Lahjaksi saatu tavara voi pölyttyä nurkissa vuodesta toiseen. Tonttukoristeita, huumorimukeja ja printtipaitoja ei vain tohdi laittaa kiertoon, vaikka niille ei ole käyttöä eivätkä ne varsinaisesti iloakaan säkenöi. Ammattijärjestäjä Laura Holmströmille tilanne on tuttu.

– Kyllä, tunnistan ilmiön! Tuon tuosta asiakaskäynnillä kummittelevat anopin antamat lahjat, Holmström vahvistaa.

Lahja on hyväntahtoinen ele osoittaa huomiotaan toiselle, ja lahjan saaja voi aina olla kiitollinen ylipäätään lahjan muodossa saamastaan arvostuksesta.

– Lahjasta luopumiseen liittyy vahva velvollisuuden tunne: ei haluta pahoittaa lahjan antajan mieltä. Muistutan aina tällaisessa tilanteessa, että kun sanot jollekin toiselle ”kyllä”, sanot itsellesi ”ei”. Kenen elämää oikein elät?

Muovitulppaanikimppu, johon tuli valot. Inhosin sitä. Sanoinkin perheelle puoliksi vitsillä, että jos haluatte kanssani riitoihin, ostatte valokukkia.

Samaan hengenvetoon Holmströmiltä löytyy sympatiaa lahjojen hilloajille. Lahjasta kieltäytymistä ei ole tehty kulttuurissamme helpoksi.

– On myös se toinen puoli, lahjan antajan näkökulma. Voi olla, että sukulainen on elänyt lapsuudessaan niukkoja ja hankalia aikoja, jolloin on ollut tosi rajoitettua se, mitä voi saada. Nyt hän haluaa tuoda iloa ja hyvää fiilistä tavaran muodossa vaikkapa miniälleen ja lapsenlapsilleen.

Ikääntyvälle iholle tarkoitettu hoitosetti. Olin 21-vuotias.

Harmi vain, ettei läheisen keksimä ja ilahdutukseksi tarkoitettu tavaralahja resonoi toivotulla tavalla.

– Voisi esittää kysymyksen: kenen tarpeista tässä lahjan antamisessa onkaan kysymys?

Kapselikeitin. Ostaja oli jo kaupassa todennut myyjälle, että saaja pitää tätä varmaan ihan turhakkeena. Oikeassa oli.

Suuttuuko mummovainaa?

Ammattijärjestäjä antaa synninpäästön lahjasta luopujille.

– Totta kai! Antajan päätösvalta siihen loppuu sillä hetkellä, kun saat lahjan käsiisi. Voit vaikka myydä sen, Holmström lupaa.

Helpoin tapa laittaa tarpeeton lahja kiertoon on viedä se kierrätyskeskukseen tai hyväntekeväisyyskirppikselle.

– Lahjan antajana voi myös mainita, että jos ei ole sun juttu, laita kiertoon. 

Joku outo pulmapeli, jota en koskaan saanut tehtyä.

Lahjakulttuurin tekee ongelmalliseksi se, että siihen sisältyy niin paljon tunteita. Moni varjelee jopa edesmenneiden lahjanantajien tunteita.

– Mietitään, mitä mummo sanoisi, jos tietäisi, että laitan nyt tämän kahviastiaston pois. Mummo haluaisi varmastikin sinun hyvinvointiasi! Mummo antaisi varmasti sinulle luvan päästää irti sinulle toimimattomasta asiasta, Holmström lupaa.

Turhakelahjojen klassikoita ovat esimerkiksi ne koriste- ja sisustusesineet, joita ei ole erikseen toivottu:

– Älä osta sisustusesineitä lahjaksi. Jokainen sisustakoon kotinsa itse mieleisekseen, ammattijärjestäjä muistuttaa.

Sukset. En tykkää hiihdosta yhtään.

Lahjalla ei pidä myöskään vihjata toisen ihmisen elämäntapojen muuttamiseen.

– Sain itse puolisoltani lahjaksi kauniisti paketoidut kävelysauvat, kun meillä oli neljän kuukauden ikäinen vauva. Tästä lahjasta on saatu hyvät naurut. Puoliso otti ne lopulta itse käyttöön, Holmström nauraen.

Kamala joulutonttukoriste karvapartoineen. Karvaa irtosi heti. Huonosti tehty kaikin tavoin.

Jos lahjoja haluaa antaa, selkeintä on kysyä suoraan, mitä lahjansaaja tarvitsee tai toivoo.

– Jos annat lahjatoiveen, tee se prikulleen. Ota kuva tai välitä linkki!

Parasta joulussa: krääsä vai tunnelma?

Holmströmillä on ollut itselläänkin elämänvaihe, jolloin lasten lahjominen meni överiksi.

– Olin kiireinen yrittäjä, ja itkevät ja ikävöivät lapset oli helpompaa ottaa vastaan legopaketin kanssa, ihan arkenakin. Sitten isäni kuoli yllättäen ja ymmärsin, ettei mikään muovikrääsä korvaa yhdessä vietettyä aikaa. 

Tragedian seurauksena Holmström irtisanoutui ja alkoi panostaa läsnäoloon perheensä kanssa. Myös joulujen yltäkylläiset tavarakasat saivat jäädä.

– Itsetutkiskelun paikka ei ole helppo. Meille on luotu mielikuva, että kuusen alla pitää olla tietty määrä paketteja. Tulee paine olla hyvä vanhempi, kun toteuttaa lapsen unelmia. 

Hirveä hajuvesi. Miksi ostaa jotain niin kallista summassa?

Ammattijärjestäjä kehottaa kuitenkin hetkeksi pysähtymään lahjomisen ja tavarakasojen äärelle.

– Millaista henkistä tyhjiötä täytämme tavaralla, jota ilmankin tulemme toimeen? Kysyin juuri lapsilta, mikä on joulussa parasta. He vastasivat, että tunnelma ja ruoka. 

Ostan itselleni lahjat, ettei tule harmitusta. Mieskin tykkää, ettei tarvitse stressaantua.

Tekstin lomassa olevat lainaukset epämieluisista lahjoista on poimittu OP Median Facebookista ja Laura Holmströmin Instagram-seuraajilta.