen kehittymiseen ja ensimmäisiin kännyköihin. Videoneuvotteluita on harjoiteltu etenkin suurissa yrityksissä jo pari vuosikymmentä.”
Millainen on tavallinen työpäivä 2030-luvulla?
”Tavallisesta työpäivästä ei voi puhua nytkään, sillä eri töitä tehdään hyvin eri lähtökohdista, ja tietenkin jokainen ihminen hoitaa oman työnsä omalla tavallaan. Vastaan siis mieluummin siihen, millainen työ tulee yleistymään.
Työelämän pirstaloituminen jatkuu myös tulevalla vuosikymmenellä. Entistä useampi siis tekee pätkätöitä tai töitä monelle työn- tai toimeksiantajalle tai toimii mikroyrittäjänä tai yrittäjämäisesti.
Jatkossa tarvetta on esimerkiksi hyvin manuaalisen työn tekijöille, kuten ruokaläheteille ja muille alustatalouden toimijoille. Tällaisia töitä yhdistää se, että niitä voi – ainakin periaatteessa – tehdä silloin kuin haluaa. Lisäksi tarvetta syntyy erilaisille asiantuntijoille, kuten ohjelmoijille, jotka voivat tehdä töitään ajasta ja paikasta riippumatta.
Yksinkertaisen ja toisteisen työn väheneminen johtaa osaltaan siihen, että koulutusvaatimukset lisääntyvät, jos ihminen mielii saada mielenkiintoista ja hyväpalkkaista työtä. Ilmiön voi jo nyt havaita katsomalla ympärilleen. Tietynlaiset työt eivät enää kelpaa suomalaisille, joten esimerkiksi ruokaläheteistä ja linja-autonkuljettajista suuri osa on ulkomaalaistaustaisia.”
Mitä veisit mukanasi 2030-luvun yritys- ja työelämään?
”Teknologian kehittyminen on ollut ja on yksi maailmaa muokkaavista megatrendeistä, ja se muuttaa työelämää myös tulevaisuudessa. Tätä kehityskulkua ei edes tarvitse viedä mukana tulevaisuuteen, vaan se tulee mukaan aivan luontevasti.
Teknologian työelämää mullistavan voiman juuret ulottuvat jopa niinkin pitkälle kuin teollisen vallankumouksen alkuun 1700–1800-lukujen taitteeseen. Yksinkertainen, manuaalinen työ on siis vähentynyt jo parin vuosisadan ajan.
Jatkossa teknologian kehittyminen vähentää myös toimistotyötä entisestään, ja palvelutyökin vähenee. Toisaalta palvelutyö on luonteeltaan sellaista, että sitä ei voi kokonaan korvata tekoälyllä.
Enää ainoastaan asenteet estävät esimerkiksi monen hallinnollisen työn automatisointia tavalla, joka olisi lopulta kaikkien etu – se olisi yleisesti veronmaksajan etu, samoin kuin asiakkaan asemassa olevan kansalaisen ja myös virkamiehen, jonka työ muuttuisi mielekkäämmäksi.”
Mikään ei ole niin epämotivoivaa kuin turha työ erityisesti silloin, kun henkilö itsekin tietää työnsä turhaksi.
Mitä puolestaan jättäisit jo menneisyyteen?
”Turhan työn voisi hyvästellä lopullisesti. Mikään ei ole niin epämotivoivaa kuin turha työ erityisesti silloin, kun henkilö itsekin tietää työnsä turhaksi.
Annan esimerkin: eräällä Intian-matkallani lentolippuni tarkistettiin kolme kertaa terminaalirakennuksen ja lentokoneen välisessä tuubissa. Eihän tuubiin edes pääse, ellei ole jo näyttänyt lippua, eikä tuubista pääse muualle kuin koneeseen. Tällä tavoin saadaan kyllä luotua työtä kolmelle ihmiselle, mutta heidän työnsä on turhaa.
Kaikki turha työ ei päältä päin näytä turhalta, ja esimerkki tällaisesta on lapsilisien maksaminen.
Koska kyseessä on etuus, sitä ei voida myöntää automaattisesti. Vanhemman on siis selvitettävä, miten etuutta haetaan, ja osattava täyttää hakemus. Virkamiehen taas pitää katsoa tietojärjestelmästä, voidaanko lapsilisä myöntää, mutta mitään henkilökohtaista harkintaa ei asiassa saa käyttää.
Vanhempi voisi käyttää aikansa hyödyllisemmin, eikä virkamies tuo prosessiin mitään lisäarvoa. Kaikki tarvittava tieto on jo tietojärjestelmissä.”
Mitä yritysten pitäisi ottaa huomioon juuri nyt matkalla tulevaisuuden työelämään?
”Koska yksinkertainen työ vähenee entisestään, se tietenkin nostaa koulutusvaatimuksia. Koulutusvaatimuksien nouseminen yhdistettynä teknologian jatkuvaan kehittymiseen johtaa siihen, että elinikäisestä oppimisesta ja jatkuvasta täydennyskouluttautumisesta tulee työelämässä käytännössä itsestäänselvyys. Yrityksissä tämä tarkoittaa, että sekä johtajien että työntekijöiden on oltava valmis omaksumaan jatkuvasti uutta.
Jos minulta kysytään, esimerkiksi korkeakoulututkinnot voitaisiin ajastaa vanhenemaan 20 vuoden päästä, jos henkilö ei päivitä taitojaan. Käytännössä tämä tarkoittaisi esimerkiksi yliopistojen rahoituksen kytkemistä siihen, kuinka suuren osan tutkinnoista ne saisivat pidettyä voimassa. Tällä tavoin yliopistot näkisivät sekä opiskelijat että alumnit pitkäaikaisina asiakkaina.
Millaista työtä tulevaisuus synnyttääkään, sen pitäisi syntyä tarpeeseen. Luovuudelle pitää olla sijaa, samoin kuin akateemiselle tutkimukselle, yrittäjyydelle ja rohkealle uuden kokeilemiselle. Sen vuoksi tulevaisuudessa tarvittavaa työtä on vaikea ennustaa yksityiskohtaisesti. Mikään yritys tai muukaan taho ei siis voi tällä hetkellä katsoa kristallipalloon ja valmistautua täydellisesti 2030-luvun työelämään.
Kuitenkin meitä kohtaavat keskeiset ympäristöongelmat, kuten ilmaston lämpeneminen, ympäristön saastuminen ja lajikato, pitäisi saada ratkaistua ja niihin liittyvä työ priorisoitua. Tämä vaatii paitsi innovatiivisuutta yrityksiltä, myös toimia yhteiskunnan tasolla.”