Työelämän asiantuntija ja palkittu rekrytoija Saana Rossi on tulevan Diili-kauden neuvonantaja. Kuvaukset alkavat syksyllä.

Uraa HR-johtajana tehnyt Rossi jätti syksyllä 2021 päivätyönsä ja lähti unelmansa perään. Hän halusi omistaa aikansa kirjoittamiselle, konsultoinnille ja yritysten valmentamiselle.

Sitä ennen hän oli jo toteuttanut yhden haaveensa ja julkaissut esikoiskirjansa Rekrytoija 2020. Rossi uskoo, että menestys syntyy rohkeudesta haastaa vanhoja toimintamalleja. Hän elää niin kuin puhuu.

Kysyimme Rossilta kahdeksan kysymystä rahasta.

Mikä on ensimmäinen rahaan liittyvä muistosi?

Meillä kotona ei saanut viikko- tai kuukausirahaa, eikä koulumenestyksestä palkittu rahalla. Sen sijaan äiti keksi kannustaa lukemaan. Hän maksoi kymmenen markkaa jokaisesta luetusta kirjasta, eikä mitään Aku Ankkoja laskettu mukaan.

Innostuin täysin ja tein hyvää tiliä. Rahoilla ostin karkkia ja säästin esimerkiksi matkoihin. Vielä tärkeämpää oli se, että lukemisesta tuli pysyvä harrastus, ja pian siirryin englanninkielisiin kirjoihin. Siitä iso kiitos kuuluu äidille.

Mitä vanhempasi opettivat sinulle rahasta?

Meillä oli aika tiukka kuri raha-asioissa. Vanhempani syntyivät 1940-luvulla, ja heidän lapsuudessaan rahasta oli jatkuvasti pulaa. He opettivat, että rahan eteen piti tehdä töitä.

Muistan hyvin, kun meille rakennettiin 1990-luvun alussa mökkiä. Me lapset osallistuimme urakkaan kantamalla sisälle aivan valtavan määrän tiiliä takan muurausta varten. Kun työ oli valmis, saimme jokainen palkkioksi 50 markan setelin. Se tuntui silloin isolta rahalta.

Meillä oli tavallinen, turvallinen ja hyvä lapsuus, ja ruokaa oli aina pöydässä. Lapsuuteeni vaikutti kuitenkin paljon isäni kuolema, kun olin yhdeksänvuotias. Sen jälkeen olimme äidin tulojen varassa, mikä luonnollisesti näkyi myös suhtautumisessa rahaan.

Millaisia taloudellisia suunnitelmia sinulla oli nuorena?

Olen ollut nuoresta asti hyvä laittamaan rahaa säästöön. Se on ollut minulle aina ykkösjuttu, ja saan edelleen hirveät kicksit siitä, että rahaa kertyy säästötilille‍. Palkasta siirrän aina heti osan säästöön.

Teini-iässä kaverit kutsuivat minua pihiksi, mutta en itse koe olleeni sitä. Hankin sen, mitä tarvitsen, mutta osaan myös nauttia elämästä ja matkustella. Oikeastaan ostan itselleni vapaa-aikaa.

Ensimmäisen asunnon ostin 20-vuotiaana silloisen poikaystäväni kanssa. Jälkikäteen ajateltuna oli ehkä vähän yllättävääkin, että päädyimme niin nuorina siihen ratkaisuun. Asunto ei ollut erityisen kallis, mutta saimme siihen hyvän lainan, ja lyhensimme sitä määrätietoisesti.

Opiskelin ja kävin töissä, ja maksoin lainaa muutamalla sadalla eurolla kuukaudessa. Lopulta se osoittautui todella järkeväksi ratkaisuksi.

Ajattelitko rahaa, kun teit opiskelu- ja uravalintojasi?

Raha on vaikuttanut opiskelu- ja uravalintoihini. Opiskelin pääaineena yhteiskuntapolitiikkaa ja olin varma, että päätyisin diplomaatiksi tai kehitysyhteistyöhön. Kävin muun muassa Tansaniassa opiskelemassa ja työharjoittelussa.

Halusin työn, jossa voisin oikeasti ansaita.

Tein töitä koko opiskeluajan. Valmistumisen jälkeen kituuttaminen sai riittää. Halusin työn, jossa voisin oikeasti ansaita, ja päädyin bisnesuralle.

Valmistumisen aikaan pohdin myös järjestökenttää. Juuri silloin valtionavustuksia järjestöille leikattiin voimakkaasti eikä sinne suuntautuminen tuntunut järkevältä. Voinhan palata bisnesmaailmasta järjestöpuolelle. Ei elämä ole joko-tai.

Entä yrittäjyys, haaveilitko siitä pitkään?

Minulla oli yrittäjyydestä negatiivinen mielikuva. Ajattelin, ettei yrittäjyys olisi ollenkaan minua varten. Se oli täysin poissuljettu vaihtoehto. 

Olin lähes 15 vuotta palkkatöissä. Tein lopulta hektistä päivää HR-johtajana pörssiyhtiössä. Se alkoi tuntua nähdyltä. Mietin, voisiko elämässä olla muutakin, myös enemmän vapautta.

Isäni kuolema jätti minulla vahvan perusymmärryksen siitä, että elämä on lyhyt ja arvaamaton. Siksi ajattelen, ettei kannata jäädä odottamaan täydellistä hetkeä, koska kaikki on epävarmaa. Kun taustalla oli jo paljon työkokemusta, tuntui oikealta kokeilla yrittäjyyttä.

Mitä taloudellisia tavoitteita aiot saavuttaa ja miten?

Minulla ei ole euromääräistä tavoitetta. Nyt 41-vuotiaana olen kuitenkin huomannut pitkäjänteisen sijoittamisen voiman.

Olen hyvä sietämään hitautta ja ymmärrän, että asioiden kehittyminen vie aikaa. Siksi jatkan samalla tiellä ja kerrytän omaisuutta hitaasti mutta varmasti.

Yksi haaveeni on toinen koti paikassa, missä ei sada marraskuussa räntää. Talvi tuntuu vuosi vuodelta raskaammalta. Toinen haave on ostaa itselleni lisää aikaa kirjoittamiseen ja voida kirjoittaa ilman taloudellista painetta.

Paras ostoksesi?

Matkustaminen. Se on vaikuttanut ratkaisevasti ajattelumaailmaani.

Tansania mylläsi maailmankuvani täysin. On ollut pysäyttävää nähdä, miten ihmiset, joilla ei ole juuri mitään, voivat suhtautua elämään huomattavasti myönteisemmin kuin me täällä. 

Minkä haaveen toteuttaisit, jos raha ei olisi esteenä?

Vastaan pilke silmäkulmassa – lähtisin maailman ympäri Bon Jovin kiertueen mukana. Olen suuri fani ja päässyt jopa kerran roudaamaan heidän Helsingin-konsertissaan vapaaehtoisena. Se oli mahtava kokemus.

Jon Bon Jovin ääni on valitettavasti heikentynyt ja pelkään kiertueiden olevan vähitellen lopussa. Tämä haave taitaa siis jäädä toteutumatta.