Aamun työliikenteen seassa istuessa tulee usein pohdittua sitä, mistä liikenneruuhkat oikein syntyvät. Kun asiaa ajattelee puhtaasti järjellä, on vaikea käsittää miksi esimerkiksi moottoritiellä suorastaan madellaan ruuhka-aikoina. Jos kaikki ajaisivat sallittua 100 km/h vauhtia, luulisi homman sujuvan.

Liikenneviraston Liikennekeskuspäällikkö Mika Jaatisen mukaan ruuhkien synnylle on muutamia perussyitä.

– Ensimmäinen on se, että ajokaistan kapasiteetti yksinkertaisesti loppuu kesken. Silloin tietyllä tieosuudella on liikaa autoja.

Virallinen termi tälle on välityskyky. Eli millaisen määrän autoja mikäkin väylä kykenee välittämään. Mikäli kaistoja on yksi, on välityskyky pienempi. Jos kaistoja on vaikkapa yhteen suuntaan kolme, on välityskyky jo huomattavasti parempi.

Mitä jos vain lisäisimme kaistoja?

Äkkiä saattaisi ajatella, että ruuhkat loppuisivat lisäämällä ajokaistoja ja parantamalla liikenteen välityskykyä. Asia ei ole kuitenkaan niin yksinkertainen, sillä ongelmaksi muodostuu pari muuttujaa. Ensimmäinen niistä on pullonkaulailmiö, joka on tuttu esimerkiksi pääkaupunkiseudun liikenteessä.

– Suppilo syntyy siinä kun siirrytään isoilta teiltä katuverkolle. Kun vaikka kolmesta kaistasta tuleekin kaksi, niin siinä koitetaan saada autot mahtumaan ikään kuin suppilosta, selventää Jaatinen.

Toinen ongelma on se, että kaistojen lisääminen ei pitkällä tähtäimellä riitä, sillä liikenne on kuin vesi joen uomassa: se ohjautuu sinne missä on tilaa. Liikenne siis yksinkertaistettuna siirtyy uuteen paikkaan ja tukkii senkin.

– Esimerkiksi Helsingissä tilanne on se, että kaistoja ei vain pystytä tekemään lisää, koska kadut ovat liian ahtaita.

Sinne mihin lisäkaistojen tekeminen ja pullonkaulojen poistaminen on mahdollista, niitä myös tehdään. Yksi hyvä esimerkki on monelle pääkaupunkiseudun ruuhkissa jonottaneelle tuttu Kehä 1.

Pääkaupunkiseudun työmatkaliikenteen todellinen pullonkaula oli vuosikausia Kehä 1, jonka perusparannuksessa tehtiin muutamaan kohtaan lisäkaistoja. Ne paransivat koko tien sujuvuutta, vaikka suurimmat parannuksia tehtiin vain pariin paikkaan, kuten Vihdintien kohdalle.

Vikaa myös ratin takana

Ruuhkat eivät kuitenkaan synny pelkästään tiestön kapasiteetista, vaan sormensa on pelissä jokaisella ratin takana istuvalla kuskilla. Muutamia tärkeitä pointteja ovat sopivat turvavälit, molempien ajokaistojen hyödyntäminen ja tasainen ajonopeus.

Turvavälien pitäminen vilkkaasti liikennöidyllä valtaväylällä on haasteellista, sillä usein sopivan pitkä turvaväli tarkoittaa sitä, että oman auton eteen puikkailee jatkuvasti uusia autoja, mikä harmittaa useita kuskeja. Myöskään liian lyhyt väli ei ole hyväksi, sillä reaktioaikaa ei jää riittävästi.

Kahden kaistan tehokas käyttökin tuntuu olevan monella kuljettajalla hakusessa. Erityisesti silloin kun ollaan ryhmittymässä kahdesta ajokaistasta yhteen. Monet kuskit ryhmittäytyvät yhdelle kaistalle aivan liian aikaisin. Siitä syntyy ruuhkia.

– Me kampanjoitiin tästä viime keväänä ja kehotettiin ihmisiä käyttämään myös vasenta kaistaa. Kahden kaista käyttämisellä on iso vaikutus välityskapasiteettiin.

Kuminauhailmiö

Tasaisen ajovauhdin merkitystä ei voi korostaa tässä yhteydessä liikaa tai riittävästi. Kuminauhailmiö on liikenteessä se, joka synnyttää pitkiä autojonoja. Pumppaava liike kertautuu jonon hännillä. Suurilla liikennemäärillä varsinainen ruuhkan aiheuttaja saattaa olla kilometrien päässä varsinaisesta ruuhkakohdasta. Erityisesti silloin jos kyse on onnettomuudesta tai muusta poikkeavasta.

Voiko liikenneruuhkia estää syntymästä? Tuskin. Ainakaan kovin nopeasti. Yksi ratkaisu tähän olisi automaattiliikenne, jossa ajosuorite ulkoistettaisiin autolle. Itsestään ajavien autojen kohdalla turvavälit voitaisiin pitää pienempinä jolloin liikennemäärää voitaisiin kasvattaa.

Autonomisen liikenteen rantautumiseen menee tähän tietoon varmasti joitakin vuosikymmeniä, vaikka tekniikkaa löytyy jo tällä hetkellä monien valmistajien automalleista. Aivan ongelmatonta se ei kuitenkaan ole.

Hieman yllättäen ratkaisu suurien kaupunkien ruuhkiin löytyy työn murroksesta. Vastaus kasvaviin liikennemääriin ja yksityisautoiluun on etätyö. Mikäli ihmiset tekisivät osan työajastaan etänä, pienenisi myös liikkumisen tarve.

– Jos ajatellaan liikennemääriä Suomessa, jopa 10% vähennys pahimmasta ruuhkatunnista saattaa saada siitä sujuvaa. Ei siis ole kyse siitä, että puolet autoista pitäisi saada teiltä pois, selventää Liikenneviraston Mika Jaatinen.

Jaatinen listaa myös muita helppoja keinoja liikennemäärien kaitsemiseen: kimppakyydit, polkupyöräily ja matkan kulkeminen osittain julkisilla. Hän muistuttaa, että esimerkiksi Helsingissä kaikki eivät yksinkertaisesti voi kulkea omalla autollaan. Kaupunkiin kun ei mahdu määräänsä enempää liikennettä.