Vuosi sitten joensuulainen Marjut Helvelahti, 62, sai tekonivelen yhtä aikaa molempiin polviinsa. Ennen leikkausta hän oli päättänyt, mitä tekisi kuntouduttuaan: vaeltaisi tuliterillä polvillaan Santiago de Compostelan kuuluisan pyhiinvaellusreitin Luoteis-Espanjassa.

– Olin innostunut ajatuksesta luettuani lehtijuttuja tavallisten ihmisten pyhiinvaelluskokemuksista. Olin myös lukenut Paulo Coelhon Pyhiinvaellus-teoksen, Helvelahti sanoo.

Kuuluisa kirjailija kertoo teoksessaan omasta vaelluksestaan pitkin Santiago de Compostelaa.

Vastasin, että todellakin lähden kanssasi vaeltamaan, sehän on juhlan paikka, kun sinulla on taas kintut kunnossa!

Leikkauksen jälkeen Helvelahti pani suunnitelmiinsa vauhtia: Hän alkoi treenata ensin kävelyä ja tehdä metsälenkkejä. Sitten hän alkoi harjoittaa kuntosalilla etenkin jalkojen lihasvoimaa.

Lisäksi hän tutkaili kartasta erimittaisia reittivaihtoehtoja ja kyseli vinkkejä samaisella vaelluksella aiemmin käyneeltä ystävältään Marjutilta.

Kun Marjut kertoi Helvelahdelle aikovansa osallistua vaellukselle uudelleen kesällä 2024, Helvelahti päätti lopullisesti lähteä matkaan.

– Olin houkutellut jo aiemmin mukaan ystävääni Sannaa, ja Marjutin suunnitelmista kuullessani taisin sanoa hänelle ihan suoraan, että nyt lähdet sinäkin.

Kokemusta yhdessä reissaamisesta

Muisto naurattaa 49-vuotiasta Sanna Rätyä.

– Vastasin, että todellakin lähden kanssasi vaeltamaan, sehän on juhlan paikka, kun sinulla on taas kintut kunnossa! Räty huudahtaa.

Vaellusporukkaan kuuluu myös Helvelahden tytär, 29-vuotias Kaisa
Rätyä kiehtoo matkassa ajatus yhdessä taivaltamisesta.

– Pyhiinvaellus on matka omaan itseen, mutta on erityisen kiinnostavaa tehdä se porukalla. Mieleen nousseita ajatuksia pääsee silloin pohdiskelemaan yhdessä.

Helvelahtea kiinnostaa pyhiinvaelluksessa etenkin se, että kahden ja puolen viikon mittainen matka tulee epäilemättä pitämään sisällään sekä henkistä että fyysistä ponnistelua.

Kaksi valkoista naista kävelee veden äärellä vaellusrinkat selässä.
Sanna Räty ja Marjut Halvelahti (oik.) treenaavat kävelyä pyhiinvaellusta varten Joensuun keskustan tuntumassa Pielisjoen varrella. Repuissaan heillä on suurin piirtein vaellusrepun paino eli noin seitsemän kiloa tavaraa. 

Helvelahti ja Räty lähtevät 800 kilometrin vaellukselle luottavaisin mielin, sillä kaksikko on matkustanut yhdessä ennenkin.

He ovat jo monta kertaa jakaneet majoituksen työmatkoilla ja reissanneet yhdessä myös vapaalla.

Alun perin ystävykset tutustuivat toisiinsa vuonna 2020 joensuulaisessa Riveria-ammattioppilaitoksessa.

– Olemme molemmat intohimoisia yrittäjyyskasvatuksen ja yrittäjyyden puolestapuhujia. Nyt Sanna on jo muualla töissä, ja työkaveruutemme on syventynyt ystävyydeksi.

Villasukkajuoksulla treenaamassa

Maaliskuussa kaksikko kävi harjoittelemassa Santiago de Compostelan vaellusta varten Kolin villasukkajuoksulla. Kilometrin mittainen reitti kuljetaan tapahtuman nimen mukaisesti kenkien sijaan villasukat jalassa, ja sen saa kiertää niin monta kertaa kuin haluaa.

