Ajatus työreissun suorittamisesta junan tai lentokoneen sijaan sähköautolla juolahti mieleen, kun sain mahdollisuuden ottaa Tesla Model X:n viikon mittaiselle koeajolle. Minulla on aiempaa kokemusta Teslasta ja muista sähköautoista, mutta pidemmät matkat ovat jääneet tekemättä. Halusin haastaa sähköauton ja kotimaisen latausverkoston raadollisen realistisella tavalla.

Sähköauton suurimmat haasteet liittyvät luonnollisesti toimintasäteeseen. Ne vaihtelevat täyssähköautojen kesken karkeasti 130-500 kilometrin välillä. Valmistajien ilmoittamiin toimintasäteisiin kannattaa suhtautua samalla tavalla kuin bensiinimoottoreiden kulutuslukemiin, sillä realismin kanssa niillä on ajoittain hyvin vähän tekemistä.

Teslalla 400 kilsaa ilman latausta

Tesla Model X P90D:n toimintasäde on valmistajan ilmoituksen mukaan 414 kilometriä. Kun matkaa Helsingistä Kuopioon kertyy vajaat 400 kilometriä, olisi reissu periaatteessa mahdollinen ilman välitankkauksia. Periaatteessa.

Matkaan lähtiessä Tesla ilmoittaa akun varaukseksi 240 kilometriä. Akku on suunnilleen puolivälissä ja tarkoituksena on testata Teslan ja kotimaisen latausverkoston toimivuutta. Ajatuksissani on, että kulkua riittää nykylatauksessa reippaasti ja stoppi ensimmäisellä Supercharger-pisteellä Vierumäellä tulisi olemaan hyvin pikainen.

Yllätys on karu, sillä vauhdikkaampi moottoritieajo kuluttaa akkua rajusti. 240 kilometrin toimintasäde kutistuu 125 km/h:n vauhdissa heti alle 200 kilometriin. Päästessämme perille Vierumäelle, on akun varaustila 11%. Jatkossa motarivauhdit kannattanee pitää maltillisempina.

Supercharger on nimensä veroinen

Onneksi Teslan Supercharger on todella nopea laturi. Se tuuppaa akuston täyteen 45 minuutissa ja sinä aikana seurue ehtii nauttimaan väliin jääneen lounaan. Lataus on ilmaista ja toimenpide ei voisi juuri olla yksinkertaisempi. Laturin pistoke tyrkätään Teslan takavalon vieressä olevaan pistokkeeseen ja odotellaan.

Pikalaturi täräyttää akun 85-90%:n kapasiteettiin, sillä täyden 100%:n lataus tekee hallaa akun kestävyydelle. Auton ladattua jatkamme matkaa kohti Kuopiota. Vierumäeltä taivalta on edessä reilut 260 kilometriä, joten taulussa oleva 340 kilometrin lukema hymyilyttää. Toisaalta perillä ollessa akun varaustilaksi kerrotaan vaivaiset 11 prosenttia, mikä kummastuttaa hieman.

Jatkamme moottoritietä pitkin siihen saakka, kunnes navigaattori ohjaa meidät Jyväskylään johtavalle tielle. Jälleen vauhdikas ajotapa kostautuu, sillä pienemälle tieosuudelle päästessä jäljellä olevan varauksen määräksi on arvioitu 7%.

Seurueemme päättää luottaa akun riittävän Kuopioon saakka ilman uutta stoppia, sillä seuraava Supercharger-piste on Äänekoskella, joka menee pahasti sivuun suunnitellusta reitistämme. Jossain vaiheessa kaasujalkaa tekee mieli rajoittaa, vaikka tälläkin hetkellä noudatamme liikennerajoituksia.

Järisyttävä ohituskiihtyvyys

Välillä Teslan ratissa tuntee huojentunutta mieltä kohdassa, jossa normaalilla bensa-autolla saattaisi hermo kiristyä. Rekan perässä oleva autojono tarjoaa mahdollisuuden ajaa muiden imussa 80 km/h ja kerätä näin ollen lisää kilometrejä.

Jonossa jumittaminen harmittaa myös siksi, että Teslan ohituskiihtyvyys on jotain järisyttävän hienoa. Kun lapun tallaa lattiaan 80-100 km/h:n vauhdissa, vastaa Model X viiveettä. Kookas katumaasturi laulaa suohon jopa puolet superautoluokasta. Sähkömoottorin tuottamaan tehoon ei vain voi kyllästyä.

Kun lähestymme Suonenjokea, alkaa akun riittäminen hieman mietityttää. Ennen reissuun lähtöä ei tullut juuri selvitettyä missä mahdollisia latausasemia on, sillä ideana oli testata latausverkoston toimivuutta ilman sen kummempia suunnitteluja. Patterikuvake muuttuu jo hyvissä ajoin ennen Kuopiota vihreästä oranssiksi, mikä lykkää kylmää rinkiä hanurin alle.

Sähköllä matkustaminen tuo autolla ajamiseen uudenlaisen jännitysmomentin, joka ei välttämättä ole aina kovin miellyttävä. Tesla varoittelee useamman kerran siitä, että mikäli nyt ei nokka käänny kohti lähintä Supercharger-pistettä, ei jäljellä olevalla virralla enää pääse virta-merien ääreen.

Unohda hitaat laturit

Pitkiä matkoja ajellessa käy nopeasti ilmi, että tavanomaisilla sähköautojen latauspisteillä ei Teslan kaltaisella kulkupelillä tee käytännössä mitään. Mikäli tarjolla on hidas latausvaihtoehto, kannattaa se suosiolla jättää väliin ja hakeutua Teslan Superchargerin tai ripeämpien pikalatauspisteiden ääreen.