– Olemme Marjutin kanssa niin samanhenkisiä, että reissumme sujuvat aina hyvin. Molemmat tunnistavat tarpeensa ja miettivät, miten niistä voi parhaiten kertoa toiselle. Olemme keskustelleet jo etukäteen siitä, miten vaelluksella voi ilmaista muulle porukalle, että haluaa olla hetken itsekseen, Räty sanoo.

Helvelahden mukaan he tuntevat toisensa niin hyvin, että lepohetken tarpeen pystyy näkemään jo toisen katseesta.

Meitä yhdistävät positiivisuus, joustavuus ja pystyvyyden tunne. Ne takaavat sen, ettei meidän tarvitse valittaa turhasta.

– Eräälläkin yhteisellä matkalla huomasimme, kuinka rauhallista ja sujuvaa meillä oli yhdessä. Aamulla kun heräsimme, jompikumpi pani kahvit porisemaan. Ei tarvinnut miettiä tai erikseen keskustella, mitä tehdään ja kumpi tekee.

Rädyn mukaan ystävykset suhtautuvat asioihin myönteisesti – niin myös vastaan tuleviin yllätyksiin.

– Meitä yhdistävät positiivisuus, joustavuus ja pystyvyyden tunne. Ne takaavat sen, ettei meidän tarvitse valittaa turhasta. Negatiivinen puhe lannistaa helposti kanssakulkijankin.

Noin 900 euroa per henkilö

Santiago de Compostelassa pyhiinvaeltaja voi valita sopivan reitin useasta eri vaihtoehdosta.

– Kuljemme reitin meille sopivalla tahdilla merenrantoja ja metsäreittejä pitkin. Emme kävele ihan koko matkaa vaan kuljemme muutaman osuuden bussilla. Yövymme matkan varrella esimerkiksi pyhiinvaeltajien majataloissa ja luostareissa, Helvelahti kertoo.

Ystävykset ovat valmistautuneet matkaan ennen kaikkea huolehtimalla kunnostaan. Räty lenkkeilee päivittäin pohjanpystykorvansa Hillan kanssa. Helvelahden lenkkikaverina on norjanhirvikoira Ilo.

Kaksi valkoista naista hymyilee ja halaa pitäen toista kättä hauisasennossa, molemmilla selässä vaellusrinkat.
Helvelahti ja Räty ystävystyivät aikanaan työn kautta. Sittemmin he ovat tehneet yhdessä myös vapaa-ajan reissuja.

Kävelylenkkien lisäksi Räty on muun muassa joogannut ja Helvelahti hiihtänyt. 
He arvioivat, että matkaan tulee kulumaan kaikkiaan noin 900 euroa per pää sisältäen lennot. Lopulliset kustannukset selviävät vasta, kun reissu on tehty.

– Päiväbudjetiksi olemme kaavailleet noin 15–30 euroa. Yhtäkään hotellihuonetta emme siis ole varanneet, Helvelahti sanoo ja naurahtaa.

Toimeen tulee vähälläkin

Reissussa on tultava toimeen vähillä varusteilla, sillä kaikkien tavaroiden pitää mahtua noin 30 litran rinkkoihin. Molemmat suunnittelevat pakkaavansa mukaan vain kolme t-paitaa.

– Matka varmasti näyttää, kuinka vähällä ihminen tulee toimeen. Samalla mieli luultavasti tyhjenee kaikesta ylimääräisestä. Vaelluksella keskitymme perusasioihin: kävelemme, syömme, nukumme ja välillä keskustelemme, Räty sanoo.

Iltaisin aion kirjoittaa ajatuksiani ylös ja merkitä muistiin myös jokaisen päivän huippukokemuksen.

Reissussa herääviä ajatuksia varten Helvelahti aikoo pakata rinkkaansa tyhjän muistikirjan. Mahdollisimman kevyen kirjasen, jonka sivut ovat silkkipaperia.

– Iltaisin aion kirjoittaa ajatuksiani ylös ja merkitä muistiin myös jokaisen päivän huippukokemuksen. Jää nähtäväksi, milloin se on janoon juotu vesilasillinen, milloin upea maisema – ja milloin se, että jatkoin eteenpäin, vaikka jalassa oli rakko.