Pääsemme kuin pääsemmekin onnellisesti perille määränpäähämme, mutta haluan varmuudeksi kuitenkin pysähtyä ennen Kuopion keskustaa. Netin mukaan ABC-asemalla on sähköauton pikalatauspiste. Se yllättää meidät nopeudellaan, sillä parissa kymmenessä minuutissa akkuun kertyy lähes 100 kilometriä. Ah, tuota ihanaa lisävirran auvoa.

Kun saavumme yöpaikkaan, on Model X:n taulussa reilut 100 kilometriä toimintasädettä, joten päätämme etsiä uuden latauspisteen vasta aamulla.

Uusi päivä valkenee tuulisessa Kuopiossa puolipilvisenä ja ajattelen aamutuimaan lähteä metsästämään Sähköinen liikenne -verkkosivun neuvomalle latauspisteelle. Kirjaan osoitteeksi ilmoitetun Kauppakatu 45:n, mutta pieneksi hämmästykseksi perille ei käytännössä voi löytää. Verkon mukaan torilla sijaitsevalle pisteelle ei pääse, sillä se on suljettu liikenteeltä.

Käyn kyselemässä torilla mahdollisen latauspisteen sijainnista, mutta edes suurehkon kotimaisen sähköyhtiön edustajat eivät tunnu torin infopisteellä tietävän tuon taivaallista moisesta. Käännyn takaisin pettyneenä ja palaan hotellille korvat luimussa.

Päivän ohjelma jatkuu Kuopion keskustan tuntumassa olevan Pohjola Sairaalan avajaisissa, jonka pihalla tököttää neljä sähköauton latauspistettä. Riemastuneena ja sähkö silmissä kiiluen tökkään töpselin seinään, kunnes saan kokea pettymyksen. Pistokkeet kytketään sähköverkkoon vasta sairaalan avajaispäivänä.

Google kertoo latauspaikat, vai kertooko?

Edessä on siis jälleen ankara Googletus, joka paljastaa vajaan kilometrin ajomatkan päässä olevan toisen latauspistokkeen. Se on paikallisen autoliikkeen kyljessä oleva tolppa, jonka olemassa olosta liikkeen henkilökunta on ensin varsin hämillään. Lopulta laturi löytyy, mutta jälleen kerran joudumme pettymään latausnopeuteen. Akun täyteen lataaminen näyttäisi ottavan aikaa lähes 12 tuntia. Se lienee kuitenkin tyhjää parempi.

Kotimatkan alkaessa auton mittarissa on 160 kilometriä, mikä ei tule riittämään Kuopiosta seuraavaan suurempaan kaupunkiin. Päätämme siis käydä tankkaamassa kärryn täyteen hyväksi havaitulla huoltoasemalla, jossa vedämme samalla napaan myöhäisen lounaan. Tunnin latauksen jälkeen kiesi on täydessä valmiudessa kohti seuraavaa laturia.

Tällä kertaa ”polttoneste” riittää kirkkaasti Vierumäen Superchargerille, jossa on päivän toisen stopin aika. Parikymmenen minuutin rykäisyllä saamme toimintasäteeksi 270 kilometriä, jonka turvin uskaltaudumme paljon sähköä syövään moottoritieajoon.

Reippaan tunnin ajomatkan jälkeen päädymme aloituspisteeseen. Sähköä on jäljellä karvan auki 150 kilometriä, joten varauksella pärjää kaupunkiajoa ajatellen vielä hyvän tovin. Takaraivossa kuitenkin jyskyttää tieto siitä, että piakkoin on löydyttävä käsiin laturi. Ja mielellään ripeä sellainen.

Pitkät reissut vaativat suunnittelua

Road trip oli kaikin puolin silmiä avaava. Vaikka minulla onkin sähköautoista kohtuullisen paljon kokemusta, ovat pidemmät reissut jääneet tekemättä. Kaupungissa sähköauto on vertaansa vailla, sillä ruuhkissa seisomisessa ne ovat parhaimmillaan. Lyhyillä reissuilla akun kestosta ei tarvitse murehtia, kunhan muistaa tökätä kärrynsä aina aika-ajoin lataukseen.

Sähköautolla ajomatkat jotka ovat lähellä auton toimintasädettä tai sen yli, vaativat suunnittelua. Monella sähköautolla toimintasäde on 200 kilometrin luokkaa, mikä on pidempiä reissuja ajavan näkökulmasta hieman nihkeä. Pääasiassa kaupunkiliikenteessä ajavan näkökulmasta lukema on riittävä.

Suurin kehityksen paikka on edelleen latausinfra. Tuotteet ovat kyllä kunnossa. Koti- ja työpaikkalatauksen lisäksi Suomi tarvitsee ison määrä yleisiä latauspisteitä, joista suuren osan soisi olevan vähintään keskinopeita.

Jos palataan alkuperäiseen taisteluun Suomineidon ja Teslan välillä, on voittaja Tesla. Ei selvästi, mutta kuitenkin. Mikäli suoritus olisi korkeushyppyä, olisi rimasta menty yli vasta kolmannella yrityksellä. Ja silloinkin rima jää hyppimään kannattimille. Vika ei ole autossa, vaan vaiheessa olevassa latausverkostossa. Onneksi tyylipisteitä ei jaeta, vaan tulos ratkaisee.